N:o 121 VITTANGIN KIRKON VIHKIMÄTILAISUUDESSA 1854

Kuningas Salomo sanoi, koska Jerusalemin temppeli vihittiin: ”Luulettekos Jumalan maan päällä asuvan? Katso, taivaat ja taivasten taivaat ei voi sinua käsittää. Kuinka siis tämä huone, jonka minä rakensin, sen tekis? Niin käännä siis sinuas sinun palvelijas rukoukseen ja anomiseen, Herra, minun Jumalani, ettäs kuulisit minun kiitokseni ja rukoukseni, jonka sinun palvelijas tänä päivänä rukoilee sinun edessäs: Että sinun silmäs avoi olis tämän huoneen puoleen yöllä ja päivällä ja siinä paikassa, jostas sanonut olet: Minun nimeni pitää oleman siellä, ettäs kuulisit sen, jonka sinun palvelijas rukoilee tässä paikassa.”

Me kuulemme ensimmäisessä Kuningasten kirjassa ja 8. luvussa, kuinka kuningas Salomo piti yhden painavan ja sydämellisen rukouksen, koska ensimmäinen kirkko maailmassa vihittiin. Me sanoimme, että Jerusalemin temppeli, jonka kuningas Salomo rakensi, oli ensimmäinen kirkko, joka oli taivaan Herralle rakettu. Sillä pakanain maassa on paljon kirkkoja epäjumalille rakettu, mutta pakanat ei tunne sitä elävätä Jumalata, niin kauvan kuin he palvelevat heidän epäjumalitans.

Vaikka pakanat rakentavat kirkkoja ja käyvät välistä kirkossa, joka tapahtuu harvoin, ei niillä sentähden ole yhtään iloa eli hartautta kirkossa, sillä heidän silmänsä ja ajatuksensa pyörivät ympäri maailmaa. Välistä heidän silmänsä lentävät vaimoväen päälle, jossa he katselevat niitä kauniita silkkihuivia, joita siviät huorat kantavat päällänsä. Välistä he katselevat niitä kuvia, joita pakanat pitävät kirkossansa. Ja välistä he katsovat kattoon. Muutamat rakastavat unta kirkossa, ja muutamat ei käy kirkossa ollenkaan. Ja muutamat istuvat krouvituvassa ja lyövät korttia kirkon aikana.

Mutta kuningas Salomo osottaa edellämainitussa paikassa, nimittäin Kuningasten ensimmäisessä kirjassa ja 8. luvussa, että Jumala ei mahdu niihin huoneisiin, jotka käsillä raketut ovat. Mutta kuitenkin, vaikka Hän asuu korkeudessa ja pyhyydessä, ja niiden tykönä, joilla yksi nöyrä ja särjetty henki on, tahtoo Hän henkensä lähettää niitten päälle, jotka nöyrällä ja katuvaisella sydämellä häntä rukoilevat Jumalan temppelissä. Sillä niin sanoo kuningas Salomo: että Sinun silmäs avoi olisit tämän huoneen puoleen yöllä ja päivällä. Ja niin me myös toivomme ja rukoilemme, että Jumala valvoo tämän huoneen ylitse, että varkaat ei pääsisi mitään varastamaan tästä huoneesta, että mykät koirat ajettaisiin pois, että armon penikat saisit tässä huoneessa muutampia muruja, jotka putoavat Herran pöydältä; että kaikki, jotka tässä huoneessa rakastavat unta, heräisit unestansa.

Vaikka tämä pikkuinen huonet ei ole verrattava siihen Jumalan temppeliin, joka Uudessa Jerusalemissa rakettu on. Kuitenkin jos tässäkin huoneessa joku katuvainen publikaani huokaa niin raskaasti, että huokaus kuuluu taivaaseen, niin me toivomme, että hän menee kotiansa hurskaampana kuin fariseus. Sillä emme saata estää, ettei joku fariseus myös tulis tänne rukoilemaan hänen rukouksiansa. Kyllä publikaanin huokaukset sentähden kuuluvat edemmäksi kuin fariseuksen kauniit rukoukset. Emme saata estää siveitä huoria tulemasta tähän kirkkoon kurkistelemaan ja kauneuttansa näyttämään maailmalle. Mutta Jumala varjelkoon, ettei tulis ostajia ja myyjiä, jotka rahojansa helisyttävät Herran huoneessa, joiden vaihetuspöytiä Jeesus on kaatanut maahan.

Jumala varjelkoon temppelinsä pirun paskan ilkiästä hajusta, vaikka ennen on pirun paska haissut Herran huoneessa. Ja ennen on juotu Herran kalkista ja perkeleen kalkista yhtenä päivänä. Mutta Herran silmät kääntyvät tämän huoneen puoleen, ja Herran silmät vartioitsevat, jos joku tulee varastetulla kalulla, jos joku tulee päätänsä nojaamaan rintapuuhun, jos joku tulee silmiänsä iskemään, jos joku tulee kurkistelemaan, jos joku tulee nauramaan tässä huoneessa, hän olkoon kirottu.

Mutta jos joku tulee itkemään, hänen kyyneleensä pyyhitään pois. Jos joku tulee huokaamaan, hänen huokauksensa kuuluu korkiaan kattoon. Jos joku tulee murheellisella sydämellä, hänen pitää saaman lohdutusta. Jos joku tulee katumattomalla sydämellä, hän saakoon pistoksen sydämeen ja lyököön rintojansa. Jos joku tässä huoneessa muistaa, että hän on väärin vannonut Herran alttarin edessä, ja se väärä vala vaivaa hänen tuntoansa, hän menköön oikein vannomaan. Jos joku tässä huoneessa surkiasti vaivataan perkeleeltä, hän huutakoon: Jeesus Daavidin poika, armahda minun päälleni.

Jos joku tulee murheellisella ja särjetyllä sydämellä tämän alttarin eteen kumartaen polviansa rukoilemaan, että Jeesus antais hänelle hänen syntinsä anteeksi, että sinä kuulisit, Taivaallinen Kuningas, kaikkien murheellisten ja alaspainettuin huokaukset. Niin, jos joku tulee raskautetulla sydämellä tähän huoneeseen ja vuodattaa sydämensä Herran alttarin eteen, hänen rukouksensa pitää kuuluman taivaassa.

Jos joku tulis kylmällä sydämellä Herran huoneeseen, ja alkaa sen kylmyyden tähden vapisemaan, niin me uskomme, että se lämmin aurinko, joka paistaa Johanneksen aikana taivaan laelta, pitää sulattaman jäätä sydämen ympäriltä. Se Pyhä Henki, joka kovat rinnat pehmittää, särkeköön ja rikki murentakoon kovat sydämet, että he sulaisit niin kuin vaha auringon paisteessa. Kuule suuri Isäntä tässä huoneessa parkuvaisten lasten ääni, koska he huutavat sinun tykös ”hoosianna Daavidin Pojalle!”

Ja jos lapsia ei olis enää, jotka huutavat hoosianna Daavidin Pojalle, niin pitää kivet huutaman, sillä mahdollinen on, että se aika tulee, jona lapset lakkaavat huutamasta, koska niin paljon lapsia kuolee, ettei ole moni enää, joka imee vanhemman rintoja. Kukas tiesi, kuinka moni lapsi silloin huutaa hoosianna Daavidin Pojalle. Kuitenkin pitää kivien huutaman ja todistaman jälkeentulevaisille, että siihen aikaan, koska se armollinen Herra Jeesus on istunut temppelissä ja saarnannut armovuoden Siionin tyttärelle, joka leskeksi jääpi, kuka tiesi pian. Silloin ovat lapset Jumalan temppelissä huutaneet hoosianna Daavidin Pojalle; ja fariseukset ovat siitä huutamisesta pahentuneet.

Mutta me luulemme, että silloin, koska lapset lakkaavat huutamasta, silloin makaavat meidän luumme haudassa. Ja jos ne viimeisen kerran kannetaan Herran huoneeseen, veisatkoon lapset, veisatkoon Taivaallisen Vanhimman rintalapset viimeisen värssyn: Jo nyt kaikk´ täytett´ on. Amen!

__________________________________

Alkuperäinen / SKHS Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki