N:o 92                4 RUKOUSP. 1852 (AAMUSAARNA) (alku ja loppu kateissa)

 

”Meidän apumme on Herran nimessä, joka taivaan ja maan tehnyt on.” (Ps. 124: 8)

 

(Kun jumala)ton ihminen uskoo, että Jumala ohjaa hänen kohtaloitaan, niin hän pettää itseään suuresti. Ensiksi jumalaton ihminen ei ole Jumalan Hengen johdatuksessa.  Hän ei anna Jumalan Hengen johtaa siihen, mikä on hyvää, vaan paha henki eli perkele ohjaa hänen kohtaloitaan ja johtaa häntä siihen, mikä on pahaa ja vahingollista.

Kuinka varas ja huora voivat uskotella, että Jumala auttaa häntä hädässä? Ei varasta ja huoraa auta Jumala vaan perkele. Ja jos varas joutuu johonkin hätään varkautensa tähden, niin hän pyytää Jumalaa auttamaan häntä hädästä.  Hän pyytää Jumalaa varjelemaan, ettei häntä huomattaisi, ettei hän jäisi kiinni. Hän pyytää Jumalaa varjelemaan häntä häpeäpaalusta.  Niin!  Hän voi jopa luvata riksin kirkolle, jos Jumala varjelee häntä varkausretkellä, ettei häntä huomattaisi.  Mutta jos hänen kuitenkin käy onnettomasti, niin hän uhkaa kostaa kaikille, jotka ilmiantavat hänet tai todistavat häntä vastaan.  Jumalako nyt auttaa varasta hädästä, ettei häntä oteta kiinni ja piestä?  Jos joku Jumala auttaa häntä varkaudesta, niin sen täytyy varmasti olla tämän maailman Jumala, johon kaikki varkaat toivovat.

Ja mikä Jumala auttaa huoraa huoruuden himossa?  Hän rukoilee Jumalaa, ettei hän tulisi raskaaksi huorivuoteestaan, ja jos Jumala ei kuule hänen rukouksiaan, niin hän yrittää ainakin salata raskautensa viimeiseen saakka.  Hän rukoilee Jumalaa, että hän pääsisi eroon sikiöstään, mutta jos Jumala ei kuule hänen rukouksiaan, niin hän uhkaa syyttää kaikkia, jotka sanovat häntä huoraksi.  Jos hän joutuu sitten köyhyyteen ja kurjuuteen huoruutensa tähden, niin hän panee syyn kaikesta Jumalan päälle ja sanoo: “Niin, Jumala ei ole tehnyt kaikkia ihmisiä rikkaiksi. Jumala on syypää minun köyhyyteeni.  Hän on johtanut kohtaloni niin, että minä tulisin köyhäksi.”

Juomarillakin on vahva usko Jumalan kaitselmukseen.  Hän rukoilee Ju­ma­laa paloviinanhädässään, että hän saisi sammuttaa paloviinanjanonsa.  Kyy­­ne­leet silmissä hän pyytää viinaporvaria armahtamaan häntä, ja jos viinaporvarilla ei ole aina halua auttaa häntä, niin hän voi laskeutua polvilleenkin viinaporvarin edessä ja pyytää häntä sentään armahtamaan häntä.  Kuinka paloviinanjumala voi olla niin armoton, ettei hän armahtaisi juomariraukkaa ja sammuttaisi hänen paloviinanjanoaan? Mut­ta mitä tapahtuu?  Kun juomari tulee rutiköyhäksi juopumuksensa kautta, niin hän sanoo: “Niin, Jumala ei ole tehnyt kaikkia ihmisiä rikkaiksi. Minun kohtalona oli tulla köyhäksi. Jumala on johtanut kohtaloitani niin, että joutuisin köyhyyteen.”

Jumala on siis syypää varkaan, huoran, juomarin ja laiskurin köyhyyteen ja kurjuuteen.  Mutta viinaporvari on varmaankin Jumalan kaitselmuksessa ja Jumalan Hengen johdatuksessa.  Varmaankin häntä johtaa Pyhä Henki, kun hän armahtaa köyhää juomaria ja sammuttaa hänen polttavan janonsa tilkalla elämän vettä.  Epäilemättä kaikilla viinaporvareilla ja juomareilla on vahva usko Jumalaan.  Viinaporvarin on mahdotonta ajatella, että perkele johtaa hänen kohtaloitaan, kun hän rikastuu köyhien juomareiden kustannuksella.  Viinaporvari voi astua hyvällä omallatunnolla Herran huoneeseen ja sanoa: “Minä kiitän sinua, Jumala, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, ryöväri, väärä, huorintekijä. Minä annan kymmenykset kaikista, mitä minulla on.” (Luuk. 18: 11, 12).  Minä olen ansainnut jok´ikisen rovon, jonka omistan.  En ole nylkenyt taikka pettänyt ketään.

Mutta jos varas, juomari ja huora eivät voi uskoa, että perkele johtaa heidän kohtaloitaan niin että he tulevat rutiköyhiksi ja kerjäläisiksi, niin vielä vähemmän taitaa viinaporvari voida uskoa, että perkele johtaa hänen kohtaloitaan niin että hän rikastuu köyhän kustannuksella. Vielä vähemmän voi viinaporvari vakuuttua siitä, että perkele voi varjella luonnollista ihmistä synnistä.

Mutta on kuitenkin varma ja tosi, että perkele voi varjella luonnollista ihmistä törkeistä paheista ja rikoksista. Kunnian perkele ja omanvanhurskauden perkele on varjellut monia varkaudesta. Sama kunnian perkele ja omanvanhurskauden perkele on varjellut monia siveitä huoria huoruuden rikoksesta.  Se on myös varjellut raittiita juomareita juomasta itseään humalaan. Mutta vaikka kunnian perkele ja omanvanhurskauden perkele varjelevat siveitä huoria ja raittiita juomareita törkeistä paheista ja rikoksista, se ei voi kuitenkaan varjella rehellisiä varkaita viinakaupasta, koska viinaporvarin ammattia pidetään luvallisena, vaikkei se olekaan kovin kunniallista.  Kuitenkin on kaikilla viinaporvareilla ja juomareilla vakaa usko ja vahva luottamus Jumalaan, sillä viinaporvari on mielestään tehnyt oikein, kun hän on armahtanut kaikkia köyhiä juomareita. Ainakaan hänellä ei omasta mielestään ole syytä juomarin surkeaan köyhyyteen ja ruumiilliseen onnettomuuteen. 

Viinaporvari ei välitä siitä, että juomarin vaimo ja lapset saavat itkeä ja nähdä nälkää viinaporvarin tähden.  Hän uskoo, ettei hän joudu vastaamaan siitä.  Kun nyt kaikki siveät huorat, kaikki rehelliset varkaat, kaikki raittiit juomarit ja kaikki armolliset viinaporvarit toivovat Jumalan apuun ja luottavat Herraan arvellen, että Jumala johtaa heidän kohtaloitaan niin, että yksi tulee köyhäksi ja toinen rikkaak­si, niin tahtoisimme ottaa heiltä pois tämän väärän lohdutuksen ja osoittaa heille, että tämän maailman jumala heidän kohtaloitaan johtaa ja antaa heille väärän lohdutuksen.

Jumala on tosin luomisessa antanut jokaiselle ihmiselle hengen ja tietyn määrän ruumiin ja sielun voimia, ja siinä merkityksessä Jumala tosin ylläpitää luonnollisen ihmisen hengen. Mutta nytpä luonnollinen ihminen ei käytä ruumiinsa ja sielunsa voimia Jumalan kunniaksi ja lähimmäisensä parhaaksi, vaan hän käyttää niitä Jumalan pilkkaamiseksi, omaksi turmiokseen ja lähimmäisensä vahingoksi.  Suurin osa ihmisistä lyhentää elämäänsä, yksi juopumuksen kautta, toinen haureuden kautta, kolmas maailman murheen ja turhan huolehtimisen kautta, neljäs ylpeyden ja laiskuuden kautta, viides kerskailun ja ahneuden kautta.  Ahneus viettelee monen tekemään työtä yli kykynsä, hän ei anna maailman orjalle päivän eikä yön rauhaa.  Toinen taas tekee työtä kerskailun tähden ja pilaa terveytensä nuoruudessa.  Kuitenkin kaikki uskovat, että Jumala johtaa heidän kohtaloitaan, vaikka perkele johtaa ja hallitsee kaikkia heidän toimiaan.  Me uskomme sitä vastoin, ettei Jumalan armolliseen tukeen ja apuun voi luottaa kukaan muu kuin se, joka on välittömästi Jumalan Hengen johdatuksessa.  Mutta kuinka moni antaa nyt Jumalan Hengen johtaa itseään?

Herra valittaa jo ennen vedenpaisumusta: “Ihmiset eivät tahdo antaa minun Henkeni nuhdella heitä, sillä he ovat liha”. He ovat siis lihallismielisiä.  Perkele raivoaa lihassa, ja sen tähden lihallismieliset ihmiset eivät anna Jumalan Hengen nuhdella heitä.  Vapahtaja sanoo, että Pyhä Henki nuhtelee maailmaa synnin tähden, mutta heti kun Pyhä Henki alkaa nuhdella maailmaa synnin tähden, niin kaikki perkeleet sylkevät vastaan.  Ahneuden perkele nousee heti kahdelle jalalle ja sanoo: “Etkö sinä suo minulle pientä ansiotani paloviinakaupasta?” Huoruuden perkele on samassa juonessa ja sanoo: “Ei se kuulu teille, kuinka minä elän.  Itse minä vastaan töistäni.”

Paloviinan perkele sylkee viinanhimossaan ja sanoo: “Tuletko sinä kutsumaan Jumalan siunausta perkeleen kuseksi?” Kunnian perkele tulee kasvoiltaan punaiseksi kuin kukko ja sanoo: “Minä olen elänyt sovussa kunniallisten ihmisten kanssa.  Minä en ole tottunut kuulemaan koiran haukkumista kirkossa enkä kapakassa.  Jos minä olen varas ja huora, niin sinä olet vielä pahempi.  Jos minä olen viinaporvari ja juomari, niin se ei kuulu teille.” Omanvanhurskauden perkele nousee kahdelle jalalle ja sanoo: “Minä olen elänyt siveästi ja rehellisesti ja toivon, ettei Jumala jätä sellaista pahanpuhujaa rankaisematta, joka julkeaa tuomita kunniallisia ihmisiä.” Hengellinen viha eli vihan perkele nousee kuin karhu pesästään ja sanoo: “Minä haluan omantunnonrauhan.  En kärsi sitä, että joku tulee tuomitsemaan minut helvettiin.”

Pyhän Hengen täytyy siis mennä pois murheellisena, koska kaikki perkeleet ovat Pyhää Henkeä vastaan.  Jopa kuollut usko, joka on muutoin olevinaan kristitty, pahentuu Pyhän Hengen nuhteisiin ja sanoo: “Minä uskon Jumalan Poikaan.  Minä en halua joutua lain alle.  Minä en halua olla missään tekemisissä semmoisten kanssa, jotka saarnaavat lakia ja tuomitsevat kunniallisia ihmisiä, sillä he ovat rakastamattomia ja hengellisesti ylpeitä.”

Niin puhuu se, jolla on kuollut usko pääkallossa.  Hän on armonvaras, ja siitä syystä hän ei tahdo joutua huonoihin väleihin maailman kanssa.  Hän tahtoo olla nöyrä kristitty ja siivo kristitty, hän ei tahdo kuulla maailman uhkauksia ja vainoa.  Hän tahtoo olla sovussa maailman ja Jumalan kanssa, vaikka Jumalan Sanassa sanotaan, että joka tahtoo olla maailman ystävä, se tulee Jumalan vihamieheksi, ja lihan halu on viha Jumalaa vastaan.  Juuri tämä lihallinen mieli tekee luonnollisen ihmisen kapinalliseksi Luojaansa kohtaan, mutta tämä vaino tulee vasta silloin näkösälle, kun luonnollinen ihminen joutuu kosketuksiin kristillisyyden kanssa.  Silloin käärmeen siemen avaa suuren kitansa vaimon siementä vastaan, kyykäärmeen sikiöt alkavat sihistä, käärmeenmyrkky kihisee heidän kaikissa suonissaan, he oksentavat myrk­kyä ja sappea vaimon siemenen päälle.

Hengellinen viha ilmenee ensin pilkkana; uskottomat tekevät pilaa totisesta kristillisyydestä ja nauravat omalle onnettomuudelleen.  Sen jälkeen tulee verenhimo esiin.  Uskoton joukko tahtoo huuhdella janoista kurkkuaan kristittyjen verellä.  Niin on käynyt kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa maailmassa, missä totinen ja autuaaksi tekevä usko on ilmestynyt.  Mutta sitä, jolla on kuollut usko, ei maailma koskaan vihaa eikä vainoa. Häntä maailman joukko pitää jopa kristittynä, sillä ei hän vaivaa kenenkään omaatuntoa, hän antaa kaikkien mennä rauhassa helvettiin. 

Kuinka paljon apua luonnollinen ihminen voi nyt odottaa Herralta, kun hän ei pelkää eikä rakasta Häntä?  Hän uskoo tosin, että Jumala johtaa hänen kohtaloitaan, mutta perkele hänen kohtalostaan johtaa siihen asti, että hän herää synnin unesta.  Silloin vasta hän tulee Jumalan Hengen johdatukseen, ja silloin hän voi odottaa apua Herralta hengellisessä ja ruumiillisessa hädässään.  Sillä se, joka on Jumalan Hengen johdatuksessa, antaa Jumalan Hengen nuhdella itseään.  Hän ottaa nöyrästi vastaan Herran kurituksen.  Hän ei heittäydy myöskään uhkarohkeasti vaaraan.  Hän ei lähde sokkona sinne, minne perkele häntä ajaa.

Sen saattoi nähdä Daavidista, kun hän pakeni poikaansa Absalomia. Hän tunsi turmeltuneen ihmisluonnon ja ne välineet, jotka vaikuttaisivat voimakkaimmin ihmissydämeen. Kun hän leik­­kasi palan Saulin hameesta, hän näki edeltä käsin, että Saul tulisi lyödyksi Daavidin jaloudesta.  Ja kun hän ei kostanut mitättömimmälle viholliselleen, joka kutsui Daavidia verikoiraksi, niin hän tiesi, että tämä jalous vaikuttaisi enemmän alamaisten vakaumukseen kuin Absalomin valheelliset lupaukset. 

Mutta kun Daavid ei ollut Jumalan Hengen johdatuksessa, silloin hän oli yhtä surkea ja heikko kuin muut ihmiset.  Silloin hän teki semmoisia tyhmyyksiä, joita hän sai katkerasti katua, niin kuin esimerkiksi, kun hän meni Batseban tykö ja kun hän antoi lukea kansan.  Ja näiden tyhmyyksien tähden hän joutui hengelliseen hätään.  Mutta tämä juuri osoittaa, että Daavid antoi Herran Hengen nuhdella itseään.  Hän sai omantunnonvaivan, kun profeetta Naatan tuomitsi hänet huoruuden synnistä. Jos hänellä olisi ollut yhtä lihallinen mieli kuin Herodeksella, hän olisi kaiketi heittänyt Naatanin vankilaan ja sanonut: “Tuommoisen lukijaissaarnaajan ei pidä tulla tuomitsemaan kunniallisia ihmisiä, mutta minäpä opetan hänet tietämään huutia.”

Kun Johannes nuhteli Herodesta huoruudesta, Herodes antoi heti heittää hänet vankilaan, sillä Herodes ei kärsinyt, että tuommoinen lukijaissaarnaaja tulisi tuomitsemaan kunniallisia ihmisiä.  Ja nyt te näette, miten luonnollisella ihmisellä on väärä luottamus Jumalan armoon...

______________________________________

Alkuperäinen, ruotsinkielinen / SKHS Kollerin kokoelma n:o 59 / Kansallisarkisto Helsinki /

 

alku  ja loppu kateissa