N:o 66 MIKKELINPÄIVÄNÄ 1851

Simon! Katso, saatana on pyytänyt seuloaksensa teidän sielujanne niin kuin nisuja, mutta minä rukoilin sinun edestäsi, ettei sinun uskosi puuttuman pitäisi. Luuk. 22: 31, 32

Me kuulemme näistä sanoista, mitä saatana värkkää ihmisten kanssa. Hänen tarkoituksensa on, että hän synnin ja kiusausten kautta pääsisi seulomaan heidän sielujansa niin kuin nisuja. Erinomattain tahtoo hän niiden sieluja jauhoksi tehdä, jotka tulevat muitten opettajiksi. Pietari oli se vahva pahta, jonka päälle Vapahtaja aikoi rakentaa seurakuntansa. Tämän pahdan tahtoi saatana kukistaa, ennen kuin se pääsisi vahvistumaan. Sen tähden pani saatana häntä menemään kiusausten valkiaan, ja oli myös tekemässä Pietarin sielusta jauhoja, joista hän aikoi puuron keittää itsellensä.

Jos Vapahtaja ei olisi rukoillut Pietarin edestä, niin olisi saatana vissimmästi tehnyt jauhoja hänen sielustansa ja saattanut hänet epäilykseen sen lankeemuksen jälkeen, jonka hän teki, koska hän kielsi Vapahtajan. Jos Vapahtaja ei olisi rukoillut hänen edestänsä, olisi vissimmästi Pietarin usko puuttunut, niin kuin se oli jo puuttumallansa, koska kaikki hänen toivonsa meni hukkaan Jeesuksen kuoleman kautta.

Pietari oli ylenantanut kaiken maallisen elatuksen siinä tarkoituksessa, että hän tulisi herraksi, koska Jeesus tulee kuninkaaksi. Mutta koska hän näki, kuinka Vapahtajan kanssa kävi, mistansi eli menetti hän kaiken toivon. Se kuollut usko, joka oli pääkallossa, loppui kokonansa Jeesuksen kuoleman kautta. Niin pitää kuollut usko loppuman, ennen kuin elävä usko saattaa tulla. Mutta elävä usko on harvoin sinapin siemenen vertaa kiusauksen ajalla. Se on välistä niin heikko, että Vapahtajan täytyi rukoilla Pietarin edestä, ettei tämä uskon kipinä peräti sammuisi. Koska nimittäin saatana alkaa seulomaan ihmisten sieluja sisällisten ja ulkonaisten kiusausten kautta, lykkää hän jälistä päin epäilyksen kristityn mieleen ja sanoo: Et sinä olekaan Jeesuksen oma, koska näin paljon kiusauksia tulee eli tuntuu vielä. Sinä olet juuri riettaan hallussa, koska sinulla on niin paljon kiusauksia ja pahoja ajatuksia.

Jos vihollinen saa kristityn ensinnä kieltämään kristillisyytensä maailman edessä, ja sitten vielä uskomaan, ettei Vapahtaja enää huoli hänestä, koska niin paljon syntiä ja kiusauksia vielä tuntuu hänessä, niin pääsee vihollinen tekemään hänen sielunsa jauhoksi, ja pieksisi vielä puuron niistä sielun jauhoista, jos Jeesus ei olisi aina rukoilemassa sen viheliäisen sielun edestä, ettei hänen uskonsa puuttuisi. Sillä kristityn usko on usein niin heikko, että se on kohta puuttumallansa, jos se armollinen Vapahtaja ei olisi rukoilemassa hänen edestänsä.

Ei ole nimittäin elävä usko niin vahva, kuin kuollut usko. Kuolleen uskon tunnustaja on välistä niin rohkea, että hän aikoo ottaa Vapahtajaa ympäri kaulan ja antaa hänelle suuta, vaikka pirun paska haisee hänen pahasta hengestänsä, ja kuolleen uskon liiva vuotaa hänen suustansa. Kuitenkin hän menee, niin kuin Juudas, suuta antamaan Vapahtajalle, koska sitä vastaan kristitty, jolla on elävän uskon kipinä, vaikka se ei ole sinapin siemenen vertaa, tuskin tohtii hänen jaloillensa suuta antaa, hän pyyhkii vielä päänsä hiuksilla ne saastaiset kyyneleet, jotka putosivat Vapahtajan jalkain päälle, sillä hän tuntee, etteivät hänen kyyneleensä ole mahdolliset putoamaan Vapahtajan jalkain päälle.

Mutta kuollut usko, jonka suusta pirun paska haisee, ja jonka suusta kuolleen uskon liiva vuotaa, se uskaltaa mennä Vapahtajalle suuta antamaan. Sillä kuolleen uskon tunnustajalla ei olekaan kiusauksia, niin kuin kristityllä. Ei vihollinen kiusaa niitä ollenkaan, jotka palvelevat häntä uskollisesti. Minkäs tähden hänen pitäisi niitä kiusaaman, jotka palvelevat häntä juopumuksella, kirouksella ja viinakaupalla? Ei hän kiusaa omiansa koskaan, sillä he palvelevat häntä uskollisesti. Mutta niitä hän freistaa keittää ja paistaa, jotka ovat pääsemässä hänen kynsistänsä.

Ei hän kiusaa niitä, joilla luonnollinen siveys on autuuden perustuksena. Hän antaa heidän elää rauhassa siinä uskossa, että he ovat siveät, ja että he siveytensä kautta tulevat autuaaksi. Ei hän myös ryöstä uskoa pois niiltä, jotka ovat kuolleessa uskossa. Hän antaa heidän uskoa, että he ovat Jeesuksen omat. Mitäpä hän huolii siitä, että kuollut usko on pääkallossa, saati hän saa sydämen hallita.

Mutta kristityiltä hän tahtoo ryöstää myös sen uskon kipinän, joka heillä on. Koska hän ensinnä nostaa hirmuisen sodan kiusausten kautta, lykkää heidän sydämeensä palavat nuolet, ylös herättää pahat ajatukset ja sisälle antaa semmoiset kauhistavaiset peljästykset, niin myös, koska hän muutamaksi ajaksi on kiusannut pahain ajatusten, pahain haluin ja himoin kanssa, lykkää hän taas epäilyksen sen viheliäisen ihmisen mieleen ja sanoo: Et sinä kelpaa Vapahtajalle, koska sinussa on näin paljon riettautta ja saastaisuutta, sinä olet juuri riettaan hallussa, koska sinussa on niin paljon syntiä. Ei kannata yrittääkään tulla Vapahtajan tykö tämmöisessä tilassa. Tämän kaltaisilla ajatuksilla freistaa vihollinen ahdistaa Jeesuksen lampaita epäilykseen, etteivät he pakenisi Paimenen tykö.

Tämä kristityn sota lohikäärmeen kanssa on maalattu tämän päivän epistolassa, kussa Vapahtaja osoittaa, kuinka Mikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmeen kanssa. Tämä suuri sota taivaassa tapahtuu ensiksi kristityn omassa povessa, toiseksi näkyväisesti maailmassa, kolmanneksi yliluonnollisesti taivaassa. Rietas tahtoo nimittäin kukistaa uskovaisen sielun armontilasta niitten palavain nuolten kautta, joita hän ampuu kristityn sydämeen. Mikaelin enkelit ovat kristityt, joita rietas eli lohikäärme tahtoo pois ajaa taivaasta, eli armontilasta, kiusausten kautta, ja epäilyksen kautta. Hän on kristittyjen päällekantaja, koska hän sisälle lykkää kristityn sydämeen senkaltaiset ajatukset, ettei se kelpaa Vapahtajalle ollenkaan, jolla on niin paljon syntiä. Mutta tämä perkeleen päällekantaminen ja uhkaaminen tulee mitättömäksi, koska kristitty elävän uskon kautta pakenee Vapahtajan helmaan. Kristitty voittaa perkeleen kiusauksia Karitsan verellä ja Hengen todistuksen kautta.

Sitten heitetään lohikäärme maan päälle. Se on: koska riettaalle ei löydy enää sijaa kristityn sydämessä, sitten kun se Karitsan verellä ja sovinnon kautta on puhdistettu, täytyy hänen paeta siitä taivaasta, joka sovitetun sydämessä on, ja laskea itsensä alaskäsin maahan eli ihmisen lihaan, kussa hän vielä pitää suurta vihaa lihan kiusausten kautta, tietäen hänellänsä vähän aikaa olevan. Tämä on se näkymätön hengellinen sota, joka tapahtuu taivaassa Mikaelin ja lohikäärmeen välillä, ja siitä sodasta eivät maailman ihmiset tiedä mitään.

Toinen sota taivaassa tapahtuu näkyväisellä tavalla kristittyjen ja maailmanjoukon välillä. Koska nimittäin maailman suruttomat ihmiset eivät saa omantunnon rauhaa kristittyjen manausten tähden, niin yllyttää lohikäärme joukkonsa vihaamaan kristityitä. Käärmeen siemenet puikivat sydämen juuressa, koska maailman joukko rupee vihaamaan kristityitä tulella ja miekalla, eli vankeudella ja sakolla. Ja tämä vaino kristityitä kohtaan alkoi varsin, kuin oikea kristillisyys ilmestyi maailmaan. Maailmanlapsilla on niin suuri viha kristityille, että he janoavat kristittyjen verta. Maailmanlapset pesevät sielujansa puhtaaksi kristittyjen verellä, niin kuin Pilatus.

Mutta eivät maailmanlapset tunne sitä vihaa, joka heissä on. He sanovat, ettei se ole viha, mutta omatunto vaatii heitä niin tekemään. Omatunto vaatii heitä kantamaan kristittyjen päälle, jotka ovat väärät profeetat, jotka neuvovat ihmisiä väärälle tielle, jotka ovat Jumalan pilkkaajat, jotka ylenkatsovat maailman jumalia, jotka ryöstävät ihmisiltä heidän vanhan uskonsa ja saattavat ihmisiä epäilemään heidän autuudestansa, eivätkä anna kunniallisille ihmisille omantunnon rauhaa.

Kaiken tämän tähden pitää kristittyjen kärsimän rangaistusta maailman lain jälkeen. Ja koska tämä suuri sota tapahtuu taivaassa kristittyjen ja maailmanlasten välillä, silloin voittavat kristityt Karitsan verellä ja heidän todistuksensa sanan kautta. He voittavat uskollansa, kiivaudellansa ja rohkeudellansa tunnustamaan Jeesuksen voimaa, niin myös urhoollisuudellansa ja rakkaudellansa, etteivät he rakastaneet henkeänsä kuolemaan asti. Koska kristittyjen usko ja rakkaus vahvistetaan sen ulkonaisen vainoamisen kautta, ettei vihollinen pääse enää hajottamaan Jeesuksen lampaita keskinäisen riidan kautta, silloin heitetään lohikäärme ulos taivaasta eli kristittyjen seurakunnasta. Eikä ole enää saatanalla sijaa taivaassa. Se on hengellisessä tarkoituksessa: kristittyjen keskellä. Ei hän saata kristittyjen sieluille vahinkoa tehdä, vaikka hän vielä tappaisi heidän rumiinsa. Mutta silloin heitetään hänet maan päälle, eli maailmanihmisten sydämiin, ja siellä hän pitää suurta vihaa. Siellä maailman joukossa nostaa hän hirmuisen elämän, tietäen hänellänsä vähän aikaa olevan.

Nyt on perkele heitetty maan päälle. Nyt on saatana päässyt irti maailmassa. Ei kuulu muuta, kuin kapina, riita ja keskinäinen sota ja veren vuodatus joka paikassa. Jos joku muutos ei tule ihmisten uskossa ja elämässä, niin lopettaa saatana koko maailman, vaikka me, jotka olemme ulkonaisessa maailman loukossa, saamme nyt rauhassa olla, vaikka emme tiedä, kuinka kauan. Jos tämä kristittyjen päällekantaja saa vähän silmäin väliä, kyllä hän tarkalla silmällä katsoo meidänkin päällemme. Hänellä on tarkka silmä näkemään vikoja kristittyjen elämässä. Jos hän löytää jonkun laillisen syyn, kyllä hän pian kantaa kristittyjen päälle maaherran, Pontius Pilatuksen, edessä, että he tekevät hänelle rettelöitä, estävät hänen viinakauppansa, tekevät hänen juomakumppaninsa hulluiksi, etteivät he ota enää pirun paskaa vastaan hänen kädestänsä, viettelevät hänen lapsensa luopumaan vanhempiensa vanhasta uskosta, ja saattavat rauhattomuuden matkaan seurakunnassa, etteivät kunnialliset ihmiset enää saa omantunnon rauhaa kirkkotien päällä. Kaiken tämän rauhattomuuden tähden aikoo Jumalan lasten päällekantaja kysyä kunniansa perään maallisessa oikeudessa, sillä hän pitää nyt suurta vihaa, tietäen hänellänsä vähän aikaa olevan.

Tämän päivän evankeliumissa osoittaa meille meidän kallis Vapahtajamme, kuka on suurin taivaan valtakunnassa, ja opettaa kristityitä välttämään niitä kiusauksia, joidenka kautta viattomat sielut yllytetään syntiin. Antakoon se armollinen Vapahtaja siunauksensa kaikille vanhemmille, etteivät he kävisi lastensa edellä pahoilla esimerkeillä, ja kaikille opettajille, että he jakaisivat totuuden sanat sanankuulijoille sen jälkeen, kuin itse kukin tarvitsee, ja kaikelle esivallalle, ettei kristillisyyden puhdas oppi tulisi heidän kauttansa estetyksi. Sillä maailmassa on nyt niin paljon pahennusta, turhuutta, väkivaltaa ja murhaa, että jokainen saa varoa henkeänsä.

Jos joku muutos ei tule maailmanihmisille sekä uskossa että elämässä, niin ei taida maailma enää kauan pysyä koossa. Semmoiset ajanmerkit rupeavat nyt näkymään, jotka Vapahtajan ennustuksen jälkeen ovat viimeisen ajan merkit. Rukoilkoon siis kaikki heränneet ja armoitetut sielut, että se armollinen Herra Jeesus varjelisi meitä maailman kiusauksista ja maailman yllytyksistä, ja lainaisi meille kärsivällisyyden kantamaan hänen ristiänsä aina viimeiseen hengenvetämiseen asti, että ne harvat ulosvalitut sielut, eivät tulisi vietellyksi eli yli voimainsa kiusatuksi, ennen kuin Ylkä tulee noutamaan ulosvalitun morsiamensa murheen laaksosta taivaaseen. Amen. Isä meidän j. n. e.

Meidän pyhän evankeliumimme johdatuksesta pitää meidän tällä pyhällä hetkellä perään ajatteleman: Kuka on suurin taivaan valtakunnassa?

Ensimmäinen tutkistelemus: joka on pienin, se on suurin. Toinen tutkistelemus: joka on suurin, se on pienin. Antakoon se taivaallinen Herra Jeesus, että kaikki suuret tulisivat niin pieniksi, että he mahtuisivat siitä ahtaasta portista sisälle, ja että kaikki pienet tulisivat niin suuriksi, etteivät he mahtuisi enää helvetin portista sisälle tulla. Amen!

Ensimmäinen tutkistelemus: joka on pienin, se on suurin taivaan valtakunnassa. Me kuulemme evankeliumin muisteluksista, että opetuslapset kysyivät usein Vapahtajalta, kuka on suurin taivaan valtakunnassa. Silloin jo, koska Sebedeuksen pojat pyysivät Jeesukselta, että he saisivat istua toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolella hänen valtakunnassansa, oli heidän tarkoituksensa, että he pääsisivät ylimmäiseksi taivaan valtakunnassa. Mutta silloin tuli muille opetuslapsille paha mieli ja kateus, että Sebedeuksen pojat tahtoivat päästä ylimmäiseksi sivuitse heitä. Mutta Vapahtaja pani Sebedeuksen pojille tämän kysymyksen jälleen: Saatattekos te juoda sen kalkin, jonka minun juoman pitää? Saatattekos te kärsiä sen vaivan, jonka minun pitää kärsimän? Josta me arvaamme, että sen, joka tahtoo tulla suurimmaksi taivaan valtakunnassa, pitää juoman sen kalkin, jonka Vapahtaja on juonut, eli kärsimän sen vaivan, jonka Vapahtaja on kärsinyt. Ja vaikka Sebedeuksen pojat luulivat saattavansa semmoisen vaivan kärsiä, ei hän kuitenkaan luvannut heille sitä suurta kunniaa, että istua oikealla ja vasemmalla puolella hänen valtakunnassansa.

Toisen kerran tulivat he taas kysymään Vapahtajalta, kuka on suurin taivaan valtakunnassa? Silloin asetti Jeesus yhden lapsukaisen heidän eteensä, ja käski heidän tulla niin pieneksi, kuin se lapsi. Kolmannen kerran rupesivat opetuslapset riitelemään keskenänsä, kuka heistä näkyisi suurin olevan. Silloin sanoi Vapahtaja sen suuremmaksi, joka oli nuorin. Vaikka me nyt hyvin ymmärrämme, että he riitelivät kunnian päältä, ja vaikka Vapahtaja antoi heille sen kaltaiset vastaukset, että heidän pitäisi lakkaaman kunnian perään pyrkimästä, kuitenkin tahtoi tämä kunnianpyyntö seurata heitä Vapahtajan kuolemaan asti.

Jos me nyt tahtoisimme ymmärtää, mitä tämä kysymys tarkoittaa: Kuka on suurin taivaan valtakunnassa, niin meidän täytyy ensinnä kääntää tämä kysymys näin: Kuka on paras kristitty? Niin ymmärretään Vapahtajan ensimmäisestä vastauksesta Sebedeuksen pojille, että suurin ristinkantaja, se on paras kristitty. Joka on suurimman vaivan kärsinyt kristillisyytensä tähden, hän on paras kristitty. Mutta kukas nyt tohtisi tulla Jumalan silmien eteen ja sanoa: “Minä olen suurimman vaivan kärsinyt kristillisyyden tähden.” Koska se kova vaino tuli kristittyjen päälle heidän uskonsa tähden, silloin pidettiin se parhaana kristittynä, joka oli eniten haavoja saanut kristillisyyden tähden. Mutta nyt ei ole yksikään vielä haavoja saanut kristillisyyden tähden. Ja sen tähden emme saata tämän tuntomerkin jälkeen arvata, kuka olisi paras kristitty.

Toinen vastaus tämän kysymyksen päälle, kuka on suurin taivaan valtakunnassa, annetaan Vapahtajalta tämän päivän evankeliumissa, koska hän asetti yhden lapsen heidän eteensä, ja käski heidän tulla lapsen kaltaiseksi. Joka nyt tahtoo parhaaksi kristityksi tulla, hänen pitäisi tuleman lapsen kaltaiseksi. Pieni lapsi on sen vuoksi suurin taivaan valtakunnassa, ettei hänellä ole niin paljon syntiä, kuin raavaalla ihmisellä. Mutta kukas nyt on se ihminen, joka tohtii sanoa, ettei hän ole tehnyt enemmän syntiä, kuin vastasyntynyt lapsi? Olemme me kuulleet muutamien siveitten ihmisten pramaavan, ettei Jumalan tarvitse soimata heitä tekosynneistä. Ja ne taitavat olla oikein pyhät, jotka saattavat niin puhdistaa itsensä kaikista tekosynneistä. Mutta minä pelkään, että rietas peittää heidän syntinsä ja kaivaa heidän riettautensa maahan.

Vapahtaja käskee meidän tulla lapsen kaltaiseksi nöyryydessä ja alentamisessa. Raavaalla ihmisellä on nimittäin suuri itsekkyys ja suuri kunnia, omavanhurskaus ja maailmanrakkaus. Mutta vastasyntynyt lapsi on vapaa näistä kotosynneistä, jotka tekevät raavaan ihmisen niin suureksi ja niin paisuneeksi, ettei hän mahdu ollenkaan ahtaasta portista sisälle, ennen kuin nämä riettaan hengen siemenet puserretaan ulos hänen sydämestänsä. Ei hän mahdu siitä portista sisälle, ennen kuin sydämen paisumukset puserretaan, pieksetään ja rikki muserretaan sen murheen kautta, joka Jumalan mielen jälkeen on.

Vastasyntynyt lapsi, jolla on ainoastansa perisynti, saattaa sen tähden ilman tuskatta ja ilman vaivatta uudestisyntyä sen yhteisen armon kautta, joka Vapahtajan ansion kautta tapahtunut on. Joka tahtoo lapsen kaltaiseksi tulla, hänen pitää tuleman niin siveäksi, että hän saattaa sanoa: En ole minä koskaan syntiä tehnyt. Ei minussa ole maailman kunniaa. Ei minulla ole omaavanhurskautta. Ei minulla ole maailmanrakkautta. Ei minussa ole ylpeyttä, eli vihaa, eli kateutta, taikka lihanhimoa. Niin synnittömäksi tulee ihminen, koska rietas kääntää silmät nurin ja peittää kaikki synnit. Mutta jolla silmät auki ovat, täytyy hänen tunnustaa Jobin kanssa, että ihminen juo vääryyttä niin kuin vettä.

Koska opetuslapset riitelivät keskenänsä siitä, kuka heistä näkyisi suurin olevan, annettiin heille se vastaus Vapahtajalta, että nuorin on suurin. Jos me nyt tämän tuntomerkin jälkeen tahtoisimme koetella, kuka on paras kristitty, niin me löydämme varsin, että nuorin on se, joka tuntee itsensä huonoimmaksi kristittyjen seassa, eli jolla on se sisällinen vakuutus, että kaikki muut ovat paremmat häntä. Joka tuntee itsensä mahdottomaksi kristityn nimen kantamaan.

Paavali tunnusti itsensä suurimmaksi syntisten seassa ja luki itsensä mahdottomaksi apostolin virkaa pitämään, sen tähden, että hän oli vainonnut Jumalan seurakuntaa. Tästä kristittyjen vainoamisesta ei ole paljon yksikään vapaa. Joka on kristittyjen soimausten kautta herännyt, vissimmästi hän on luonnollisessa tilaisuudessansa suuttunut niille, jotka häntä soimaavat vääryydestä. Mutta ei tämäkään synti tule kaikille niin suureksi vaivaksi omantunnon päälle, kuin Paavalille, joka vielä armontilassa katui sitä, että hän oli kristityille vihainen ollut.

Me kuulemme kaikista asianhaaroista, että pienin on suurin taivaan valtakunnassa. Se on: Suurin syntinen on paras kristitty. Joka tuntee itsensä huonoimmaksi, hänet luetaan parhaaksi Jumalan edessä. Joka tuntee itsensä mahdottomaksi kristittyjen seurassa olemaan, hänet luetaan mahdolliseksi. Joka nuorin on, se olkoon vanhin. Joka on hyvin nöyrä ja alhainen, hän on ylimmäinen. Joka on poljettu ja ylenkatsottu, hän on korotettu. Joka on kunniattomaksi tullut, hän on kunnian saanut. Joka on huono ja kelvoton, se on voimallinen ja väkevä. Joka on alas painettu, se on ylös nostettu. Joka on sairas, se on terve. Joka on murheellinen, se on iloinen. Joka itkee, se nauraa. Joka on raajarikko, se hyppää niin kuin peura. Joka on huonoin kaikista, se on paras kaikista.

Toinen tutkistelemus: Mutta suurin on pienin. Opetuslasten pyrkiminen kunnian perään ja kilpaan juokseminen on tahtonut seurata kristityitä aina tähän päivään asti. Ja jota huonommat ihmiset ovat olleet kristillisyydessä, sitä suuremmaksi on heidän kunniansa korotettu maailmassa, niin että paavi, joka on hengellisessä ylpeydessä suurin, mutta kristillisyydessä huonoin, on itsetehdyn nöyryyden kautta kasvanut ylimmäiseksi maailman kunniassa.

Paavi kutsuu itsensä kaikkein orjain orjaksi, mutta oli yhden aikaa korottanut itsensä kaikkein herrain herraksi, niin että kaikki kuninkaat ja keisarit antoivat hänen kengillensä suuta. Hän sulki ulos taivaan valtakunnasta kaikki, jotka eivät nöyryyttäneet itseänsä hänen edessänsä. Yhden keisarin täytyi seisoa polvillaan ja avojalkaisin kolme vuorokautta paavin ikkunan edessä, ennen kuin hän sai syntiänsä anteeksi. Ja mistäs oli paavi saanut sen vallan, että tuomita kaikkia helvettiin, jotka eivät kumartaneet häntä? Hän oli ottanut sen vallan Raamatusta väärän selityksen kautta.

Rietas oli kääntänyt hänen silmänsä nurin hengellisen ylpeyden kautta. Ja ihmiset olivat niin hullut, että ne uskoivat hänen päällensä, niin kuin Jumalan päälle. Jos nyt kristityt, jotka ensinnä olivat huonoimmat kaikkien ihmisten seassa, ylenkatsotut, alaspainetut, vihatut ja poisheitetyt, kasvaisivat niin suureksi maailman kunniassa, että kaikki maailman herrat rupeaisivat heitä palvelemaan ja kunniassa pitämään, niin olisi rietas kääntänyt heidän silmänsä nurin. Ja he olisivat vielä huonommat Jumalan edessä, kuin julkiset huorat ja varkaat.

Mutta tässä on kysymys siitä, kuka on suurin taivaan valtakunnassa. Opetuslapset riitelivät keskenänsä kunnian päältä ja tahtoivat tietää, kuka on paras kristitty. Ja tämä riita ei ole vielä peräti loppunut. Maailmassa pidetään se parhaana kristittynä, joka on siivo mies, ja kunniallinen mies, ja hyvin kiitetty kaikilta. Mutta kristityt luulevat, että se on paras kristitty, joka on suurin syntisten seassa. Joka on huora, varas ja ryöväri. Joka on suurimmassa tuskassa ja vaivassa ollut syntiensä tähden. Joka itkee, huokaa ja valittaa. Joka haukkuu kunniallisia ihmisiä. Joka soimaa maailman ihmisiä vääryydestä. Joka on vihattu ja ylenkatsottu maailman ihmisiltä. Joka maailmassa pidetään vääränä profeettana, ja muuta senkaltaista.

Mutta siihen liittoon eivät mene maailman siveät ihmiset ollenkaan, eivätkä myöskään kuolleen uskon tunnustajat. Maailman siveät ihmiset tuumaavat niin, että ne, jotka itkevät ja huokaavat, ovat ulkokullatut, ja ne, jotka haukkuvat ja soimaavat, tekevät itsensä hurskaaksi, pitävät itsensä parempana, ovat hengellisessä ylpeydessä, pitävät itsensä kristittynä ja katsovat muita ihmisiä ylen. Kuolleen uskon tunnustajat luulevat, että ne ovat väärät profeetat, mutta eivät kristityt, jotka eivät anna enää kunniallisille ihmisille omantunnon rauhaa. Ja niiden, jotka tahtovat hävittää sen vanhan kuolleen uskon, sanotaan painavan ihmisiä epäilykseen.

Mutta tässä on nyt kysymys, kuka on suurin taivaan valtakunnassa? Paavi pitää itseänsä parhaana kristittynä, joka suulla tunnustaa itsensä kaikkein orjain orjaksi, mutta sydämessä pitää itsensä kaikkein pyhimpänä. Ja sen hengellisen ylpeyden tähden, joka hänessä on, tuomitsee kaikki sielut helvettiin, jotka eivät kumarra häntä. Luonnollinen siveys, jolla on maailmallinen viisaus ja iso järki pääkallossa, pitää sen parhaana kristittynä, joka elää siveästi, joka on kunniassa ja suuressa arvossa pidetty maailmassa.

Lutherus, joka on itse omantunnon vaivassa ja epäilyksessä maannut kaksi ajastaikaa, vaatii oikean katumuksen ja elävän uskon kristityiltä, ja sanoo sen olevan parhaan kristityn, jolla on vahva usko Vapahtajan päälle, jos tämä usko osoittaa itsensä eläväksi kristillisen rakkauden kautta. Mutta kristillinen rakkaus osoittaa itsensä siinä, että kristitty rakastaa veljiänsä, ei ainoastansa ruumiin, vaan myös hengen puolesta. Auttaa tarvitsevaisia, jos hänellä on varaa, mutta manaa ja neuvoo myös suruttomia, jos he tahtovat häntä kuulla, eli ei.

Jos nyt kristitty tämän manaamisen ja neuvomisen tähden tulee vihatuksi, vainotuksi, pilkatuksi ja ylenkatsotuksi maailman sokealta joukolta, jos hänet totuuden tähden viedään lakiin, pannaan vankeuteen, ajetaan pois maanpakolaisuuteen, eli piinataan ja tapetaan, jos hän siinä ylenkatsotussa tilassaan rukoilee niitten onnettomien sielujen edestä, jotka häntä vihaavat ja vainoavat, jos hän itkee ja rukoilee niitten onnettomien sielujen tilan ylitse, jotka niin huonossa, viheliäisessä ja surkuteltavassa tilassa ovat, koska he hänen rakkaimmat manauksensa pilkalla ja vihalla vastaanottavat. Ja koska häntä näin vihataan ja vainotaan Jeesuksen nimen tähden, silloin on hänelle luvattu suuri palkka taivaassa. Ei sen vuoksi, että hän pitää itseänsä parhaana kristittynä, mutta sen suuren armon kautta, sen uskon ja rakkauden tähden, jolla hän on freistannut ihmisten sieluja voittaa taivaan valtakunnalle.

Ja siitä arvataan nyt, että opetuslasten keskinäinen riita: kuka heistä näkyisi suurin olevan, pitäisi loppuman, koska he saavat kuulla Vapahtajan suusta, että joka suurin on, hän olkoon niin kuin nuorin. Joka tahtoo parhaaksi tulla, hän olkoon huonoin, joka tahtoo ylimmäiseksi tulla, hän olkoon alimmainen. Joka tahtoo ensimmäiseksi tulla, hän olkoon viimeinen. Joka tahtoo korkealle nousta, hän astukoon alas. Joka tahtoo kuorissa istua, hän seisokoon oven vieressä. Joka tahtoo kunniaa voittaa, hän hävetköön. Ja päätös tästä on, että se joka pienin on, hän on suurin. Eli joka suurin on, hän on pienin. Eli joka pitää itsensä parhaana kristittynä, hän on huonoin. Ja joka pitää itsensä huonona ja mahdottomana kristittyjen seassa, hän on paras.

Opetuslasten riita loppui Vapahtajan kuoleman jälkeen, koska kaikki heidän kunniansa kääntyi ja muuttui murheeksi. He jäivät itkemään ja parkumaan, koska heidän turvansa otettiin pois. Mutta silloin pääsi vasta maailman puoli iloitsemaan. Kuitenkin vaikutti tämä ero niin paljon, että opetuslapset pysyivät paremmin koossa. Kaikki kilpaa juokseminen ja tinka loppui. Heidän täytyi olla niin kuin lampaat, joilla ei Paimenta ole. Ja jos heidän murheensa tuli suuremmaksi sen eron tähden, niin tuli myös heidän hartautensa Jeesuksen perään, niin myös heidän keskinäinen rakkautensa, palavammaksi. Kyyneleet ja huokaukset tulivat tiheämmiksi. Kaipaus Jeesuksen perään tuli suuremmaksi. Ja opetuslapset ihastuivat taas, koska he näkivät Herran. Amen

____________________________________________

Alkuperäinen / SKHS Kollerin kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki / Jäljennös: Poromaan jäljennöskirja /