N:o 57 26 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA 1853

Viimeisestä tuomiosta, Johanneksen Ilmestys 21: 8: Mutta pelkureille ja uskottomille, ja hirmuisille ja murhaajille, ja salavuoteisille ja velhoille, ja epäjumalisille ja kaikille valehtelijoille, pitää osa oleman siinä järvessä, joka tulesta ja tulikivestä palaa, joka on toinen kuolema.

Tämä on hirmuinen tuomio niille, joitten elämäkerta on semmoinen kuin tässä luettiin. Me tiedämme ja näemme joka päivä semmoisia ihmisiä, jotka ovat pelkurit, se on, semmoiset, jotka pelkäävät totuutta ja oikeata kristillisyyttä, sillä heidän työnsä ovat pahat. Muutamat pelkäävät ihmisiä, mutta eivät Jumalaa. He pelkäävät, että pimeyden työt tulevat ilmi. Ja sen tähden he kiertävät ja väijyvät kristityitä. Kuinkas semmoiset tohtivat tulla Jumalan tuomion eteen, jotka pelkäävät ihmisiä?

Uskottomille tulee sama tuomio, nimittäin se tulijärvi, joka tulesta ja tulikivestä palaa. Se on semmoiset uskottomat, jotka eivät usko Jumalan sanaa, vaikka kaikki sanovat uskovansa Jumalan sanaa. Mutta eivät suruttomat usko Jumalan sanaa sillä järjestyksellä kuin oikea armonjärjestys vaatii, vaan he kääntävät ja vääntävät Jumalan sanan väärään mieleen niin kuin rietas sokean järjen kautta heitä skoulaa.

Juutalaisilla oli sama Raamattu kuin meillä, mutta rietas oli kääntänyt heidän silmänsä nurin. Sen tähden he ymmärsivät nurin koko armonjärjestyksen. Ja sen tähden kirjanoppineet ja fariseukset tinkasivat ja vastustivat Kristusta, ja pidit hänen oppinsa vääränä. Jos nimittäin suruttomat uskoisivat Jumalan sanaa, niin he tekisivät totisesti parannuksen. Mutta eivät he usko, ja sen tähden täytyy heidän mennä siihen tuliseen järveen, joka palaa tulesta ja tulikivestä.

Hirmuisille tulee hirmuinen tuomio, sillä ne ovat hirmuisesti täällä eläneet. Ne ovat juoneet, kironneet, tapelleet, varastaneet, huoranneet ja olleet tuimat, röyhkeät ja ylpeät, ja sentähden he saavat hirmuisen tuomion tulijärvessä, vaikka ne täällä ovat iloiset ja pilkkaavat totuutta.

Murhaajille tulee sama hirmuinen tuomio, sillä murhaajat ovat vuodattaneet ihmisten verta. Ja ne hengelliset murhaajat ovat vuodattaneet kristittyin verta; niin kuin kaikki, jotka kantavat hengellistä vihaa kristityille, ovat murhamiehet. Herra sanoo Ilmestyskirjassa, että niitä juotetaan verellä, jotka ovat kristittyin verta vuodattaneet. Mutta ei kristittyin murhaajat usko, että heille tulee semmoinen tuomio.

Salavuoteisille luetaan sama tuomio, sillä he ovat ylönkatsoneet Jumalan ankaran vanhurskauden ja eläneet maan päällä niin kuin luontokappaleet. Huoruuden perkele on pannut heitä huoraamaan ja saastaisuutta harjoittamaan. He ovat eläneet haureudessa ja hekumassa ja ovat lihan himoja täyttäneet. Sen tähden tulee heillekin sama kauhistuksen paikka asumasijaksi tulijärvessä, kussa he saavat huorata perkeleitten kanssa iankaikkisesti. Mutta eivät huorat usko, että heille tulee semmoinen tuomio, vaan he luulevat, että he saavat maata Jeesuksen helmassa taivaan valtakunnassa. Semmoinen usko niillä on, sillä jos ne uskoisivat, että heitä paiskataan tulijärveen eivät he saattaisi niin nuoskasti ja ryötästi elää.

Velhot saavat sen saman kauhistavaisen tuomion kuin kaikki muut, jotka täällä elävät niin kuin luontokappaleet, sillä velhot ja portot ovat hävyttömät huorat, jotka eivät saata huoruuttansa pitää salattuna, mutta pramaavat vielä, kuinka he ovat saattaneet hyvin ryötästi elää. Ei semmoisilla ole enää häpyä. Jos salavuoteiset huoraavat pimeydessä, ja salaavat pahuutensa niin kauan kuin mahdollinen on, niin velhot ja portot huoraavat julkisesti ja pramaavat julkisesti, kuinka monta he ovat saattaneet huoruuteen yllyttää. Semmoiset ovat nyt portot ja velhot, joilta huoruuden rietas on kaiken hävyn ottanut pois. Niille pitää tuleman yksi hirmuinen ulvominen ja parkuminen tulijärvessä, koska huoruuden synti alkaa heidän tuntoansa vaivaamaan.

Epäjumalisille tulee myös osa tulijärvessä murhamiesten kanssa, jos vielä näkyväisiä epäjumalia ei olisi, niin kuin hevosia, eli lehmiä, lampaita ja muuta sen kaltaista, kyllä on näkymättömiä, joita suruton ihminen palvelee, esimerkiksi omavanhurskaus, kunnia ja ahneus, jotka aina vaikuttavat suruttoman sydämessä sen kaltaisia himoja ja haluja tahdossa, jotka luonnollinen ihminen pitää luvallisensa. Ja sen tähden noudattaa niitä himojansa niin, että ne tulevat jollakulla lailla täytetyksi.

Omanvanhurskauden vaikutus on se luonnollinen siveys, ja kunnia siihen lisää tuopi, koska hän varjelee muutamia julkisesta huoruudesta ja julkisesta varkaudesta. Mutta kohtuullisesta juopumuksesta se ei saata varjella, sillä se on kunnia maailman edessä, että hän noudattaa maailman kunniallisia tapoja, pitää myös vatsansa Jumalana ristiäisissä, graviaisissa ja muissa pidoissa.

Tämä on senkaltainen epäjumalanpalvelus, jota yksi luonnollinen ihminen ei pidä syntinä eikä myös ymmärrä, että siinä olisi epäjumalten palvelus, vaikka spörsmålissa sanoo, että hän pitää vatsansa Jumalana. Ei ainoastansa syömäri ja juomari, jotka syövät ja juovat niin paljon, että he oksentavat, mutta myös ne kohtuulliset syömärit ja juomarit ovat sillä lailla epäjumalan palvelijat, koska he kunnian tähden laittavat semmoisia pitoja, jotka eivät tule köyhille, mutta rikkaille avuksi. Ja nyt sanoo tämä raamatunpaikka, nimittäin Ilmestyskirjan 21: 8, että pelkureille, uskottomille ja hirmuisille, murhaajille ja salavuoteisille, ja velhoille ja epäjumalisille, ja kaikille valehtelijoille, pitää osa oleman siinä järvessä, joka palaa tulesta ja tulikivestä.

Uskovatkos nyt suruttomat ja armonvarkaat, että semmoinen paikka on, vai uskovatko he, että se on pantu ainoastansa pelvoksi lapsille, että lapset eläisivät siivommasti? Maailman viisaat kyllä uskovat, että helvettiä ei ole ollenkaan, eikä perkelettä, muuta kuin ihmisen oma paha tahto. Ja siinä uskossa ovat vielä muutamat talonpojat, ettei perkelettä eikä helvettiä ole, mutta että se on yksi turha juttu, jota papit ovat valehdelleet, että papille maksettaisiin tivunti. Jos ei olisi muutamilla talonpojilla semmoinen usko, niin en minä ymmärrä, kuinka he tohtisivat juoda, kirota, tapella, huorin tehdä ja varastaa. Mutta niillä on juuri semmoinen usko, että perkelettä ei ole, eikä helvettiä. Ja sen tähden he elävät rohki, ja rohki he menevät iankaikkisuuteen. Muutamat sokeat raukat eivät tunne Jumalan luontoa, ja sen tähden he ajattelevat, että jos hän kieltäisi ihmisen nautitsemasta viatonta iloa, niin hän olisi kokonansa väärä. Maailman jumala ei kiellä juomasta, eikä huoraamasta, ja koska juopumuksen ja huoruuden synti on makea lihassa, sen tähden ei ole maailman jumala kieltänyt sitä viatonta iloa nautitsemasta. Mutta taivaan Jumala on ylen kova, joka semmoisia lihan huvituksia kieltää. Kuitenkin ovat kaikki pakanat uskoneet, että paha ja jumalaton elämä viepi helvettiin.

Eivätköhän tämänaikaiset kastetut pakanat usko sitä, että semmoinen elämä, kuin nyt on suruttomilla, viepi kohdastansa helvettiin, vai onko heillä semmoinen usko, ettei perkelettä eikä helvettiä ole? Se se taitaa olla heidän pääuskonsa ja heidän pääperustuksensa, ettei helvettiä ole, ja niin muodoin he saattavat rohkeasti ja ilman pelkäämättä juoda, tapella, huorin tehdä ja varastaa. Ja jos joku kristitty tahtoisi semmoisia varoittaa siitä tulevaisesta edesvastauksesta, niin vastaavat perkeleen orjat: “Anna huilata! Sepähän perse lämpenee!”

Meidän pitää tänä päivänä tutkisteleman, löytyykö helvetti ollenkaan, koska tuomio tulee. Mutta ne siunatut, jotka saavat omistaa Isän valtakuntaa, rukoilevat vielä niitten edestä, jotka pilkkaavat totuutta, vaikka Vapahtajan esirukous murhamiesten edestä ei ole vaikuttanut mitään, koska he ovat paatuneet. Niin ei taida kristittyin esirukous enää vaikuttaa mitään paatuneitten parannukseksi, mutta kuitenkin he rukoilevat: Isä meidän, joka olet taivaissa, j. n. e.

Ylimmäinen Tuomari julistaa viimeisen tuomion tämän päivän evankeliumissa ja sanoo niille, jotka vasemmalla ovat: “Menkää pois, te kirotut, minun tyköäni siihen iankaikkiseen tuleen, joka valmistettu on perkeleille ja hänen enkeleillensä!” Seuraavaisesti näitten sanain johdatuksesta pitää meidän tällä kerralla tutkisteleman, ensiksi: missäs on se iankaikkinen tuli, ja toiseksi: kutkas sinne joutuvat?

1. Kaikki pakanat ovat uskoneet, että iankaikkinen tuli on valmistettu pahoille ihmisille kuoleman jälkeen. Mutta kastetut pakanat eivät voi enää uskoa, että semmoinen paikka löytyy, kussa pahat ihmiset pitää palaman iankaikkisesti. Kastamattomat pakanat ovat luonnon järjellä arvelleet, että hyvät ja pahat ihmiset erotetaan kuoleman jälkeen, ja että itse kukin pitää saaman sen jälkeen, kuin hän on ansainnut. Kastamattomat pakanat ovat päättäneet niin, että murhaajat, huorat ja varkaat, niin myös valapattoiset eli väärän valan tekijät joutuvat kuoleman jälkeen iankaikkiseen tuleen, mutta ne, jotka olivat siveästi eläneet, piti tuleman autuaalliseen paikkaan.

Semmoinen usko oli Pilatuksella, joka oli täydellinen pakana, ja jolla ei ollut Raamatun tietoa, niin kuin juutalaisilla. Ja me kuulemme Kristuksen piinan historiasta, että Pilatuksella oli parempi tunto kuin juutalaisilla, jotka eivät ole uskoneet, että Aabrahamin lapset piti heitettämän kadotukseen, vaikka kuinka jumalattomasti he eläisivät. Sillä pakanalla Pilatuksella oli kuitenkin se tunto, että hän ei tahtonut väärää tuomiota julistaa, sillä hän tahtoi puhdistaa tuntonsa kaikesta vääryydestä, koska hän sanoi juutalaisille: “Viaton olen minä tämän vanhurskaan miehen vereen.” Pilatuksella oli siis suurempi pelko siitä tulevaisesta edesvastauksesta, kuin juutalaisilla, joilla oli Raamatun tieto ja ulkonainen jumalanpalvelus. Ei niillä ollut pelkoa Jumalan tuomiosta niin kuin Pilatuksella.

Ja se näyttää niin, kuin olisi pakanoilla suurempi pelko helvetistä kuin tämän aikaisilla suukristityillä, jotka ovat lupauksen kautta sidotut Jumalaan ja kasteen kautta ylös otetut Jumalan armoliittoon, ja ovat lapsuudesta opetetut oikeaan uskoon, mutta elävät kuitenkin pahemmin kuin pakanat. Ei niillä ole sen vertaa tuntoa kuin pakanoilla, jotka luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii. Mutta nämä kastetut pakanat eivät tee sitä, vaan he tekevät, mitä rietas vaatii, sillä nämä kastetut pakanat eivät pelkää enää Jumalan tuomiota, eivätkä ne usko helvettiä löytyvän. Pakanat kuitenkin uskovat, että helvetissä on iankaikkinen tuli, ja sen tähden parantavat he elämätänsä ja freistaavat kaikella muodolla siveästi elää. Eipä nämä juutalaiset pelkää ollenkaan Jumalan tuomiota, sillä heillä näkyy olevan semmoinen usko, ettei helvettiä ole. Taitaa vielä olla muutamilla se usko, että ihminen kuolee niin kuin luontokappale. Ei yksikään Jumala kysy perään, kuinka hän elänyt on.

Semmoinen usko on ilman epäilemättä juomareilla ja huorilla, ettei yksikään Jumala kysy perään, kuinka he elävät. Sama usko näkyy olevan viinaporvareilla, jotka ei tiedä omantunnon laista mitään. Heillä on se usko, että helvettiä ei ole. Eikä ole yhtään Jumalaa, joka kysyy perään, kuinka ihmiset täällä elävät. Jos juomarit ja viinaporvarit, huorat ja varkaat uskoisivat, että helvetti löytyy, ja että yksi Jumala löytyy, joka kysyy perään, kuinka ihmiset täällä elävät, eivät he tohtisi niin rohkeasti elää, eivät he tohtisi julkisesti pilkata Jumalaa jumalattomalla elämällänsä. Mutta heillä on semmoinen usko, että helvetti on pantu ainoastansa pelvoksi lapsille, ja että papit saisivat tivuntia

Kukas nyt saattaisi viisata, että helvetti löytyy, ja ettei tee yhtä, kuinka ihmiset elävät, eikä tee yhtä, mikä usko niillä on. Ei tosin saata kukaan näyttää, missä helvetti on. Mutta pakanat ovat kuitenkin uskoneet, että helvetti on. Ja tämä pakanain usko on niin muodoin vahvistettu Raamatussa, että helvetti on, ja että monta niitä on, jotka sinne menevät. Mutta Raamattu tekee vielä sen erotuksen, että jokainen, joka ei usko, se kadotetaan. Pakanat ovat tehneet sen erotuksen, että jumalattomat tulevat helvettiin ja siveät tulevat autuaaksi.

Mutta ei tämänaikaisilla kastetuilla pakanoilla ole sitä uskoa, että ne tulevat autuaaksi, jotka siveästi elävät, sillä jos niillä olisi semmoinen usko, ilmankin he sitten tekisivät parannuksen ja heittäisivät pois juopumuksen, kirouksen, tappeluksen, huoruuden ja viinakaupan. Mutta ei niillä ole sen verran uskoa kuin pakanoilla. Eivät he usko, että helvetti on. Koska he elävät niin kuin luontokappaleet, niin he kuolevat myös niin kuin luontokappaleet. Ilmankin he saavat nähdä kuoleman jälkeen, löytyykö helvetti eli ei.

Ei tosin yksikään saata paatuneille näyttää, missä helvetti on, mutta jos helvetti syttyisi palamaan heidän omassatunnossansa, niin he vasta taitaisivat uskoa, että helvetti on. Eivät paatuneet kyllä ennen usko, ennen kuin nahka kuumenee.

Mutta se on vielä ihmeellisempi, että nekin, jotka ovat tunteneet, mikä vaiva helvetissä on, saattavat niin pian unhottaa, että helvetti on. Ei se ole ihmeellinen, että suruttomat eivät usko, että helvetti on, jotka eivät ole koskaan tunteneet omassatunnossa, mikä vaiva siellä on. Vaikka he paljaalla luonnollisella järjellä saattaisivat arvata, ettei ihminen ole luotu juomaan, kiroamaan ja tappelemaan, huorin tekemään ja varastamaan. Mutta koska nekin, jotka ovat omantunnon vaivassa olleet, ja ovat niin muodoin tunteneet, mikä vaiva siellä on, saattavat niin pian unhottaa sen vaivan, se on ihmeellisempi, ja osoitetaan sen kautta, kuinka hirmuisesti rietas saattaa ihmisten lapsia nukuttaa, kuinka pian hän ottaa pelvon pois.

Pakanoilla on ollut semmoinen usko, että kaikki, jotka jumalatonta elämätä pitävät, joutuvat iankaikkiseen tuleen. Ja siinä pelvossa ovat he parantaneet elämätänsä ja freistanneet siveästi elää. Mutta ei nyt moni suruton enää usko, että helvetti on. Jos suruton ihminen rupeaisi ajattelemaan, ensiksi mitä varten hän on luotu, ja kuinka lyhykäinen tämä armonaika on, ja kuinka pitkä iankaikkisuus on, joka ei lopu koskaan, jos, sanon minä, yksi suruton ihminen rupeisi ajattelemaan, että yksi Jumala on, joka tulee kysymään perään, kuinka ihmiset täällä elävät, jos, sanon minä, yksi suruton ihminen rupeaisi ajattelemaan perään, kuinka vaivalloinen tämä elämä on, kuinka huono hän on itseänsä auttamaan, ja kuinka pian vielä tämä elämä loppuu, ettei ole moni, joka pääsee 60:een eli 70:ään asti, niin vissimmästi tulisi hänelle joku arvelus, mihinkä hän viimein joutuu. Mutta ei suruton arvele mitään siitä tulevaisesta elämästä, niin kuin sitä ei olisikaan, vaan ajatukset menevät maailmaan niin pian kuin hän saapi silmänsä auki aamulla, ja hiljaiseen iltaan häärää hän maailman kanssa. Ei kuolema ja tuomio tule hänelle mieleen ennen kuin hän tuntee, että kuolema tulee ja pusertaa sydäntä. Sitten vasta muutama huomaitsee, että hänellä on sielu.

Ja muutama ei huoli silloinkaan sielustansa pitää murhetta, mutta arvelee vaan tavarastansa, kuinka se pitää jaettaman, tekee testamenttia ja määrää eteen päin, kuinka hänet pitää haudattaman, ja kutka pitää hänen raatonsa kantaman. Tämäkös nyt on ihmisen päämaali? Sitä vartenkos ihmisen sielu on luotu, että hänen pitää elämän niin kuin luontokappale ja kuoleman niin kuin luontokappale? Onnettomasti on ihminen tähän maailmaan luotu, jos hänen pitää näin elämän ja näin kuoleman, ja ei ole paremmasta elämästä tietoa.

Ruvetkaa nyt ajattelemaan, että helvetti on teidän omassa tunnossanne, jos muualla ei olekaan. Teidän omassatunnossa pitää helvetti löytymän, jos se heräisi kerran, ennen kuin iankaikkisuudessa. Teidän omassa tunnossanne pitää helvetti löytymän, jos muualla ei löydy, koska se mato, joka ei koskaan kuole, alkaa tuntoa kalvamaan. Silloin pitää kaikki suruttomat tietämän, missä helvetti on, ja silloin he vasta uskovat, että helvetti on.

Mutta katsokaamme nyt toiseksi, kutka helvettiin joutuvat. Ei ole tämän päivän evankeliumissa mainittu muuta syytä, minkä tähden ihmiset tuomitaan iankaikkiseen tuleen, muuta kuin armottomuus ja kovuus Vapahtajaa kohtaan. Hän soimaa niitä, etteivät ne ole häntä auttaneet, koska hän oli hädässä. Eikä ne raukat tiedä, koska he ovat nähneet Jeesusta tarvitsevana. Tässä ei ole kysymys huoruudesta, varkaudesta, juopumuksesta, kirouksesta ja viinakaupasta, sillä ne tuomitaan myös pakanoilta helvettiin, jotka semmoisia tekevät.

Mutta luonnosta siveät ihmiset, jotka eivät ole kellekään vääryyttä tehneet, josta muut ihmiset saattaisivat soimata, tulevat Kristukselta tuomituksi sen sydämen kovuuden tähden, etteivät he ole hänen köyhiä veljiänsä auttaneet ja palvelleet, koska he olivat tarvitsemassa. Eivät ne raukat ole kristityitä auttaneet, koska ne joutuivat kristillisyyden tähden vankeuteen ja vajavuutta kärsimään.

Mihinkä ne sitten joutuvat, jotka ovat kristittyin vainoojat ja päällekantajat, koska nekin pitää menemän kadotukseen, jotka eivät ole tarvitsevaisia kristityitä auttaneet, ja rangaistaan nyt senkaltaisista synneistä, joita he eivät tiedä tehneensä koskaan? Jos Tuomari sanoisi heille: “Te olette huoranneet, te olette varastaneet, te olette juomarit ja kiroilijat ja pilkkaajat”, niin täytyisi heidän tunnustaa sitä. Eivät he saattaisi kysyä, koska me olemme huoranneet, ja koska me olemme varastaneet eli koska me olemme päissä olleet, vaikka eivät he tahdo sitäkään muistaa, jotka kuolevat suruttomuudessa.

Mutta koska heitä soimataan sydämen kovuudesta ja armottomuudesta Jeesusta kohtaan, niin he ovat tietämättömät, koska he olisivat nähneet hänet siinä tilassa ja eivät ole häntä auttaneet. Eivät he ota sitä syntiä päällensä. Eivät he muista, koska he olisivat nähneet Jeesusta hädässä.

Siinä nyt on yksi paikka, jota suruttomat eivät ymmärrä, koska Tuomari soimaa heitä siitä synnistä, jota eivät he tiedä tehneensä koskaan. Se tulee juuri viattomaksi soimaukseksi. Eivät he ota sitä syntiä päällensä, että he ovat antaneet Jeesuksen olla auttamatta.

Niin ajatelkaa nyt perään, sokeat raukat, missä paikassa te olisitte nähneet Jeesuksen olevan hädässä, ja ette ole häntä auttaneet. Kuinka usein on Jeesus ollut nälässä, ja ette ole häntä ruokkineet. Kuinka usein on Jeesus ollut janossa, ja ette ole häntä juottaneet. Kuinka usein olette nähneet Jeesuksen alastoinna, ja ette ole häntä vaatettaneet. Kuinka usein on Jeesus sairastanut, ja ette ole häntä puhutelleet. Kuinka usein on Jeesus seisonut oven edessä ja kolkuttanut, mutta ette ole häntä ottaneet suojaanne.

Nyt on Jeesus vielä tänäkin päivänä kolkuttamassa teidän sydämenne oven päälle, mutta ette ota häntä huoneeseen. Kyllä Jeesus saapi nyt teidän tähtenne nälkään ja viluun kuolla. Ei ole tässä monta henkeä, jotka saattaisivat häntä armahtaa. Jeesus kuolee nälkään ja janoon, ja ei löydy monta, jotka armahtaisivat häntä ja ottaisivat hänet huoneeseen. Ainoastansa ne harvat sielut, jotka ovat itse nälässä, janossa ja alastomuudessa, jotka eivät tiedä, mistä heidän pitää saaman muutamia armonmuruja, ne ottavat hänet huoneeseen, ne antavat hänelle valkeat villat suojaksi, sen kaltaiset villat, jotka ovat pestyt ja Jordanin virrassa puhdistetut. Jos he olisivat veriruskeat olleet, niin heidän pitää lumivalkeaksi tuleman armossa ja rakkaudessa. Amen.

_______________________________________

Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /