Puhtaat Saarnat 2, numero 63,

JOHANNEKSEN PÄIVÄNÄ 1849 (EHTOOSAARNA)

Huutavan ääni on korvessa; valmistakaat Herran tietä, tehkäät tasaiset polut erämaassa meidän Jumalallemme. Kaikki laaksot pitää korotettaman ja kaikki vuoret ja kukkulat pitää alennettaman; ja mitä on tasoittamatta, pitää tasoitettaman ja koliat silitettämän. Jes. 4: 34.

Profeetta Jesaia näki hengessä seitsemänsataa ajastaikaa ennen, kuinka kristillisyyden aika rupesi tulemaan maailmaan, koska huutavan ääni rupesi huutamaan korvessa niin kovin, että laaksot rupesivat nousemaan ja vuoret ja kukkulat alenemaan. Ja koliat olisivat myös silitetyiksi tulleet, jos ei maailman jumala olisi kateudesta estänyt huutavaisen ääntä korvessa huutamasta valmistaessa Herralle tietä.

Me tiedämme, että tämän maailman jumala on sangen vihainen niille, jotka huutavat korvessa, ja tämän huutamisen kautta valmistavat Herralle tietä. Ei maailman ruhtinas viitsi kuulla semmoista huutoa. Sillä ei ainoastaan Johannes Kastaja, joka oli ensimmäinen huutaja korvessa, saanut kantaa maailman jumalan vihaa, koska hän huutamisellaan rupesi valmistamaan Herralle tietä, vaan jokainen, joka hänen jälkeensä on alkanut huutamaan maailman korvessa, on saanut koetella, kuinka suuret kukkulat rietas on nostanut ylös siinä paikassa, kussa huutavan ääni korvessa on alkanut valmistamaan Herralle tietä.

Rietas tietää hyvin, että jos huutaja saapi niin kauvan huutaa korvessa, että laaksot rupeavat nousemaan ja kukkulat alenemaan, niin tulee Herralle tie valmistetuksi. Sentähden on maailman jumala nostanut vuoret ja kukkulat maan päälle, että ne, jotka valmistavat Herralle tietä, tulisivat estetyiksi, jonka tähden myös tämän tien valmistus käypi niin hitaasti, ettei tien tekijä saa monta kyynärää päivässä valmiiksi. Jos tien valmistaja rupeaa vuoren alta kaivamaan, saapi hän varoa henkeään, ettei vuoret ja kukkulat vieri hänen päälleen. Ja se on arvattava, että koska vuoret ja kukkulat rupeavat vierimään, niin ne lankeavat aika vauhtia pohjattomaan mereen.

Se on nähty Johanneksen aikana, koska hän rupesi valmistamaan Herralle tietä, että maailman vuoret ja kukkulat rupesivat vierimään helvettiin, mutta laaksot nousivat ylemmäksi. Ja niin se on joka paikassa huomattu, että kussa tie valmistetaan Herralle, laaksot korotetaan joltisesti, koska tien valmistaja vedättää lantaa, santaa ja multaa niitten päälle, vaikka ei tämäkään tule mahdolliseksi ilman suuretta vaivatta, sillä laaksossa on niin paljon rapakkoa ja muuta roskaa, joka on veden kanssa vuotanut alas vuorilta ja kukkuloilta. Tien tekijällä on suuri vaiva ennenkuin kaikki kuopat ja rapakkojänkät tulevat täytetyksi sannalla.

Mutta vuoret ja kukkulat eivät alene leikin, se näkyy jo Johanneksen aikana. Ja kuinkas ne alenevat, joita itse rietas on korottanut ja nostanut, vaikka tässäkin korvessa, kussa me olemme huutamassa ja tietä valmistamassa, ei ole kuin kolme, neljä vuorta, jotka isompain tunturein suhteen eivät ole paremmat kuin sontatunkiot; yhtä hyvin ovat nekin niin lujasti maailman perustuksessa kiinni, etteivät ne liiku paikaltaan. Tien valmistajan täytyy siis semmoisia kiertää ja tehdä vireämmästi työtä laaksoissa, kussa joku kyynärä päivässä saattaa tulla valmiiksi. Ja minä luulen nyt, että jokainen, jolla on korvat auki, kuulee mitä profeetta tarkoittaa, koska hän sanoo tämän päivän epistolassa, että laaksot pitää korotettaman ja vuoret ja kukkulat pitää alennettaman. Vuoret ja kukkulat ovat maailman herrat, joita maailman jumala on korottanut maailman kunnian kautta ja paisuttanut ylpeyden kautta, etteivät ne tahdo leikin alentaa itseään; mutta laaksot ovat huonompi väki, joka ei ole maailmassa missään korkeassa arvossa.

Me kuulemme myös evankeliumin historiassa, että koska huutavan ääni korvessa, nimittäin Johannes Kastaja, rupesi valmistamaan Herralle tietä, kuunteli huonompi kansa hänen oppiaan ja tuli hänen kauttaan tie Herralle valmistetuksi monen ihmisen sydämessä. Mutta maailman herrat olivat kovin vastaan ja sanoivat Johanneksella olleen perkeleen. Myöskin jälkeen, koska Vapahtaja itse saarnasi evankeliumia, rupesi yksi osa huonommasta kansasta uskomaan Hänen päälleen, mutta herrat ei ollenkaan. Herrat sanoivat keskenään: “ei yksikään ylimmäisistä ole uskonut Hänen päälleen, mutta tämä kansa, joka ei tiedä lakia, on kirottu”. Nämät herrat tahtovat sanoa, että yhteinen kansa on niin hullu, että se uskoo semmoisen kansan häiritsijän päälle.

Ja koska Vapahtajan ylösnousemisen jälkeen ensimmäiset kristityt ilmestyivät, ei ollut niitten seurassa yhtään ainoaa herraa, mutta ainoastaan yksinkertaisia ja talonpoikia. Siitä nähdään, että maailman herrat, joita profeetat kutsuvat vuoriksi ja kukkuloiksi, eivät tahdo ollenkaan alentaa itseään, vaikka laaksot eli matalampi kansa korotetaan kristillisyyden kautta. Kristityt korotetaan sillä tavalla, että he kelpaavat papeiksi ja hengellisiksi tuomareiksi, niin kuin Pietari kirjoittaa kristityille: he ovat kuninkaat ja papit; ja Paavali myös kirjoittaa kristityille, että heidän pitää tuomitseman maailmaa.

Mutta suruttomat raukat antavat herrain pettää itsensä ja tulevat sen kautta ei ainoastaan synnin orjiksi, vaan myöskin saatanan orjiksi. Sillä talonpojat matkivat herrain tapoja. Jos herrat elävät kuinka jumalattomasti, niin suruttomat talonpojat elävät samalla tavalla. Jos herrat kiroavat, niin talonpojat myös kiroavat; jos herrat juovat, niin talonpojat myös juovat; jos herrat rakentavat komeita rakennuksia, niin talonpojat myös rakentavat; jos herrat laittavat itsensä koreaksi, niin talonpojat samoin; jos herrat pitävät huoria, niin talonpojat myös; jos herrat pitävät viinakauppaa, niin talonpojat myöskin pitävät viinakauppaa; jos herrat käyvät lakia, niin talonpojat myös käyvät lakia; jos herrat tanssivat, niin talonpojatkin tanssivat; jos herroilla on komeat hevoset, niin talonpojilla myöskin pitää olla komeat hevoset, että kaikki tulisivat herrain kaltaisiksi. Sanalla sanottu, kaikki, mitä syntiin ja maailman turhuuteen tulee, oppivat suruttomat talonpojat herroilta.

Mutta älä huoli, jos joku herra kääntyisi kristillisyyteen ja rupeaisi huutamaan niinkuin Johannes korvessa, niin sanovat herrat edellä ja suruttomat talonpojat perässä niinkuin Juudalaisten herrat sanoivat Johannekselle: “Jaa, sillä miehellä on perkele; ei se ole niinkuin muut herrat, se haukkuu kunniallisia ihmisiä, huoriksi ja kyykäärmeen sikiöiksi”.

Koska me siis tiedämme, että vuorilla ja kukkuloilla ymmärretään korkeampaa säätyä ja laaksoilla alhaisempaa säätyä, niin on myös keveä ymmärtää, mitä profeetta tarkoittaa sanoessaan, että vuoret ja kukkulat pitää alettaman ja laaksot korotettaman. Muutamat puoliherrat, jotka tahtoisivat itse ylimmäisiksi herroiksi tulla, ja sitä herruutta voittaakseen yllyttävät raakaa kansaa tekemään kapinaa esivaltaa vastaan, että he sen kautta pääsisivät muka vapaiksi kaikesta verosta ja maallisesta rasituksesta. Semmoiset herrat selittävät tämän paikan näin: kaikki laaksot pitää korotettaman, se on: kaikki koijarit ja viinaporvarit pitää tuleman virkamiehiksi, tuomareiksi ja maaherroiksi; ja kaikki vuoret pitää alettaman, se on: kaikki korkeat virkamiehet pitää hävitettämän ja virkansa kadottaman, ja mitä on tasoittamatta pitää tasotettaman, se on: ei tarvitse yhtään esivaltaa olla, vaan olkoon esivalta ja alamaiset tasaiset.

Mutta vaikka tämmöinen Raamatun selitys sopii hyvin vanhalle Aadamille, joka tahtoisi vapaaherrana olla eikä totella yhtään esivaltaa niinkuin juudalaiset, joille tuli vaivaksi maksaa veroa keisarille ja olla pakanallisen esivallan alamaisina, he sanoivat Vapahtajalle: “me olemme vapaina syntyneet, emmekä ole kenenkään orjat olleet,” niin emme saata kumminkaan selittää tätä Raamatun paikkaa sillä tavalla, että esivalta pitää pois pantaman. Sillä kristitty tietää hyvin, että esivalta on tarpeellinen ja ettei maailma pysyisi koossa ollenkaan, jos ei esivaltaa olisi, joka estää surutointa kansaa pahaa tekemästä, jonkatähden myös kaikki apostolit, erinomattain Pietari ja Paavali, neuvoivat kristityitä kaikella muotoa kuuliaiset olemaan esivallalle kaikissa, joka ei sodi kristillisyyttä ja omaatuntoa vastaan. Mutta profeetan sanat tämän päivän epistolassa pitää ymmärrettämän niin, että elävä kristillisyys tasottaa herrat ja talonpojat hengellisessä tarkoituksessa niin ettei yksikään herra, joka on kääntynyt kristillisyyteen, pidä itseään parempana niitä, jotka ovat huonommasta säädystä; vaan joku köyhä talonpoika ja joku kerjäläinen, joka käypi ryysyissä, pidetään suuremmassa arvossa kristittyin keskellä, kuin joku korkea herra, koska kerjäläisellä on oikeat kristillisyyden hedelmät.

Mutta mitäs nämät sokeat raukat käsittävät, jotka eivät tiedä mitään oikeasta kristillisyydestä, vaan luottavat sen kuolleen uskon päälle, kussa sekä herrat, että talonpojat makaavat loassa ja yllyttävät toinen toistaan pahuuteen. Jos joku maailman herra eli surutoin pappi tulee, niin talonpojat ottavat lakin päästään ja aukaisevat suunsa. Jos herra sitten kaataa pirun paskaa suuhun, niin se vasta on hyvä herra, mutta jos se kysyy jotakin kristillisyydestä, niin sanovat sekä herrat että talonpojat: “ei se ole oikea herra, sillä on perkele, se haukkuu ihmisiä.”

Meidän toivomme on, että niinkuin Johannes Kastaja oli se huutavan ääni korvessa, joka oli lähetetty Vapahtajalle edellä ajajaksi valmistamaan Herralle Jeesukselle tietä ihmisten sydämiin, pitäisi meidänkin sen huonon voiman ja ymmärryksen jälkeen kuin meille on annettu, vuovaaman sitä samaa työtä tekemään, ehkä tämä tien valmistaminen on raskas ja vaivalloinen, koska muutamissa paikoissa vuoret ja kukkulat on tiellä, muutamissa paikoissa kivet, isot kalliot ja kaatuneet puut, muutamissa paikoissa rapakkojänkät ja sammalet, niin että tuskin kyynärän verran päivässä tulee tietä tehdyksi. Kuitenkin Jumalan avulla ja sen työväen kanssa, jonka taivaan Isäntä on palkannut, toivomme ja uskomme me Herralle Jeesukselle valmistavamme tietä, että hän pääsee jonkun ihmisen sydämeen. Mutta ei se tie tule niin leveäksi eikä niin sileäksi, sillä itse Herra on sanonut: “Se portti on ahdas ja tie kaita, joka viepi elämään.”

Rukoilkaat kaikki ne harvat sielut, jotka ovat sen tien päällä, jonka Johannes Kastaja on valmistanut, että Herra Jeesus pääsee kulkemaan niitten sydämiin, jotka ovat ahtaassa portissa ja siellä kolkuttavat taivaan oven päälle, että se aukenisi heille ja vielä muillekin, jotka ulkona seisovat. Kuule armollinen Kuningas murheellisten, katuvaisten ja ahdistettuin huokaukset. Isä, meidän, j.n.e.

Koska ei ainoastaan evankeliumissa mutta myös tämän päivän epistolassakin on mainittu tien valmistaminen Herralle, pitää meidän Jumalan armon kautta tällä hetkellä peräänajatteleman, kuinka huutavan ääni korvessa valmistaa Herralle Jeesukselle tien.

Ensimmäinen tutkistelemus: Mitäs huutavan ääni korvessa huutaa? Toinen tutkistelemus: Kuinka tämän huutamisen kautta tie valmistetaan Herralle?

Antakoon armollinen Herra Jeesus huutajalle voimaa huutamaan niin korkealla äänellä, että laaksot rupeavat nousemaan ja vuoret ja kukkulat rupeavat lankeemaan, että kaikki korkeat ja kankeat puut rupeavat kaatumaan, että kaikki hukat ja metsän pedot peljästyisivät ja lähtisivät pakenemaan, että juhannuksen aurinko pääsisi paistamaan tämän pikkuisen peltopalasen päälle, johon siemenet ovat kylvetyt, siinä toivossa, että joku osa niistä itäisi ja kantaisi siunatun hedelmän.

Ensimmäinen tutkistelemus: Mitä huutavan ääni korvessa huutaa? Hän huutaa: “Tehkäät parannus, sillä taivaan valtakunta on lähestynyt.” Mutta tähän huutoon ei vastaa yksikään muu, kuin vaarat, kalliot ja sakeat metsät. Vaarat ja kalliot vastaavat niin, että huutavan ääni tulee takaisin huutavaisen korvaan. Huutavaisen ääni huutaa: “Tehkäät parannus, sillä taivaan valtakunta on lähestynyt,” mutta seinät ja pahdat vastaavat: “On läsnä.” Ei siitä huutamisesta ensin lähde mitään; sillä korvessa, kussa hän huutaa ei ole muita eläviä kuin repoja, hukkia ja pissihaukkoja, jotka suuttuvat kovin sille huutajalle, joka ei anna heille rauhaa korvessakaan.

Jos vielä korvessa olisikin joku tiainen, joka niinkuin yksinäinen lintu oksalla, visertää yksinäiselle kulkijalle, ei sen tiaisen ääni paljon kuulu sen kiljunan, ulvomisen ja rääkkymisen tähden, joka kuuluu joka suunnalta. Niin pian kuin huutavan ääni rupeaa huutamaan parannuksesta, rupeavat myös hukat ulvomaan, karhut ärjymään ja äpärät rääkkymään, niin että tiaisen ääni ei kuulu ollenkaan siihen paikkaan, kussa tämä ihmeellinen ääni kuuluu. Sinne tulevat myös käärmeet, liiskot ja sammakot, ja niille sanoo huutavan ääni: “Te kyykäärmeen sikiöt! Kuka teitä neuvoi välttämään tulevaista vihaa? Ja kuivuneille puille, jotka ovat siinä korvessa kussa hän huutaa, sanoo hän tällä tavalla: “Jokainen puu, kuin ei hyviä hedelmiä kanna, hakataan pois ja tuleen heitetään. Jo myös on kirves pantu puitten juureen, j. n. e.” Kuuroille ja mykille hän huutaa, mutta ei kuivuneilla puilla ole korvia. Ainoastaan seinät ja pahdat vastaavat: “Hakataan pois ja heitetään tuleen!” Huutavan ääni huutaa vielä: “Tehkäät parannus, sillä taivaan valtakunta on läsnä.” Vaan koska huutavan ääni niin huutaa, tulee myös joku riekko nauramaan, joku pissihaukka kurkistelemaan ja joku yölintu lentämään.

Näille metsän pedoille, jotka ennen eivät ole kuulleet ihmisen ääntä, kuuluu tämä huutavan ääni korvessa niin oudolta, vaikka ne eivät ymmärrä yhtään sanaa parannuksen huudosta, vaan vääntelevät päätänsä ja pitävät sen suurena ihmeenä, että nyt katumuksesta ja parannuksesta saarnataan; heille käypi niinkuin maailman viisaille pakanallisessa kaupungissa Ateenassa. Koska Paavali rupesi heille saarnaamaan tuntemattomasta Jumalasta, kokoontuivat he hänen ympärilleen ja sanoivat: “Mitä tämä lipilaari tahtoo sanoa? Hän näkyy outoja jumalia meille ilmoittavan.”

Niin tapahtui myös niille maailman herroille, joille Johannes Kastaja rupesi saarnaamaan parannuksesta, että se saarna kuului heidän korvissaan niinkuin koiran haukkuminen. Koska hän kutsui heitä kyykäärmeen sikiöiksi, sanoivat he viimein, että hänellä on perkele.

Mitähän tämänaikaiset herrat sanoisivat, jos joku senkaltainen mies, kuin Johannes Kastaja, rupeaisi huutamaan korvessa: “Tehkäät parannus?” He sanoisivat vissimmästi: “Ei se ole muu kuin haukkuminen; sillä miehellä on perkele.” Niin sanovat herrat ja niin sanovat suruttomat talonpojat: “Sillä miehellä on perkele, sillä hän haukkuu kunniallisia ihmisiä.” Muutamat kysyvät häneltä: “Oletko sinä Vapahtaja, oletko sinä Kristus, vai oletko profeetta? Eli mikä mies sinä olet, koska sinä olet alkanut niin kovin saarnaamaan parannusta ja tuomitsemaan ihmisiä?”

Vanha Aadami on nimittäin niin kranttu, että hän tahtoo ensin tietää mikä mies se on, joka häntä tuomitsee. Niinkuin hän on harjaantunut maallisessa oikeudessa apleeraamaan korkeampaan ja korkeampaan oikeuteen, vaikka hän olisi kuinka väärässä, niin hän tahtoo myös tehdä hengellisissä asioissa. Koska hänelle julistetaan Jumalan ankara vanhurskaus ja tuomio, sanoo hän: “Oletkos Kristus?” Ja koska Kristus tuli ja julisti suruttomille saman kovan tuomion, sanoivat maailman herrat: “Oletkopa sinä Jumala, ja miksi sinä itsesi teet?” Viimein saavat suruttomat apleerata perkeleen tuomioon eli perkeleen oikeuteen. Ja se maailman suuri ruhtinas sanoo varsin orjilleen: “Tappakaat pois semmoisia, jotka teitä haukkuvat ja tuomitsevat! Imekäät kristittyin verta!”

Perkeleen orjat ajattelevat näin: “Meillä on isä, nimittäin Jumala; me olemme siveät ja kunnialliset ihmiset; ei ole vielä yksikään pappi soimannut meitä vääryydestä. Pitäisikö tuommoisen lipilaarin saarnaaman meille tuomiota. Hän näkyy tahtovan ilmoittaa meille outoja jumalia, mutta meillä on laki,” — nimittäin vanhan Aadamin laki — “ja meidän lakimme jälkeen pitää hänen kuoleman, sillä hän on tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi.”

Koska siis juudalaiset ja pakanat apleeraavat perkeleen oikeuteen, silloin tulee tämmöinen tuomio, että Johannes Kastaja kadottaa kaulansa yhden huoran tähden; Jeesus tuomitaan ristinpuuhun niinkuin Jumalan pilkkaaja, väärä opettaja ja kansanhäiritsijä; Jeesuksen opetuslapsia vihataan, vainotaan ja poljetaan kristinuskon tähden; ja kaikkein niitten päälle, jotka meinaavat jotakin puhua kristillisyydestä, pitää kannettaman maaherralle Pontius Pilatukselle, että hän opettaa ihmisiä väärin ja että hänellä on perkele, koska hän ei anna kunniallisille ihmisille omantunnon rauhaa.

Toinen tutkistelemus: Kuinka huutavan ääni korvessa valmistaa Herralle Jeesukselle tien ihmisten sydämiin? Vaikka maailman lapset niinkuin pilkkaamisen vuoksi kysyvät Johannekselta: “oletkos Kristus?” ei hän kuitenkaan sano olevansa muu kuin huutavaisen ääni korvessa ja että hänen virkansa on valmistaa Herralle tietä. Mutta tätä tietä valmistaessa kohtaa häntä ei ainoastaan vuoret ja kukkulat, jotka pitäisi alennettaman, vaan myös laaksot ja kuopat, jotka pitäisi korotettaman, niin myös kalliot, jotka pitäisi silitettämän. Luonnollisen ihmisen sydämessä on väärät perustukset, joita tien tekijän pitäisi pois saaman ennenkuin tie aukenee ihmisen sydämeen. Nämät väärät perustukset ovat ensinnä luonnollinen siveys, joka estää häntä tulemasta niin suureksi syntiseksi, että hänen täytyisi mennä kadotukseen, jos Vapahtaja ei pääse sydämeen. Tämä väärä perustus tunnetaan siitä, että koska surutointa ihmistä soimataan vääryydestä ja jumalattomasta elämästä, nousevat varsin vanhan Aadamin korvat pystyyn. Vanha Aadami kieltää varsin häpeällisiä töitä, joita hän on tehnyt, ja kaunistelee niitä syntejä, joissa hän on kiinni. Ei vanha Aadami ole huora, ei varas eikä ryöväri; mutta vanha Aadami on niin siveästi elänyt, ettei kenenkään tarvitse tulla häntä soimaamaan vääryydestä.

Toiseksi on suruttomilla vielä kuollut usko, jolla hän ottaa ja omistaa itselleen Jumalan armolupauksia, vaikka totinen katumus ja parannus ei ole koskaan tapahtunut. Näin pettää hän itsensä väärällä luulolla, että hän on Jumalan lapsi, vaikka hän on kokonaan riettaan hallussa. Niin tekivät myös juudalaiset, jotka sanoivat: “Meillä on isä, nimittäin Jumala.” Kyllä vissimmästi joka surutoin ihminen kantaa salaisesti niitä kunniallisia ajatuksia itsestään, että hän on Jumalan lapsi. Rietas paisuttaa varsin hänen sydämensä, jos joku kristitty sanoo, että suruton ihminen on isästä perkeleestä. Senkaltaisia saarnaajoita hän ei viitsi kuullakaan. Kuinkapa hän saattaa tuntea, että hän on isästä perkeleestä, koska hän on siivosti elänyt, vieläpä uskoo Vapahtajan päälle ja on tullut Jumalan lapseksi kasteessa, vieläpä käypi hän kirkossa ja Herran ehtoollisellakin.

Koska nyt huutavan ääni korvessa rupeaa huutamaan parannusta ja sanoo maailman siveille huorille: “Te kyykäärmeen sikiöt, kuka teitä on neuvonut välttämään tulevaista vihaa?” Niin suuttuu vanha Aadami huutajalle ja kysyy: “Oletko sinä Kristus?” Ja viimein sanoo hän: “Sillä miehellä on perkele; ei sillä miehellä ole täysi järki; sillä miehellä on joku vika noussut päähän, koska hän niin hävyttömästi haukkuu kunniallisia ihmisiä”.

Nyt tahtoisivat tämänaikaiset Juudalaiset kysyä, minkätähden Johannes Kastaja niin kovin haukkui seurakunnan parhaita miehiä? Senkaltaisella haukkumisellako hän valmisti tien Herralle? Jaa, juuri haukkumisen kautta hän valmisti tien Vapahtajalle. Arvaattekos, minkätähden hän haukkui? Jaa, sentähden, että surutoin ihminen ei hauku itseään koskaan. Jos te tuomitsisitte itsenne, niin ei teitä tuomittaisi, sanoo Paavali. Ja Vapahtaja sanoo Juudalaisille: “En minä teitä tuomitse, mutta yksi on, joka teitä tuomitsee, nimittäin Mooses, jonka päälle te luotatte”. Koska ihminen ei kärsi tuomiota, niin se merkitsee, ettei hän pidä itseään tuomion alaisena. Ja Mooses eli se Jumalan laki, joka Mooseksen kautta on annettu, pitää viimein tuomitseman häntä, koska omatunto rupeaa kantamaan hänen päälleen, ettei hän ole pienintäkään käskyä täyttänyt.

Tämänaikaiset Juudalaiset lukevat oman tuomionsa joka sunnuntai, koska he synnin tunnustuksessa tunnustavat, että he ovat ansainneet iankaikkisen kadotuksen. Mutta kuollut usko pistää nyt nokkansa niinkuin varas keituri seinän raosta lammashuoneeseen ja sanoo: “Ilmankin Jumala on armollinen, ei Hän ainakaan paiskaa siveitä ihmisiä helvettiin koska he uskovat Vapahtajan päälle”. Joo, se on kyllä tosi, että Jumala on armollinen, mutta kenelle hän on armollinen? Semmoisilleko Hän on armollinen, jotka eivät kadu syntejään koskaan? Vai niillekö Hän on armollinen, jotka varastavat Hänen armoaan ja omistavat Hänen armolupauksiaan, mutta eivät tahdo kumminkaan parantaa elämäänsä tahi luopua vanhoista kotosynneistään, ei tahdo tehdä kumpaakaan, ei katumusta eikä parannusta? He uskovat Vapahtajan päälle, ja elävät niinkuin pakanat. He ovat niin rakkaat Vapahtajalle, että he antaisivat Hänelle suuta. Mutta maailma ja viinapullo on vielä rakkaampi. He uskovat siis, että Jumala on armollinen siveille huorille ja rehellisille varkaille, raittiille juomareille ja kunniallisille viinaporvareille.

Mutta katuvaiset huorat, katuvaiset varkaat ja katuvaiset juomarit eivät jaksa uskoa mitään, ennenkuin heille annetaan uskon ja rakkauden voima. Mutta siveät huorat kyllä uskovat, että Jumala on armollinen, rehelliset varkaat kyllä uskovat, raittiit juomarit myös uskovat, ja kunnialliset viinaporvarit erinomattain uskovat, että Jumala on armollinen heille, mutta ei niille, jotka huokaavat, eikä niille ollenkaan, jotka haukkuvat. Sentähden sanoivat myös Juudalaiset, että Johanneksella on perkele. Samoin sanoivat he myös Vapahtajalle. Sama usko on tämänaikaisilla Juudalaisilla ja viinaporvareilla, että niillä on perkele, jotka soimaavat syntiä ja vaativat oikeaa katumusta; mutta juomareilla ja viinaporvareilla on Pyhä Henki.

Niillä on perkele, jotka huutavat korvessa: “Tehkäät parannus!” Mutta niillä on Pyhä Henki, jotka itkevät kirkossa, ja nauravat kirkon takana; ovat siveät kirkossa ja huoraavat kirkon takana; ovat raittiit kirkossa ja päissään kirkon takana; tekevät jumalisuuden kauppaa kirkossa ja viinakauppaa kirkon takana.

Koska nyt huutavan ääni korvessa soimaa ihmisiä synnistä ja jumalattomasta elämästä, silloin kysyvät armonvarkaat: “Oletko sinä Kristus? Tämmöisellä haukkumisellakos tie valmistetaan Vapahtajalle?” Joo, niin valmistetaan tie Vapahtajalle, että ihmisiä soimataan synneistä. Ja jos ihminen ei tule sen soimauksen kautta syntiseksi, niin menee hän siveänä helvettiin, mutta siveät ja armonvarkaat luulevat, että ihminen paatuu haukkumisen tähden. Niin se pitää oleman, että jotka jo ovat paatuneet, heidän pitää paatuman vielä enemmän.

Olikohan se Vapahtajan syy, että Juudalaiset paatuivat, jota enemmän heitä soimattiin ulkokullaisuudesta? Taisi olla Vapahtajan syy, että Juudas hirtti itsensä, ja että Juudalaisilla oli niin suuri hengellinen viha Vapahtajalle ja kristityille. Taisi olla kristittyin syy, että pakanat ja paavilaiset ovat paistaneet kristityitä. Jos ihminen ei tule semmoisia syntejä tuntemaan, joita rietas on häneltä kätkenyt suruttomuuden tilassa, niin hän ei tule niin suureksi syntiseksi, että hän tuntee vajoavansa kadotukseen jos apua ei tule. Ihmisen pitää tuleman riettaan kaltaiseksi ennenkuin hän tulee kerjäläiseksi.

Maailman herrat sanoivat, että Johanneksella oli perkele ja Vapahtajalla oli perkele; ja pakanat sanoivat, että kristityt olivat pahoilta hengiltä riivatut. Ja joka vielä nytkin rupeaisi niin haukkumaan siveitä ja kunniallisia ihmisiä kuin silloin kun Johannes ja Vapahtaja haukkui heitä huoruuden sukukunnaksi, kyykäärmeen sikiöiksi ja valkeaksi sivutuiksi seiniksi, niin kyllä sanottaisiin: “Sillä miehellä on perkele”. Maailman siveät huorat ja kunnialliset viinaporvarit kysyvät ainakin: “Tuolla tavallakos tie valmistetaan Vapahtajalle?” Sillä tavalla juuri. Ja joka muulla tavalla valmistaa tien Vapahtajalle, kuin kovan lain kautta, hän valmistaa riettaalle tien. Maailman suruttomat ihmiset sanovat vielä: “Ei ole apostolit niin saarnanneet. Eivät he ole niin hävyttömästi haukkuneet kristityitä, kuin täällä haukutaan.”

Jaa, ne ovat vielä pahemmin haukkuneet suruttomia ja pakanoita, niinkuin esimerkiksi Pietari soimasi surutointa kansaa Helluntaina: “Te tapoitte kunnian Herran”. Ja Stefaanus soimasi Juudalaisia: “Te seisotte aina Pyhää Henkeä vastaan niinkuin teidän isänne, niin myös tekin”. Niin myös Paavali haukkui pakanoita hirmuisesti Ateenassa. Ja eräälle miehelle, joka oli kristillisyyttä vastaan, sanoi hän: “O, sinä perkeleen poika, täynnä kaikkea vilppiä ja petosta, ja kaiken vanhurskauden vihamies! Et sinä lakkaa vääntelemästä Herran oikeita teitä”.

Katso, niin haukkui Paavali semmoisia, jotka sanoivat kristillisyyden vääräksi. Ja sen haukkumisen tähden olivat Juudalaiset ja pakanat vihaiset hänelle. Mutta koska apostolit kirjoittavat kääntyneille kristityille lähetyskirjojaan, silloin he panevat enemmän evankeliumia kuin lakia, puhuvat enemmän Jumalan armosta kuin Jumalan vihasta, sentähden, että ne kristityt olivat heränneitä ja armoitettuja sieluja. Mutta nyt tahtovat suruttomat ja kastetut pakanat omistaa itselleen sen, mitä apostolit ovat kirjottaneet kääntyneille kristityille.

¹Suruttomat luulevat, että he ovat kristityt, ja että kaikki, mitä Raamatussa puhutaan uskosta, armosta ja Jumalan laupeudesta, se kuuluu heille. Mutta lakia, tuomiota ja Jumalan vihaa eivät suruttomat omista itsellensä. Suruttomat sanovat heränneille ja armoitetuille: “Ilmankin Jumala on niin armollinen meille, kuin teille.” Mutta Jumala ottaa pikemmin katuvaisia perkeleitä vastaan, kuin siveitä ja hurskaita, jotka eivät parannusta tarvitse.

Ja jos täälläkin olisi aivan kristityitä, niin meidän saarnamme kuuluisi erilaihin. Mutta kussa on paljon suruttomia ja armonvarkaita, siinä ei tarvitse niin paljon evankeliumia saarnata. Ja kristityt tosin tuntevat lain saarnan olevan tarpeellisen, niin kuin laki on niiden kurittaja Kristukseen, joiden omatunto on herännyt. Ja jos Johannes Kastaja ei olisi kovan lain kautta valmistanut Herralle Jeesukselle tietä ihmisten sydämeen, olisivat nekin harvat sielut, jotka silloin uskoivat Vapahtajan päälle, tulleet armonvarkaiksi, sillä Johannes Kastaja osoitti heränneille sieluille Vapahtajan, ja sanoi: “Katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnit.”

Ja meidän tarkoituksemme on, että näyttää Vapahtaja katuvaisille, murheellisille ja alaspainetuille, jotka totisesti armoa tarvitsevat, jotka eivät jaksa elää, jos Jumala ei anna heidän syntiänsä anteeksi. Niin kuin myös Johannes Kastajan isä tämän päivän evankeliumissa ennustaa hengessä, kuinka hänen poikansa Johannes oli kutsuttu ylimmäisen profeetaksi, käymään Herran kasvojen edessä, valmistamaan hänen teitänsä ja antamaan autuuden tunnon hänen kansallensa, heidän syntiensä anteeksisaamiseksi. Niin on kaikki heränneet opettajat pantu valmistamaan Herralle Jeesukselle tietä ihmisten sydämeen. Mutta riettaan palvelijat, joiden sydämeen on valmistettu tie tämän maailman jumalalle, suuttuvat kovin jokaiselle saarnamiehelle, joka ei anna heille omantunnon rauhaa.

Meidän toivomme on, että ne harvat sielut, joiden sydämeen on valmistettu tie Herralle Jeesukselle, rupeavat seuraamaan Jeesusta yrttitarhasta Golgatan mäelle seuraten hänen verisiä askeleitaan Golgatan mäelle, että he viimein pääsisivät Siionin vuorelle veisaamaan uutta virttä Jumalalle ja Karitsalle sen suuren voiton edestä, jonka se suuri Sotasankari on voittanut synnin, kuoleman ja perkeleen ylitse, koska hän vaelsi niitä raskaita ja verisiä askeleita yrttitarhasta Golgatalle. Kuule, sinä suuri Ristinkantaja, kaikkien murheellisten ja alaspainettujen huokaus, koska he seuraavat sinun askeleitasi. Amen

_______________________________________

Jäljennös (loppulehti) / Kollerin kokoelma 62g / SKHS Kansallisarkisto Helsinki /

Jäljennös (alkurivit) P. Raittilan kokoelma / Oulun maakunta-arkisto / Teksti pääosalta Uudesta Postillasta /

¹ Kollerin kokoelman loppulehti alkaa tästä