N:o 39 8 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA

Jos he nämä tekevät tuoreessa puussa, mitä sitten kuivassa tapahtuu? Luuk. 23: 31

Tuoreen puun kanssa ymmärretään sellainen puu, joka olisi vielä saattanut hedelmän kantaa taivaan valtakunnalle, mutta kuivettunut puu on sellainen, josta ei tule yhtään hedelmää. Nyt tietävät kaikki ihmiset, että tuore puu ei kelpaa saatanalle polttopuuksi. Mutta siinä maassa, missä on paljon honkia ja kuivia puita, jotka kyllä kelpaavat saatanalle polttopuuksi, käskee hän palvelijoittensa hakata pois tuoreen puun, joka on tiellä, että hän sopisi paremmin hakkaamaan ja vedättämään niitä kuivia puita.

Ei hän muuten olisi hakannut tätä tuoretta puuta, joka ei pala kuitenkaan pohjattomuuden pirtissä, ja on muuten raskas vedättää helvettiin. Mutta se on tiellä, ja siksi käskee saatana renkejänsä hakkaamaan tämän tuoreen puun, että sopisi paremmin hakkaamaan ja vedättämään niitä kuivettuneita puita. Nyt sanoi Vapahtaja niille vaimoille, jotka surkuttelivat häntä, koska hänet, joka oli se tuore puu, jonka oksain alle taivaan linnut tekevät pesänsä, piti niin varhain hakattaman pois. Hän puhui niille vaimoille, jotka seurasivat häntä turmeluksen kaupungista Golgatan mäelle: Te Jerusalemin tyttäret, älkää itkekö minua, vaan itkekää itseänne ja lapsianne, sillä katso, päivät tulevat, joina he sanovat: Autuaat ovat hedelmättömät ja ne kohdut, jotka eivät synnyttäneet ja ne nisät, jotka eivät imettäneet. Silloin he rupeavat sanomaan vuorille: langetkaa meidän päällemme, ja kukkuloille: peittäkää meitä. Sillä jos he nämä tekevät tuoreessa puussa, mitä sitten kuivassa tapahtuu?

Totisesti on hedelmällisten vaimojen syytä valittaa, että tuoretta puuta hakataan ylen varhain kantamasta hedelmää murheellisille ja katuvaisille, jotka eivät saata muuta syödä, kuin tämän totisen ja elävän viinapuun hedelmiä. Mutta jos nämä vaimot olisivat itkeneet itseänsä ja lapsiansa, olisivat he mitämaks saattaneet välttää sen suuremman kauhistuksen, jonka he joutuivat näkemään, koska muutamien vaimojen oli syötävä oman kohtunsa hedelmä. Ei suinkaan ole hauska sillä vaimolla, jonka nälän tähden pitää syömän oman kohtunsa hedelmän. Mutta ei suinkaan semmoinen vaimo ole itkenyt itseänsä ja lapsiansa, eikä hän ole syönyt sen totisen ja elävän viinapuun hedelmää, joka oman kohtunsa hedelmän syö. Semmoisen vaimon sopii kyllä sanoa: Autuaat ovat hedelmättömät ja ne kohdut, jotka eivät synnyttäneet, ja ne nisät, jotka eivät imettäneet. Hän saa kyllä huutaa vuorille: langetkaa meidän päällemme, ja kukkuloille: peittäkää meitä.

Tämä on tapahtunut kauhistavaiseksi esimerkiksi niille vaimoille, jotka ainoastansa surkuttelevat Vapahtajaa ja itkevät häntä, mutta eivät ymmärrä itkeä itseänsä ja lapsiansa, kuinka onnettomasti heille käy, jos heidän pitää syömän oman kohtunsa hedelmän, ja omia rintojansa imemän. Silloin he saavat syystä sanoa: Autuaat ovat hedelmättömät ja ne kohdut, jotka eivät synnyttäneet, ja ne nisät, jotka eivät imettäneet.

Yksi vaimo korotti kerran äänensä kansan seasta ja sanoi Vapahtajalle: autuas on se kohtu, joka sinut synnytti, ja ne nisät, joita imit. Mutta hän vastasi ja sanoi sille vaimolle: autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan Sanan ja kätkevät sen. Ei nimittäin kaikki vanhemman autuus seiso siinä, että hän on tullut hedelmälliseksi, ja että hän on imettänyt yhden pojan, joka Jumalan lapseksi kutsutaan, mutta siinä seisoo autuus, jos hän kätkee ne sanat, joita Jumalan Poika on puhunut. Jos ne sanat tulevat eläväksi hänen sydämessänsä.

Mutta siunattu on se vaimo, joka itkee itseänsä ja lapsiansa siihen asti, että hän saa maistaa sen tuoreen puun, sen suuren Ristinkantajan, sen totisen ja elävän Viinapuun hedelmästä, joka ylen varhain kyllä hakattiin pois kantamasta hedelmää murheellisille ja katuvaisille syntisille. Mutta kuitenkin, jos ne vaimot itkisivät itseänsä ja lapsiansa, ettei heidän tarvitsisi syödä oman kohtunsa hedelmää, eikä omia rintojansa imeä, olisivat he onnelliset ja autuaat, jos he pääsisivät syömään elävän Viinapuun hedelmästä ja Jeesuksen rintoja imemään. Ei heidän tarvitsisi katua, että he ovat hedelmällisiksi tulleet, eli sanoa: Autuaat ovat hedelmättömät ja ne kohdut, jotka eivät synnyttäneet ja ne nisät, jotka eivät imettäneet, eikä sanoa vuorille: peittäkää meitä. Mutta kirottu olkoon se vaimo, joka nälän tähden oman kohtunsa hedelmän syö ja omia rintojansa imee.

Huorat ne taitavat olla, jotka niin tekevät. Onkos täällä joku huora, joka oman kohtunsa hedelmän syö, ja omia rintojansa imee? Niin tekevät hengelliset huorat. He luulevat, että he nojaavat päätänsä Jeesuksen rintoja vasten, mutta he nojaavat päätänsä perkeleen rintoja vasten. He luulevat imevänsä Jeesuksen rintoja, mutta he imevät omia rintojansa. Sen tähden täytyy heidän viimein sanoa: Autuaat ovat hedelmättömät ja ne kohdut, jotka eivät synnyttäneet ja ne nisät, jotka eivät imettäneet, sillä jos nämä tapahtuvat tuoreessa puussa, mitä sitten kuivassa tapahtuu?

Siitä tuoreesta puusta on monessa paikassa Raamatussa puhuttu, kuinka se kasvaa juoksevan ojan reunall´, kuinka se hedelmäns´ aikanans´ edes tuo, kuinka sen lehti ei varise vehmall´, kuinka taivaan linnut rakentavat pesänsä sen puun oksain päälle, ja kuinka se viheriöitsee ja kasvaa suureksi maan päällä. Mutta niin kuin sanottu on, ei rietas salli tuoreen puun kasvaa maan päällä, sillä vaikka tuore puu ei pala, niin kuin kuiva puu, on se kuitenkin tiellä, ettei rietas äijä paali¹ mieltänsä myöten vedättämään kuivia puita. Sen tähden hän hakkaa ensinnä tuoreen puun pois tieltä, että vedätystie tulisi hyvin sileäksi ja leveäksi.

Mutta arvattava se on, että rietas äijä ei säästä kuivia puitakaan, erinomattain pohjan maalla, missä nyt on ollut pitkä talvi ja kova pakkanen talven aikana. Kuinkas rietas saisi paistatella persettänsä prasun edessä, jos ei olisi viljalti polttopuita metsässä, joita hän sytyttää palamaan, koska hän välistä yöpyy metsään, erinomattain niissä paikoissa, missä on pitkät taipaleet, eikä saa joka talossa yösijaa?

Mutta Kaanaan maassa, missä ei ollut yhteen aikaan niin viljalti polttopuita, täytyi hänen välistä polttaa ruumenet, niin kuin monessa paikassa mainitaan Raamatussa. Mutta kyllä rietas äijä löytää polttopuita joka paikassa, missä hänen tapansa on vaeltaa, erinomattain isommissa kaupungeissa Euroopassa. Ei ainoastansa pakanan maassa, mutta juuri keskellä kristikuntaa, joka nyt on hengellinen Sodoma ja hengellinen Gomorra. Ja se suuri Babylon, jossa se suuri maailman portto asuu, siinä on polttopuita kyllä riettaalle, vielä Ruotsissakin, ja Suomessa. Mutta täällä tunturin rajoilla rupeavat polttopuut harvenemaan. Ei kuitenkaan ole niin hätä vielä polttopuista, että rietas vilun tähden vapisee. Löytää hän ainakin sen verran lahonneita kantoja ja juurakoita, että hän saa niistä aikaisen prasun, sillä täällä on vielä muutamia, jotka sanovat: “Sepähän perse lämpenee!”

Ja kukaties, kuinka kauan ne harvat puut, jotka täällä tunturin alla kasvavat, kukaties kuinka kauan ne pysyvät terveenä ja tuoreena. Jos Herra ei anna kastetta taivaasta ja armollisen aurinkonsa paistaa, taitavat nekin harvat puut, jotka täällä löytyvät, pian lakastua ja kuivua. Täällä on hidas se tuoreen puun kasvaminen, ja lyhykäinen kesä. Pysykää siis tuoreena, te harvat puut, jotka tunturin alla olette kasvaneet. Sillä niin kauan, kuin puu pysyy tuoreena, on hänestä joku toive, että hän viimein tulee hedelmälliseksi. Mutta niin pian, kuin puu kuivettuu, ei ole enää toivoa hänestä, että hän hedelmän kantaisi.

Mutta se suuri Viinapuu, joka näin tuoreena hakattiin, jonka hedelmä pysyy iankaikkisesti, ja jonka oksain päälle taivaan linnut rakentavat pesänsä, johon he pakenevat, koska ukkonen kovin pauhaa, varjelkoon, suojelkoon ja ylläpitäköön kaikki pienet lintuset, jotka siihen pesänsä rakentaneet ovat. Ja kaikki metsäpuun oksat, jotka siihen totiseen Viinapuuhun istutetut ovat, imeköön nestettä siitä suuresta, tuoreesta Viinapuusta, ja kantakoon punaiset viinamarjat, siihen asti, että kuoleman enkeli tulee heitä leikkaamaan. Kuule, sinä Totinen Viinapuu, niitten pienten oksain hyminä Pyhän Hengen tuulessa. Amen! Isä meidän j. n. e.

Koska Vapahtaja tämän päivän evankeliumissa puhuu hyvästä puusta ja mädänneestä puusta, ja käskee puun tuta hedelmästä, niin pitäisi meidän Jumalan armon kautta tutkiman ja tarkemmin katseleman niitä puita, että me saattaisimme niitä tuta heidän hedelmistänsä. Ensimmäiseksi. Mikä on hyvä puu? Ja toiseksi, mikä on mädännyt puu. Antakoon Herra hyvät silmät erottamaan niitä, ettemme ottaisi mädänneen puun hedelmiä hyvän puun hedelmäksi, emmekä taas ottaisi hyvän puun hedelmiä mädänneen puun hedelmäksi. Sillä nyt on jo riettaan enkelit paskantaneet monen puutarhantutkijan silmiin, niin kuin pääskynen oli paskantanut Tobiaksen silmiin, jonka kautta hän tuli sokeaksi. Eikä hän saanut näköänsä, ennen kuin enkeli voiteli hänen silmiänsä katkeralla sapella. Niin pitäisi enkelin nytkin voiteleman niiden silmät sapella, joitten silmiin riettaan enkelit ovat paskantaneet.

1. Meidän täytyy tässä puuntutkinnossa erottaa pois kaikkia kuivia puita, jotka eivät kelpaa muuksi, kuin riettaalle polttopuuksi. Koska nimittäin rietas käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenet hän saisi niellä, niin hän välistä yöpyy metsään, erityisesti siitä syystä, että muutamat kristityt, jotka hänet tuntevat, eivät annakaan hänelle yösijaa. Sen tähden täytyy hänen hakea niitä kuivia puita ja vanhoja tervaksia, joista hän tekee itsellensä aikaisen prasun², jonka edessä hän paistattelee persettänsä ja sanoo: “Sepähän perse lämpenee!” Tässä tutkinnossa tulee siis kysymys ainoastansa tuoreista puista, joista muutamat ovat mädänneet ja sen tähden aivan häijyjä hedelmiä kantavat.

Jolla on hyvä maku, se tuntee varsin mausta, minkälainen hedelmä on, ja hajusta kanssa tuntevat muutamat, jos puu on hyvä eli mädännyt. Mutta parhaiten erotetaan puut hedelmistä, koska ihminen tulee niitä näkemään. Kyllä jokainen sokea saattaa kuivia puita erottaa tuoreesta puusta, mutta tuoretta puuta ei ole niin keveä erottaa, sillä tuore puu, joka on sisältä mädäntynyt, kantaa myös hedelmiä. Mutta se kantaa häijyjä hedelmiä, joita puutarhan Isäntä ei saata syödä. Mädänneen puun hedelmät ovat siis muikeat ja karvaat. Vaikka rietas sen kaltaisia karvaita marjoja mielellänsä syö, sillä ne ovat makeat hänen suussansa, niin kuin vuotava pirun paska on makea niiden suussa, jotka ovat kaiken makunsa kadottaneet. Mutta terve ihminen, joka ei ole makuansa kadottanut, oksentaisi heti, jos joku väkisin kaataisi pirun paskaa hänen suuhunsa.

Mutta nyt ei ole kysymys siitä, kuinka makea pirun paska on perkeleen orjan suussa, vaan kysymys on siitä, kuinka makeat hyvän puun viinamarjat ovat oikean puutarhan haltijan suussa. Ei siinä vielä kylliksi ole, että viinamarjat ovat punaiset, vaan niitten pitää olla makeat myös ja kypsyneet, että viinamäen haltija saattaa niitä antaa viinamäen Isännälle, koska hän tulee hakemaan viinamarjoja viinamäestänsä. Mutta hän valittaa jo Vanhassa Testamentissa, että hän ei ole löytänyt muuta, kuin karvaita marjoja viinamäestänsä, vaikka hän on niin paljon kustantanut sen päälle.

Ja Uudessa Testamentissa sanoo Vapahtaja: Yhdellä oli viikunapuu hänen viinamäessänsä, mutta ei siinä ollut hedelmää. Silloin sanoi hän viinamäen haltijalle: Katso! Kolme ajastaikaa olen jo etsinyt hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa hänet pois! Miksi hän myös maata turmelee? Mutta viinamäen haltija rupesi rukoilemaan viinamäen Isäntää, että hän säästäisi tämän hedelmättömän puun vielä yhden vuoden. Hän aikoi vielä kaivaa gravia sen ympäri ja sonnittaa sen viikunapuun juurta, että se tulisi hedelmälliseksi.

Tässä kuulet, sinä hedelmätön viikunapuu, että Herra ei tyydy vielä siihen, että sinä pysyt tuoreena ja että sinulla on lehtiä ja kukkasia, vaan Hän tahtoo, että sinun pitää hedelmän kantaman. Se on: hyviä hedelmiä pitää sinun kantaman. Ei häijyjä hedelmiä, niin kuin mädännyt puu, vaan semmoiset marjat, jotka hänelle kelpaavat. Mutta valitettavasti ei ole vielä Herra saanut maistaa monta marjaa tästä viinamäestä, sillä tämä pohjan maa on vilun arka.

Kyllä tosin muutamat puut pysyvät tuoreena ja puhkeavat lehteen, ja vielä kukkasetkin ovat näkyneet Johanneksen aikana, mutta kun Laurin aika tulee, niin panee pakkanen kohta kaikki. Ja Perttulin aikana ei ole enää monta otollista marjaa koko maan päällä, jotka kelpaisivat syödä. Koska vieraat tulevat taivaasta, ei ole enää, mitä viinamäen haltija panisi heidän eteensä, sillä hän sanoi, koska hän viimein maistoi viinapuun hedelmästä: ei pidä minun enää maistaman tästä viinapuun hedelmästä siihen asti, kuin se täytetään, eli kun minä juon sen uudesta taivaan valtakunnassa.

Voi, voi, sentähden! Kuinka paljon menee hukkaan niistä puista, joita viinamäen haltija on istuttanut viinamäkeen. Vaikka hän on kaivanut gravia hänen ympärinsä ja sonnittanut hänen juurtansa, kuitenkin tulevat he hedelmättömäksi. Muutama osa on kuiva, muutama osa kantaa ainoastansa lehtiä ja kukkasia, mutta ei hedelmää. Ja muutama puu mätänee ja kantaa aivan karvaita marjoja, jotka ovat riettaalle, mutta ei viinamäen Isännälle kelvolliset.

Kuulkaa nyt, kaikki hedelmättömät puut, mitä viinamäen Isäntä sanoo: Katso, kolme ajastaikaa olen minä etsinyt hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt, hakkaa hänet pois. Miksi hän myös maata turmelee? Mutta viinamäen rakentaja rukoilee aina tämän hedelmättömän puun edestä ja sanoo viinamäen Isännälle: Säästä häntä vielä yksi vuosi. Minä kaivan ojia hänen ympärinsä ja sonnitan hänen juurtansa. Mitämaks hän tulee hedelmälliseksi.

O, armollinen viinamäen rakentaja, joka et lakkaa vielä rukoilemasta tämän hedelmättömän viikunapuun edestä. Aina sinä odotat hänestä hedelmää. Aina sinä näet vaivaa tämän hedelmättömän puun edestä. Kuka tietää, kuinka kauan sinä olet jo hukkaan tehnyt työtä hänen päällensä ja vaivaa nähnyt hänen tähtensä, ja olet monta kertaa itkenyt hänen tähtensä, koska sinun vaivasi piti menemän hukkaan.

Varo itseäsi, sinä hedelmätön viikunapuu, ettei käy sinun kanssasi, niin kuin se kävi sen viikunapuun kanssa, jonka Herra Jeesus joutui kiroamaan, koska hänellä oli nälkä, eikä löytänyt siitä viikunapuusta yhtään hedelmää. Ja kuulkaa tekin, kuivat karhakat, jotka olette ulkona viinamäen aidasta, ettekä ole koskaan istutetut siihen siunattuun maahan, missä voita ja hunajaa vuotaa. Ei teidän tarvitse iloita siitä, että ne harvat puut, jotka ovat istutetut siihen siunattuun maahan, eivät ole vielä hedelmälliseksi tulleet. Sillä te kuivat karhakat olette jo aikaa poltetut saatanalta. Koska hän kävi tässä polttamassa maita, sytytti hän koko metsät palamaan. Ja silloin te kuivat karhakat paloitte juurinensa. Te olette nyt kirotut puut, joita rietas viskaa valkeaan ensitilassa.

Ei yksikään tiainen rakenna pesäänsä teidän kuivan oksanne päälle. Ei teistä ole yhtään suojaa väsyneille matkamiehille, koska kova rajuilma tulee. Ei teidän tarvitse siis iloita niistä puista, jotka ovat viinamäessä kasvamassa ja sanoa: Eivät nekään ole hedelmälliset. Sillä ne kantavat kuitenkin lehtiä ja kukkasia. Ja jos eivät kaikki vielä ole tulleet hedelmälliseksi, niin toivotaan kuitenkin, että ne tulevat hedelmälliseksi, jos synnin mato ei pääse niin kaluamaan heidän juurtansa, että he peräti kuivuvat.

Mutta te kuivat karhakat. Te olette jo aikaa palaneet silloin jo, koska rietas sytytti maita palamaan. Te olette kirotut puut, joista ei tule hedelmää iankaikkisesti. Te olette tervakset, joilla rietas tuohustaa. Te olette lahonneet puut, joita maailman tuuli on kaatanut maahan. Te olette juuri somat palamaan, koska rietas tekee teistä aikaisen ison prasun, jonka kuumuudessa hän paistattelee persettänsä ja sanoo: “Sepähän perse lämpiää!”

2. Meidän pitäisi vielä tarkemmin katsella niitä mädänneitä puita, että me saattaisimme niitä erottaa hyvistä puista. Vapahtaja sanoo tämän päivän evankeliumissa, että hyvä puu kasvaa hyvät hedelmät, mutta mädännyt puu kasvaa häijyt hedelmät.

Me kuulemme siis näistä sanoista, että mädännyt puu kantaa häijyt hedelmät. Sen marjat ovat muikeat ja karvaat. Eivät ne ole niin kuin hyvän puun hedelmät, makeat ja hyvät. Mädännyt puu ei ole, niin kuin kuiva karhakka, ilman hedelmää. Eikä se ole, niin kuin tuore puu, joka kantaa lehtiä ja kukkasia, mutta ei ole vielä hedelmiä eli marjoja edestuonut, sillä tuoreessa puussa on lehtiä ja kukkasia, joista ajan päälle eli syyspuoleen saattaa tulla hedelmä. Mutta mädännyt puu kantaa hedelmän. Mutta sen marjat ovat muikeat ja karvaat.

Kukas sitten on tämä mädännyt puu, joka semmoisia karvaita marjoja kantaa? Minä luulen sen olevan semmoisen puun, joka aikanansa on ollut hyvä puu, mutta on alkanut jälkeen mätänemään. Ja se mätäneminen ei tunnu ulkoisella puolella, mutta sydämen kautta se on mätänemässä. Ja siitä tulevat muikeat marjat, joita viinamäen Isäntä ei saata syödä. Mutta kyllä ne muikeat marjat ovat makeat riettaan suussa. Ja muut luontokappaleet kanssa syövät semmoisia. Esimerkiksi karhu ja sika, pukki ja keituri. Sanalla sanottu. Kaikki semmoiset luontokappaleet, jotka syövät pirun paskaa, syövät myös muikeat marjat. Ja vaikka nämä marjat ovat niin muikeat, ettei viinamäen Isäntä, eivätkä työntekijät viinamäessä saata niitä syödä, kyllä kuitenkin pukit ja keiturit pitävät niitä makeana. Samaten myös harakat ja varikset.

Valitettavasti on paljon puita nyt sydämen kautta mätänemässä viinamäessä. Jos ei tule tämän mätäkuun perästä parempi ilma, niin mätänevät kaikki puut maan päällä. Silloin täytyy viinamäen Isännän valittaa, niin kuin Vanhassa Testamentissa: Mitä on viinapuu parempi muita puita? Eli viinapuun oksa parempi muita puita? Herra odotti sen viinamarjoja kantavan, mutta se kantoi pahoja marjoja. Mutta ne harvat viinamarjat, jotka tässä viinamäessä ovat kasvamassa ja odottamassa, koska kuoleman enkeli tulee heitä poimimaan ja asettamaan pöydälle, kypsykää siihen asti, kuin vieraat tulevat taivaasta hakemaan viinamarjoja metsäpuun oksista, jotka istutetut ovat siihen totiseen viinapuuhun. Imekää nestettä siitä viinapuusta ja kasvakaa ja kypsykää, te punaiset viinamarjat! Kukaties pian tulee kuoleman enkeli leikkaamaan viinapuun oksat ja panemaan niitä Jumalan viinakuurnaan. Ja siellä hän pusertaa niitä karvaita viinamarjoja niin kovin, että veri juoksee kuuden kymmenen vakomitan päähän.

Mutta ne harvat viinamarjat, jotka ovat istutetut siihen totiseen viinapuuhun ja siitä puusta saaneet nestettä ja makunsa, niitä pannaan pöydän päälle, koska vieraat tulevat taivaasta. Ja viinamäen rakentaja eli yrttitarhan haltija, sanoo niille vieraille, jotka taivaasta tulevat: Maistakaa tekin siitä viinapuun hedelmästä, joka pohjan maalla kasvanut on.

Ei ole tätä ennen pohjan maalla kasvanut viinamarjoja, vaan ainoastansa hevosen puoloja. Mutta nyt on Jumalan armon kautta muutama punainen viinamarja alkanut kasvamaan. Ja meidän toivomme on, että ne kypsyvät pian ja tulevat kuolemanenkeliltä poimituksi, jos Herra antaa armollisen aurinkonsa paistaa niiden päälle, ja antaa enemmän kastetta taivaasta, ja varjelee heitä pakkasesta, lumisateesta ja rajuilmasta.

Kuule, sinä suuri viinamäen rakentaja, katuvaisten huokaus. Ja säästä vielä yksi vuosi sitä hedelmätöntä puuta, että se viimein hedelmän kantaisi. Amen.

_________________________________

Lähde- ja arkistotieto puuttuu / Seppo Leivon valokopiokokoelma / EA /

¹ kykene

² aikamoisen nuotion