N:o 48 13 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA 1853

Mutta he vihaavat sitä, joka heitä julkisesti nuhtelee, ja sitä he kauhistuvat, joka oikein opettaa. Amos 5: 10

Tämä profeetta Amoksen kirjoitus passaa hyvin tämän aikaisille suruttomille, jotka vihaavat niitä, jotka julkisesti nuhtelevat, ja kauhistuvat sitä, joka oikein opettaa. Sama luonto on tämän aikuisilla juutalaisilla kuin niillä entisillä, jotka vihaisit profeetaita. Profeetta Amos oli niitä pienempiä profeetaita, jotka ei olleet niin paljon kirjoittaneet kuin net, joita suuremmaksi kutsuttiin. Mutta vaikka hän oli yksi pieni profeetta, on hän kuitenkin yksi profeetta, ja ei ole juutalaiset saattaneet kieltää, että Amos ei ole profeetta ja että hän on Jumalan Hengen vaikutuksen ja sisälle antamisen kautta saarnannut.

Mutta Saulista on Israelissa arveltu, onko hän profeetta, koska hän kerran rupeis profeteeraamaan, mutta ei pysynyt hänessä kauvan Jumalan Henki, sillä paha henki rupeis häntä vaivaamaan. Ja sitte hän lakkais profeteeraamasta. Ja niin on käynyt monelle, että he ovat yhden aikaa profeteeranneet, mutta paha henki tuli Herralta heidän päällensä, ja niin he lakkaisit profeteeraamasta ja rupeisit kristityitä vainoomaan niin kuin Saul. Mutta ei juutalaiset tarvitse sentähden ajatella, että niin käypi kaikille profeetaille, että he lakkaavat profeteeraamasta ja alkavat kristityitä vainoomaan, sillä Raamatussa luetaan vielä 12 suurempaa profeettaa ja 12 pienempää profeettaa. Ja ne ovat kaikki profeteeranneet sille suruttomalle kansalle. Ja juutalaiset itse häätyvät tunnustaa, että kaikki, sekä suuret että pienet profeetat, ovat saarnanneet ja kirjoittaneet Jumalan Hengen vaikuttamisesta. Ja kaikki ovat sanoneet juutalaisille totuuden. Mutta siitä totuuden sanasta ovat kaikki juutalaiset suuttuneet sekä suuremmille että pienemmille profeetoille. Ja nyt profeetta Amos sentähden sanoo: He vihaavat sitä, joka heitä julkisesti nuhtelee, ja sitä he kauhistuvat, joka oikein opettaa.

Niin ovat juutalaiset tehneet, ei ainoastansa profeettain aikana vaan myös Vapahtajan aikana, ja Johannes Kastajan aikana, ja apostolein aikana. He ovat vihanneet sitä, joka heitä on julkisesti nuhdellut, ja sitä he ovat kauhistuneet, joka heitä oikein opettaa. Ja met olemma nähneet, ettei ole tämän aikuiset juutalaiset muuttaneet luontoansa entisestä. Sama hengellinen viha palaa vielä juutalaisten sydämissä. Sama käärmeen myrkky paisuttaa heidän sydämensä. Sama helvetin valkia on syttynyt palamaan heidän sisällyksissään, sillä he vihaavat sitä, joka heitä julkisesti nuhtelee, ja kauhistuvat sitä, joka oikein opettaa.

Rietas on kääntänyt heidän silmänsä nurin, niin kuin Davidi sanoo: Heidän kurkkunsa on avoin hauta, ja kielellänsä he liehakoitsevat. He rakastavat pimeyttä ja vihaavat valkeutta, sillä heidän työnsä ovat pahat. Jos juutalaiset olisit niin kuin muut pakanat, niin he voitettaisiin viimein Kristukselta, niin kuin yksi pakanallinen kuningas häätyi tunnustamaan kuolemansa hetkellä: Sinä voitit, Galilealainen. Mutta juutalaisten pääkallossa on juurtunut se vanha usko, jonka he ovat perustaneet Raamatun päälle. Ja ovat kuitenkin käsittäneet Raamatun nurin, niin kuin rietas on heitä kouluttanut. Ei he tiedä, kuka heidän lähimmäisensä on. Kukas on juomarin lähimmäinen? Viinaporvari, joka riisuu häneltä rukan ja ottaa vielä taskun ja tulukset pantiksi. Kukas on viinaporvarin lähimmäinen? Yksi juomarenttu, yksi juomatratti, joka riisuu rukkansa yhden ryypyn edestä ja antaa vielä housunsa viinaporvarille ja sanoo: O, rakas Jeesuksen ystävä! Ann armos pisar vuotaa sinun pirunpaskastas minun suuhuni, sillä minä surkiasti janoon sen perään, ja minä kuolen nälkään ja viluun, jos et armahda minua.

Ja kukas on huorapukin lähimmäinen? Ilmanki se on joku naaraspiru, joka häntä armahtaa, ja antaa hänen lihan himoja täyttää. Mutta jos vaan tulee jalkalapsi, niin ei ole enää huora hänen lähimmäisensä, eikä huoran lapsi hänen lapsensa. Semmoinen on juutalaisten rakkaus. Jos joku kristitty tahtoo nuhdella heitä senkaltaisesta jumalattomasta elämästä, niin he vihaavat sitä, joka julkisesti nuhtelee ja kauhistuvat sitä, joka oikein opettaa.

Meidän pitää tänä päivänä katsoman perään, jos lainoppinut tietää, kuka hänen lähimmäisensä on. Mutta me rukoilemme ensinnä sitä armahtavaista Samaritanusta, että hän panis sen ryöväriltä haavoitetun ihmisen juhtansa päälle ja vuodattais öljyä ja viinaa hänen haavoihinsa ja sitois hänen haavansa ja veis häntä majaan. Niin kuin se armollinen Samaritanus vissimmästi on maksanut kaikki hänen velkansa ja kulutuksensa Isännälle. Katso kuitenkin, sinä armollinen Samaritanus, sen köyhän raukan päälle, joka nyt makaa veressäns ja haavoissans, ja auta häntä sinun armos ja laupiutes tähden. Isä meidän joka olet taivaissa j. n. e.

Evankeliumi: Luuk. 10: 25 - 37

Evankeliumin kirjoittaja Luukas muistelee tämän päivän evankeliumissa, että yksi lainoppinut nousi ja kiusais Jeesusta niin kuin heidän tapansa on, sillä lainoppineet luulevat, että Vapahtaja heitä pilkkaa, koska hän nuhtelee fariseuksia. Lainoppineet sanoit kerran Vapahtajalle: Sinä pilkkaat myös meitä. Silloin alkoi Vapahtaja soimaamaan lainoppineita, kuinka he panevat raskaat kuormat ihmisten päälle ja ei itse koske siihen sormellansa. Katselkaamme nyt Jumalan armon kautta, kuinka lainoppinut kiusaa Vapahtajaa, koska hän vääntelee lain.

Ensimmäinen tutkistelemus: Minkä tähden lainoppinut kiusaa Jeesusta? Toinen tutkistelemus: Tietääkös lainoppinut, kuka on hänen lähimmäisensä? Katsokaan nyt kansa päälle, kuinka lainoppinut nousee Jeesusta vastaan kiusaamaan häntä.

1. Minkä tähden lainoppinut kiusaa Jeesusta? Sen tähden, että lainoppinut kantaa vihaa Jeesusta kohtaan. Lainoppinut on liitossa fariseusten kanssa. Hän vääntää ja kääntää Jumalan lain ja kuninkaan lain, niin kuin Vapahtaja soimaa lainoppineita: Voi myös teitä, te lainoppineet, jotka panette raskaita kuormia ihmisten päälle ja itse ette koske siihen sormellanne. Lainoppineet pitäisit katsoman perään, kuinka ihmiset elävät, kuinka he pitävät kuninkaan lain, joka ihmisten hyödytykseksi asetettu on. Lainoppineet pitäisit katsoman perään, kuinka viinaporvarit tekevät maakunnan mustaksi pirunpaskallansa, kuinka juomarit nälyttävät vaimojansa ja lapsiansa. Heidän pitäis katsoman perään, kuinka huorat ja varkaat elävät. Mutta ei lainoppineet huoli semmoisista, jotka julkisesti kuninkaan lain rikkovat. Mutta Kristusta he kyllä kiusaavat semmoisilla kysymyksillä, jotka kuuluvat kokonansa hengellisiin asioihin. Ja semmoisia kysymyksiä he panevat eteen, että he pääsisit jotaki syytä saamaan hänen päällensä, että he saattaisit häntä maailmallisen lain kautta ahdistaa, jos hän olis muka niin puhunut eli saarnannut, että laki pääsis pystymään. Sillä lainoppineilla on samanlainen tunto kuin fariseuksilla, nimittäin paksumpi kuin nautahärän vuota. Ei ne kanna vaaria totuudesta ja kristillisyydestä, mutta että he pääsisit lain kautta vainoomaan. Se on lainoppineen tarkoitus, että he jollakulla tavalla solmisit Jeesusta ja saisit häntä päiviltä pois. Lainoppinut tulee kristillisyyden varjon alla kiusaamaan Jeesusta. Hän on saanut sen väärän käsityksen, että Jeesus Nazarenus on yksi kansan häiritsijä ja väärä profeetta, joka tahtoo hävittää vanhoja asetuksia, niin kuin soimattiin Stefanusta: Tämä mies ei lakkaa pilkkaamasta tätä pyhää sijaa, ja saarnaa, että Jeesus Nazarenus muuttaa säädyt ja oikeudet, jotka Mooses meille antoi.

Tämä väärä luulo oli myös lainoppineen pääkallossa juurtunut. Ja sen tähden tulee nyt tämä lainoppinut mies niin kuin mikäkin katuvainen näyttämään, että hänellä on jotakuta arvelusta ijankaikkisesta elämästä, koska hän kysyi: Mitä minun pitää tekemän, että minä ijankaikkisen elämän saisin. Mutta tämän kysymyksen alla oli ainoastans käärmeen viekkaus, sillä hänen päätarkoituksensa oli se, että hän jotakuta laillista syytä sais kantamaan Jeesuksen Nazarenuksen päälle, jonka hän piti kansan häiritsijänä ja vääränä profeettana. Niin kuin itse saatana muuttaa itsensä valkeuden enkeliksi, niin muutti myös tämä lainoppinut itsensä katuvaiseksi, teki itsensä halulliseksi saamaan oikiata ylösvalaistusta, ja tuli Jeesuksen tykö niin kuin yksi totinen ja yksivakainen kristitty, joka on kauvan aikaa etsinyt ijankaikkisen elämän tien, mutta ei ole vielä löytänyt.

Jos nyt Jeesus olis vastannut erilaihin kuin lainoppineet, niin olis lainoppinut varsin kantanut hänen päällensä ylimmäiselle papille, että hän tahtoo muuttaa säädyt ja oikeudet, jotka Mooses meille antoi. Eli niin kuin tämän aikaiset lainoppineet kantavat kristittyin päälle ja sanovat: Tämä mies tekee vastoin kirkkolakia. Hän tahtoo muuttaa säädyt ja oikeudet, jotka Lutherus on meille antanut. Hän sekoittaa kansaa opettain Galileasta niin tähän asti.

Mutta kyllä jokainen evankelista näkee, että tämä lainoppinut on tullut kiusaamaan Jeesusta, sillä lainoppineella on suurempi muret siitä, kuinka hän pääsis lain kautta ahdistamaan Jeesusta, kun se muret sielun autuudesta. Hänellä on iso rautanaula sydämessä. Se on sappi, jonka hän tahtoo oksentaa Kristuksen päälle. Hän on yksi musta mato, joka imee kristittyin verta. Niin kuin Herodeksen huoralla oli levotoin tunto niin kauvan kuin Johannes Kastaja oli elämässä, niin on myös lainoppineilla ja fariseuksilla levotoin tunto niin kauvan kuin Nazarenus on elämässä. Ei ole heidän sielunsa täydellisesti puhdistettu lohikäärmeen veressä. Sen tähden tarvitsevat he paremman puhdistuksen Nazarenuksen ja kristittyin veressä. Jos he vain saisit kristityitä tappaa, niin he saisit varsin omantunnon rauhan. He saisit ilon ja laittaisit punssia ja joisit graviaisia, ja rupeisit veisaamaan huoralauluja ja juomalauluja. Mutta tällä kerralla ei menestynyt lainoppinut viekkaudellansa. Jeesus vastais häntä niin, että hänen täytyi tulla mykäksi.

2. Mutta tietääkös lainoppinut, kuka on hänen lähimmäisensä? Koska hän kysyy, kukasta siis minun lähimmäiseni on, niin se kuuluu hänen omasta kysymyksestänsä, ettei hän tiedä, kuka hänen lähimmäisensä on. Ei kristityt kuitenkaan ole hänen lähimmäisiänsä, mutta fariseukset ja kirjanoppineet, juomarit ja viinaporvarit. Ne ovat ilman epäilemättä hänen lähimmäisensä. Ja kuka tiesi katumattomat huorat ja katumattomat varkaat taitavat myös olla hänen lähimmäisensä.

Sanalla sanottu: kaikki suruttomat ja paatuneet ovat hänen lähimmäisensä. Mutta se armollinen Samaritanus, joka armahtaa sitä viheliäistä miestä, joka ryöväreitten käsiin langennut on, ja koko sen armollisen Samaritanuksen sukukunta, ei jaksa lainoppinut niitä tunnustaa lähimmäisikseen, sillä hän vihaa niitä sydämen pohjasta. Ei muut ole hänen lähimmäisensä kuin kirjanoppineet ja fariseukset, ja juutalaiset juomarit, joita hän armahtaa, ja viinaporvarit, joita hän ei raski sakkoon kantaa, niin myös katumattomat huorat, joita hän myös armahtaa, ja kuka tiesi katumattomat varkaat, joita hän ei tahdo julkiseen synnin tunnustukseen vaatia. Nämät kaikki ovat hänen lähimmäisensä. Mutta mihinkäs joutuu lainoppinut ijankaikkisuudessa, koska hän kiusaa Jeesusta. Siellä ei ole yksikään muu kuin perkele, joka vastaa, jos hän vielä rupeis kysymään, mitä minun pitää tekemän, että (minä) ijankaikkisen elämän saisin. Siellä saapi hän katua ijankaikkisesti, että hän on täällä armon ajassa Jeesusta kiusannut. Siellä vasta ijankaikkisuudessa aukenevat hänen silmänsä. Mutta se on hiljainen katumus.

Voi teitä, te kirjanoppineet, sanoo Jeesus, sillä te panette kuormia ihmisten päälle, jota itse ette koske sormillanne. Voi teitä, jotka kavaluudellanne kiusaatte Jeesusta, ja ette kuitenkaan tiedä, kuka teidän lähimmäisenne on. Voi teitä, sokiat taluttajat. Te noudatte valkian helvetistä, millä te näette makkaroita tehdä kristittyin verestä. Mutta kerran saatte nähdä, ketä te pistäneet olette. Kerran tulee teidän vuoronne huutamaan vuorille: langetkaat meidän päällemme, ja kukkuloille: peittäkäät meitä. Sillä jos he tämän tekevät tuoreessa puussa, mitä sitten kuivassa tapahtuu. Amen

_________________________________________

Alkuperäinen / SKHS Kollerin kokoelma n:o 15 / Kansallisarkisto Helsinki /