N:o 40 9 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA 1848, 1850

Jokaiselle, jolla on, pitää annettaman, ja jolla ei ole, sekin kuin hänellä on, pitää häneltä otettaman pois. Matt. 25: 29

Meidän Vapahtajamme selittää Matteuksen 25. luvussa elävän kristillisyyden laatua ja tuntomerkkiä yhden vertauksen kautta, joka on vähän erilaihin edes pantu Luukkaan 19. luvussa. Tämä vertaus osottaa, kuinka yhden kristityn pitää kauppaa tekemän sen leiviskän kanssa, joka hänelle Herralta uskottu on, että hän voittais jonkun sielun taivaan valtakunnalle. Vertaus on otettu maallisesta kaupasta, ja muutamat kuolleen uskon tunnustajat luulevat tämän vertauksen merkitsevän, että yhden ihmisen, jolle on annettu maallista omaisuutta, pitää niin käyttämän omaisuutensa, että vaivaiset tulisit autetuksi. Ja se vaaditaan myös joka paikassa, että vaivaiset pitää saaman apua.

Mutta jos yksi ihminen, jolla on maallista omaisuutta, rupee sen päälle luottamaan, että hän tulee autuaaksi, koska hän niin käyttää omaisuutensa, että vaivaiset tulevat autetuksi, se ihminen, jolla ei muuta autuuden perustusta ole, kuin ainoastansa se, että hän auttaa vaivaisia, tulee vissimmästi petetyksi. Tosin maailman suruttomat vaivaiset kiittävät sitä, joka heidän rapavatsaansa hyvin palvelee, ja ovat siinä uskossa, että se on paras kristitty, joka on hyvä auttamaan vaivaisia. Mutta me kuulemme, että Juudas myös piti murheen vaivaisista, vaikka hän petti Vapahtajan. Jos nyt yksi ihminen, jolla on maallista omaisuutta, tekis maallista kauppaa ja voittais sillä kaupalla niin paljon, että hän saattais kustantaa jonkun isomman summan kristillisyyden edesauttamiseksi, ei hän taida vielä silläkään kaupalla tulla ylösautetuksi helvetistä, jos hänellä ei ole muuta autuuden perustusta.

Vapahtaja sanoo: “Teillä on aina vaivaiset, mutta minä en ole aina teillä.” Ei ole nimittäin kristillisyys joka aika tarjona. Vaikka me nyt sen annamme myöten, että maallinen omaisuus paremmin käytetään vaivaisten auttamiseksi ja kristillisyyden levittämiseksi kuin turhiin pitoihin, rakennuksiin, koreuteen, juopumukseen ja muuhun semmoiseen, niin kuin tämän maailman rikkaat ja kunnialliset viinaporvarit bruukaavat tehdä. He ottavat vaivaisilta ja kuluttavat rikkaille. Ottavat vaivaisilta kalliin hinnan, että se liikenis rikkaille pitää häitä ja juominkia. Sillä tavalla lisätään maailman kunnia heille, mutta perkeleen valtakunta myös lisätään semmoisten kauppamiesten kautta. Koska nimittäin tämän kaltaisella kaupalla vaivaiset lisätään ja omaisuus kootaan muutamille viinaporvareille, niin rupeavat vaivaiset viimein ryöstämään omaisuutta rikkailta, niin kuin nyt kuuluu maailmassa tapahtuvan. Ja maailman ruhtinas, joka on miestappaja alusta, pääsee vissimmästi nauramaan, koska ihmiset ryöstävät ja tappavat toinen toisiansa.

Mutta jos vielä net ihmiset, joilla on maallista tavaraa, käyttäisit omaisuutensa vaivaisten ylöspitämiseksi ja kristillisyyden edesauttamiseksi, ei net raukat sen kautta pääse Herran iloon, jos heillä muuta tavaraa ei ole, kuin ainoastansa se maallinen tavara. Sillä ne leiviskät, jotka annettiin Herralta palvelijoille, merkitsevät hengellistä tavarata, jonka kanssa hän on käskenyt kristityitä kauppaa tehdä. Hän on käskenyt heitä niin käyttää kristillisyyden ainetta, että joku sielu tulis sen kaupan kautta, nimittäin neuvomisen ja manaamisen kautta voitetuksi taivaan valtakunnalle. Mutta kuolleen uskon tunnustajat ja armonvarkaat sanovat niin kuin Kain: “Olenko minä veljeni peräänkatsoja? Kuinkas minä saatan muita neuvoa kristillisyyteen, koska minä olen itse neuvon alainen? En saata minä itseäni neuvoa, jopa sitten muita.”

Mutta saatatpa sentähden muita neuvoa ulkokullaisuuteen. Saatatpa opettaa muitakin varastamaan armoa. Saatat sinä kuitenkin vastaanseisoa, koska kristityt tahtovat sinulta ryöstää sen kuolleen uskon, jonka päälle sinä luotat. Saatat sinä kuitenkin neuvoa muutamat sokiat raukat mettään, koska sinä käyt heidän edellänsä pahoilla esimerkeillä. Juot itse paloviinaa ja tarjoat vielä muille. Kiellät itse pois kristillisyyden ja estät vielä muita tulemasta kristityksi. Saatatpa kauppaa tehdä perkeleelle ja olla hänelle avullinen pyytäissä ihmisten sieluja kadotukseen.

Vapahtaja osoittaa, että se joka ei tee kauppaa sen leiviskän kanssa, jonka hän on Herralta saanut, menettää vielä senkin leiviskän, jonka hän on saanut. Jolla on, sille pitää annettaman, mutta jolla ei ole, sekin kuin hänellä on, otetaan pois häneltä. Se merkitsee, että jolla on kristillisyyden ainetta, sille lisätään hartautta, koska hän rupeaa muita neuvomaan. Mutta jolla ei ole elävän kristillisyyden ainetta, hän menettää vielä ulkonaisen tiedonkin, koska hän ei hae itsellensä silmän voidetta Jumalan sanasta. Jolla ei ole vähintäkään murhetta sielun autuudesta, se heittää pois lukemasta, ja unhottaa pian net harvat Jumalan sanat, joita hän on lapsuudesta oppinut. Koska nyt kuolema tulee semmoisen ihmisen päälle, makaa hän juuri tyhjänä ja paljasna kaikesta kristillisyydestä, kaikesta Jumalan sanasta, eikä tiedä ollenkaan, kuinka hänen pitää ajatuksiansa kääntämän. Niin käyvät Vapahtajan sanat toteen, koska hän sanoo: “Jolla ei ole, sekin kuin hänellä on, otetaan pois häneltä. Jolla ei ole kristillisyyden ainetta, häneltä otetaan vielä se ulkonainen tieto. Hän jääpi juuri tyhjäksi.

Jokainen, jolla on vähäisen kristillisyyden alkua, eikä sitä ilmoita kelleen, vaan kätkee hedelmänsä, käypi salamyhkäisyydessä ja hakee itsellensä jotakuta salaista tietä, kusta hän pääsis taivaaseen niin kuin naakimisella, ettei yksikään pitäis tietämän hänen sielunsa tilaisuutta. Kaikki sellaiset, jotka maailman kunnian tähden ei vihti ilmoittaa kelleen sydämensä tilaisuutta, vaikka heillä on salainen murhe, joka heidän tuntoansa kalvaa. Kaikki sellaiset ovat kyllä saaneet yhden leiviskän Herralta, jolla heidän pitäis kauppaa tekemän. Mutta ne kaivavat leiviskänsä maahan. He ajattelevat näin: “Ei se asia kuulu muille. Se on ainoastans minun ja Jumalan välillä. Ei ihmiset kuitenkaan saata minua auttaa, vaikka minä ilmoittaisin heille, mikä asia se on, joka minun tuntoni päällä makaa. Jos minä ilmoittaisin maailmanlapsille, että minulla on senkaltainen muret, niin he rupeaisit minua pilkkaamaan. Jos minä sanoisin jollekulle kristitylle, niin minä pelkään, että hän painaa minua syvempään helvettiin.

Mutta katsokaat te hyvät ihmiset, kuinka viekas vihollinen on viekastelemaan heränneitten eli vasta-alkavaisten kanssa, että se muret, joka Jumalan mielen jälkeen on, pitäis loppuman. Sillä vissimmästi loppuu pian tämä salainen muret, jos ihminen kätkee Pyhän Hengen hedelmän, eikä ilmoita sydäntänsä kelleen. Ja sillä tavalla täytetään myös Vapahtajan sanat: “Jolla on, sille pitää annettaman.” Jos hän nimittäin tekee kauppaa leiviskänsä kanssa. Jolla on kristillisyyden ainetta, sille annetaan vielä enempi ja suurempi hartaus, koska hän puhuu kristillisyydestä.

Mutta joka kaivaa leiviskänsä maahan, eikä puhu kenenkään kanssa kristillisyydestä, häneltä otetaan vielä se vähäinen alku, joka hänellä oli. Se sammuu ja loppuu siihen.

Ja koska Vapahtaja sanoo: “Miks et pannut minun rahaani vaihetuspöydälle, että minä olisin omani saanut takaisin voiton kanssa?” Miks et puhunut mitään maailman suruttomille ihmisille Vapahtajan suuresta voimasta syntisiä auttamaan ja parantamaan, että joku ihminen olis sinun manaukses ja neuvomises kautta herännyt synnin unesta ja tullut autuuden tielle? Niin sinä ilmanki vastaat: “Minä tiesin sinun kovaksi mieheksi. Sinä kaipaat enempi syntisparalta, kuin mitä hän saattaa toimittaa. Minä en ole kenenkään neuvonantaja. En minä saata itseäni neuvoa, jopa sitten muita.” Katso, kuinka vihollinen panee niittenkin suun kiinni, jotka saattaisit jotakin puhua kristillisyydestä, eikä sentähden kehtaa sitä tehdä. Tämä on nyt yksi esimerkki, kuinka kristillisyyden leiviskä kaivetaan maahan.

Tämän päivän evankeliumissa panee Vapahtaja taas toisen esimerkin edes, kuinka armon lahjat väärin käytetään ja kristillisyys hukutetaan eli haaskataan, koska väärä huoneenhaltija ei puhu totuutta ihmisille, vaan lupaa autuuden kaikille koirille ja sioille, ja opettaa syntisiä väärän räkningin tekemään Jumalan kanssa. Varjelkoon meitä se taivaallinen Herra Jeesus siitä väärästä huoneenhaltijasta, joka haaskaa armon kalliit lahjat ja pettää Herransa väärällä räkningillä.

Kaikki meidän velkamme on kirjoitettu ylös Herran velkakirjassa, ja se velka on kymmenen tuhatta leiviskätä. Varjelkoon meitä se taivaallinen Kuningas vähentämästä sitä velkaa, vaan paremmin tunnustamaan meidän velkamme ja anomaan, jos mahdollinen olis, että se velka pyyhittäisiin pois Hänen suuren laupiutensa kautta, joka ei hyljää katuvaisten palavaa rukousta: Isä meidän, joka olet taivaissa j. n. e.

Evankeliumi: Luuk. 16: 1 - 13

Kuka on se väärä huoneenhaltija? Kuolleen uskon tunnustajat ovat selittäneet tämän vertauksen siitä väärästä huoneenhaltijasta samaan laihin kuin juutalaisten opettajat selitit profeettain lupaukset siitä tulevaisesta Vapahtajasta. He ovat kääntäneet tämän vertauksen aivan nurin, koska he sanovat, että Vapahtaja on tahtonut meille osoittaa, kuinka maailman ihmiset käyttävät Jumalan lahjoja väärin. Tämän selityksen jälkeen on se väärä huoneenhaltija yksi jumalatoin ihminen, joka on saanut paljon maallista omaisuutta, jonka hän haaskaa turhissa pidoissa, haureudessa, juopumuksessa ja herkullisessa elämässä, eikä niin muodoin käytä omaisuutensa vaivaisten auttamiseksi. Koska nyt Jumala kutsuu häntä lukua tekemään hallitusvirastansa, se on: koska senkaltainen ihminen tuntee, että kuolema lopettaa hänen elämätäns, kutsuu hän herransa velkamiehet, nimittäin tämän maailman vaivaisia tykönsä ja jakaa heille omaisuutensa siinä toivossa, että nämät vaivaiset rukoilevat Jumalata hänen sielunsa edestä. Ja minä olen kuullut, että moni rikas mies, joka on suurella vääryydellä ja ahneudella koonnut maailman tavaroita, ottaa ja lahjoittaa omaisuutensa vaivaisille, orpolapsille ja köyhille leskille, koska hän tuntee, että kuolema on aivan liki, niin kuin tahtois hän hyvillä töillä vaivaisille maksaa sen entisen vääryyden, jolla se omaisuus on koottu.

Tämä on usein tapahtunut, ja tapahtuu vielä nytkin usein, että rikkaat miehet lahjoittavat omaisuutensa kirkolle, kouluille, vaivaisille eli köyhille leskille. Mutta ei ne sitä tee, ei ne anna omaisuutensa pois niin kauvan kuin he ovat elämässä, vaan he antavat vasta silloin, koska he tuntevat, että kuolema on aivan liki. Ja kyllä tämä omaisuus on niille hyvä, joille se annetaan, mutta se on tietämätöin, jos tämä omaisuuden lahjoittaminen kuoleman hetkellä rauhoittaa heidän tuntoansa helvetissä, vaikka niillä raukoilla makaa vissimmästi se salainen ajatus mielessä, että vaivaisten kiitoskyyneleet ja esirukoukset vaikuttavat niin paljon, että tavara, vääryydellä koottu, ei pidä enää heidän tuntoansa kalvaman iankaikkisuudessa. Nämät vaivaiset ovat muka Jumalan velkamiehet, jotka väärän huoneenhaltijan sielun korjaavat iankaikkisiin majoihin, jotka ilman epäilemättä kiittävät häntä iankaikkisuudessa sen edestä, että hän on niitä auttanut.

Kohta siihen malliin selittävät kuolleen uskon opettajat tämän vertauksen, koska he sanovat, että Vapahtaja tämän vertauksen kautta tahtoo opettaa opetuslapsiansa, kuinka heidän pitää käyttämän tämän maallisen omaisuuden Jumalan kunniaksi ja vaivaisten ylöspitämiseksi, jonka tähden myös muutamat munkit paavin valtakunnassa tekevät itsensä vasiten vaivaisiksi ja käyvät avojalkaisin maakunnan ympäri ja kerjäävät ihmisiltä ruokaa siinä uskossa, että he sen kaltaisella elämällä tienaavat autuuden itsellensä. Mutta minä pelkään, että rietas on kääntänyt heidän silmänsä nurin, jotka siihen laihin kääntävät hengellisiä asioita maallisiin.

Koko tämä vertaus väärästä huoneenhaltijasta kuuluu kristillisyyteen, mutta ei siihen laihin ymmärrettynä, kuin kuolleen uskon opettajat luulevat, sillä hengellisessä tarkoituksessa on se väärä huoneenhaltija senkaltainen opettaja, joka on saanut Jumalalta hengellisiä lahjoja eli hengellistä omaisuutta, jonka päälle hän on pantu huoneenhaltijaksi. Niin sanoo pyhä Paavali: Me olemme Jumalan salaisuuden huoneenhaltijat ja hänen lahjainsa jakajat, mutta huoneenhaltijalta vaaditaan, että hän uskolliseksi löyttäisiin.

Väärät huoneenhaltijat olivat ensiksi juutalaisten opettajat, kirjanoppineet ja fariseukset, jotka olivat saaneet oikian opin ja taidon Raamatusta, mutta käytit tämän Jumalan omaisuuden niin väärin, että Jumalan armo haaskattiin suruttomille ja sydämistä ympärileikkaamattomille. He käänsit Jumalan sanan nurin, koska he väärän selityksen kautta opetit ihmisiä uskomaan yhden maallisen kuninkaan päälle, ja lupaisit autuuden kaikille niille juutalaisille, jotka Mooseksen lain jälkeen elit.

Väärät huoneenhaltijat ovat myös kaikki senkaltaiset opettajat, jotka haaskaavat Jumalan kalliin tavaran ja omaisuuden, eli lupaavat elämän ja autuuden kaikille suruttomille ja paatuneille, eikä saarnaa niin, että ihmiset heräisit synnin unesta, vaan vuodattavat armoa sokian raukan suuhun ja opettavat vielä Herran velkamiehiä muuttamaan omantunnon räkninkiä. Jos joku ihminen herää, jos synnin velka rupee jonkun tuntoa vaivaamaan, niin kysyy väärä huoneenhaltija: Kuinka paljon olet sinä minun Herralleni velkaa? Se on: mikäs sinulle tuli, koska sinä huokaat niin raskaasti ja olet murheellinen? Toinen vastaa: Sata puntaa nisuja, sata tynnyriä öljyä. Se on: minulla on omantunnon vaiva. Synnin velka on niin ja niin suuri. Yksi herännyt ihminen tunnustaa nimittäin opettajalle, kuinka raskas synnin kuorma on.

Mutta väärä huoneenhaltija, joka tahtoo tienata itsellensä seurakunnalta kiitoksen ja kunnian, eikä niin muodoin raski sanoa maailman ihmisille totuuden, ei tohdi haukkua eli soimata heitä vääryydestä, se opettaa myös niitä heränneitä, jotka tunnustavat velkansa, hän opettaa heitä muuttamaan omantunnon räkninkiä ja sanoo: Ota kirjas, istu pian ja kirjoita viisikymmentä. Ei sinun velkas ole niin suuri. Et sinä ole pahempi muita ihmisiä. Et sinä tarvitse niin paljon murehtia ja tuskassa olla. Vapahtaja on kaikki maksanut. Elä siviästi ja lue viriästi, niin tulet autuaaksi. Ei kohtuullinen ryyppääminen tee sielulle yhtään vahinkoa. Onpa Vapahtaja sitä katuvaista ryöväriä armahtanut. Miksi sinua ei pitäis armahtaman, joka et ole varas etkä ryöväri. Et suinkaan sinä ole pahempi syntinen kuin muut.

Katso, sillä tavalla pettää se väärä huoneenhaltija vielä katuvaisiakin vähentämään synnin velkaa, jonka kautta he rupeevat luottamaan siveytens päälle ja oman parannuksensa päälle, mutta ei Jeesuksen Kristuksen päälle, joka yksistänsä saattaa synninvelkaa maksaa.

Mutta minkä tähden Herra kiittää sitä väärää huoneenhaltijata, että hän toimellisesti teki? Saattaakopa Jumala kiittää senkaltaisia opettajia, jotka eivät ainoastansa haaskaa hänen pyhän omaisuutensa, koska he jakavat hänen armonsa kaikille koirille ja sioille, vaan myös opettavat heränneitäkin sieluja halventamaan synninvelkaa? Met emme saata ymmärtää tämän kiittämisen muulloisin kuin pilkkaamiseksi. Vapahtaja panee itsensä niin alhaiseksi, että hän puhuu niin kuin muukin maailman ihminen olis puhunut. Herra kiittää sitä väärää huoneenhaltijata, ei sen tähden, että se huoneenhaltija oli oikein tehnyt, mutta sen tähden, että hän oli niin viekas pettämään Herransa, ettei olis moni muu kuin se väärä huoneenhaltija huomainnut senkaltaisen viekkauden. Hän sanoi nimittäin näin, koska häntä käskettiin luvun tehdä hallitusvirastans: En voi minä kaivaa ja häpeän minä kerjätä. Se merkitsee niin paljon kuin: raskaaksi tulee minulle katumuksen ja parannuksen työ, ja häpeän minä kerjätä armoa.

Vanhalle armonvarkaalle tulee katumus raskaaksi. Sen tähden sanoi hän: en voi kaivaa, en voi minä niin raskasta työtä tehdä. Omavanhurskaus pani sen toisen sanan hänen suuhuns: häpeän minä kerjätä armoa. Koska yksi vanha armonvaras tuntee omantunnon kalvamiset, sotii hän vastaan niin paljon kuin jaksaa, ja rukoilee vielä Jumalata, ettei yksikään veis hänen vanhan kuolleen uskonsa. Sitte sanoo hän heränneille, jotka vaativat oikian katumuksen: Ei suinkaan ole teidän velkanne niin suuri, että teidän pitää niin itkemän ja huokaaman, ja omantunnon vaivassa oleman. Ei suinkaan Jumala niin kova ole, että hän kaipaa teiltä mahdottomia!

Jos nyt puoliheränneet uskovat, mitä tämä armonvaras sanoo, niin keskeytyy katumus, ja väärä huoneenhaltija pääsee itsekin rauhoittamaan omantuntonsa, koska kaikki Herran velkamiehet tulevat suruttomaksi. Ei ole yksikään enää, joka kantaa hänen päällensä, että hän on haaskannut Herransa omaisuuden. Ja sillä tavalla korjataan nyt väärä huoneenhaltija iankaikkisiin majoihin kaikilta niiltä, joille hän on antanut omantunnon rauhan. Hän kiitetään kaikilta suruttomilta ja armonvarkailta. Hän kiitetään ja ylistetään ylimmäiseksi opettajaksi, joka on saarnannut niin suloisesti evankeliumia, ettei yksikään ole omantunnnon haavoja saanut. Ei yksikään ole pistoksen saanut sydämeensä. Ei yksikään ole hänen saarnansa kautta omantunnon vaivaan joutunut. Ei yksikään ole haukuttu ja soimattu vääryydestä. Ei yksikään ole rauhattomaksi taikka murheelliseksi tehty. Ei yksikään ole tarvinnut katumuksen ja parannuksen tehdä.

Ylimmäiset viinaporvarit kiittävät häntä sen edestä, ettei hän ole saattanut heitä vahinkoon viinakaupan tähden, sillä hän on itse ryypännyt viinaa ja antanut muiden juoda rauhassa, ja sillä tavalla vahvistanut maakunnan siinä uskossa, että viina on elämän vesi ja Pyhän Hengen voima. Siitä maakunnan uskosta tuli viinaporvarille iso voitto, mutta kirottu olkoon se pappi, joka viinan hävittää seurakunnasta.

Juomarit myös kiittävät ja ylistävät sitä väärää huoneenhaltijata, joka laskee heitä ripille, vaikka he ovat vähän höyryssä. Hän tietää ilmanki, että he tulevat oikein jumaliseksi, koska paloviina lämmittää vanhan Adamin sydäntä. Hän tietää ilmanki, että paloviina ja rippiviina vaikuttavat molemmat yhden totisen katumuksen ja parannuksen. Mutta paloviinalla on ilmanki yksi elävä henki, joka lisää mieltä ja aukaisee siviän huoran silmät näkemään, mistä tie menee taivaaseen.

Koska siis väärä huoneenhaltija tekee velkamiestensä velkaa vähemmäksi, niin se on arvattava, että he kiittävät häntä sen edestä ja korjaavat häntä iankaikkisiin majoihin. Ja koska velkamiesten omatunto on rauhoitettu sillä tavalla kuin nyt sanottu on, niin myös väärän huoneenhaltijan omatunto on rauhassa. Ei suinkaan yksikään soimaa häntä, koska hän ei soimaa muita.

Viimein sanoo Vapahtaja tämän päivän evankeliumissa: Tehkäät teillenne ystäviä väärästä mammonasta, että koska te tarvitsette, niin he korjaavat teitä iankaikkisiin majoihin. Tämä paikka kuuluu luonnollisen ihmisen korvissa niin kuin Vapahtaja olis käskenyt opetuslapsiansa tehdä maailman rikkaat ystäväksi itsellensä. Ja se kävis kyllä laihin, jos nimittäin yksi kristitty ei ota ja loukkaa niiden tuntoa ollenkaan, mutta kiittää heitä parhaaksi kristityksi, jotka ovat niin hyvät auttamaan vaivaisia ja niin edespäin. Sillä lailla voisivat köyhät kristityt saada apua heiltä. Mutta lieneekö se Vapahtajan tarkoitus, että kristityt pitää palveleman rikkaita sen avun tähden, jonka he välistä tarvitsevat?

Minä luulen Vapahtajan tarkoittaneen sen, että opetuslasten pitää niin haukkuman sitä väärää mammonata hyvin. Heidän pitää niin haukkuman rikkaita, että heidän täytyy tulla opetuslasten ystäväksi. Ja koska opetuslapset ovat kovin haukkuneet sitä väärää mammonata, että hänen täytyy tulla ystäväksi, silloin väärä mammoni täytyy auttaa niitä kristityitä, jotka kristillisyyden tähden ovat tarvitsevaiset, koska maailma rupee heitä vihaamaan. Sillä ensimmäiset kristityt olit aivan köyhät. Ja ne kristityt, joilla oli vähäisen varallisuutta, ne täydyit antaa omaisuutensa köyhille kristityille, koska vaino tuli kristityille.

Nyt ajattelee muutampi mammonin orja: Sen tähden ilmanki haukkuvat, että minäkin tulisin niin hulluksi, että rupeisin antamaan omaisuuteni heille. Mutta sitä minä en tee, vaikka kuinka tulisin kristityksi. En minä anna heille yhtään skillinkiä. Tee kuinkas tahdot, mammonin orja, mutta jos sinä tulet Jeesuksen opetuslasten ystäväksi, niin kuin Vapahtaja on sanonut, niin minä luulen, että sinun täytyy mennä ilman kukkarota taivaan valtakuntaan, sillä Juudalla on kukkaro. Mutta kukkaro tuli viimein niin raskaaksi, ettei hän jaksanut sitä kantaa, vaikka siinä ei ollut enämpi kuin kolmekymmentä hopiapenninkiä.

Niin tehkäät siis teillenne ystäviä väärästä mammonista. Suostuttakaat maailman rikkaita makialla viinalla. Heidän täytyy tulla köyhäin kristittyin ystäväksi, koska heitä parhaalla viinalla suostutetaan. Silloin täytyy heidän alkaa peräsuolesta parannusta tekemään. Ja jos vielä kaikki muut paikat tulisit korjatuksi, mutta se paikka jääpi korjaamatta, niin ei ole hyvin asiat. Mutta me toivomme, että väärä mammoni tulee opetuslasten ystäväksi. Ja koska hätä tulee köyhille kristityille, niin entinen väärä mammoni korjaa heitä iankaikkisiin majoihin, niin kuin tapahtui Sakkeukselle. Ja hän lupais antaa puolen omaisuudestaan vaivaisille, mutta hän antoi koko sydämensä Jeesukselle. Amen

_________________________________________

Alkuperäinen / SKHS Kollerin kokoelma n:o 27 b. /

/Kansallisarkisto Helsinki /