N:o 122 SAARNANKATKELMA
Mutta kuhunka kaupunkiin te tulette sisälle, ja ei
he teitä ota vastaan, niin menkäät ulos sen kaduille ja sanokaat: Tomunkin,
joka teidän kaupungistanne tarttui meihin, me pudistamme teille. Kuitenkin, se
tietäkäät, että Jumalan valtakunta oli teitä lähestynyt. Minä sanon teille:
Sodomalle pitää sinä päivänä huokiampi oleman kuin sille kaupungille. Luuk. 10: 10 - 12.
Näin neuvoi
Vapahtaja niitä seitsemääkymmentä opetuslasta, joita hän asetti, ja
lähetti saarnaamaan ja ilmoittamaan, että Jumalan valtakunta oli lähestynyt.
Tästä ottavat nyt suruttomat itsellensä puolustusta saadakseen rauhan
kristityiltä elää suruttomuudessa ja jäävätäksensä kristityitä, jotka eivät
anna heidän rauhassa mennä helvettiin. Mutta niille, jotka eivät ota vastaan kristillisyyden
saarnaa parannuksesta ja uskosta Jeesuksen päälle, taikka niin kuin Johannes
saarnasi: Tehkäät parannus, sillä taivaan valtakunta on lähestynyt, niille on
Vapahtaja kovan ja hirmuisen tuomion julistanut sanoen: Huokiampi pitää oleman
Sodomalle tuomiopäivänä kuin sille kaupungille.
Me näemme, kuinka myös tämänaikaiset ihmiset vähän
huolivat semmoisesta saarnasta. He sanovat parannuksen saarnaajille ja niille,
jotka ilmoittavat taivaan valtakunnan lähestyneen: ”Vapahtaja sanoo: Missä ei
teitä vastaanoteta, niin lähekäät pois semmoisille saarnaamasta.”
Mutta eivät he puhu mitään siitä tuomiosta, jonka
Vapahtaja on semmoisille julistanut, että huokiampi pitää oleman Sodomalle
tuomiopäivänä kuin teille, jotka ette huoli parannuksen saarnasta. Me tiedämme,
että Sodoman synti oli ylpeys ja haureus ja kristittyin vaivaaminen. He
vaivasivat sitä hurskasta Lothia joka päivä, mutta Jumala antoi heidän
päällensä sataa tulta taivaasta ja tulella hukutti heitä kaikkia. Ainoastans se
hurskas Loth pelastettiin.
Kuinka huokian te vastahakoiset ihmiset nyt
ajattelette olevan Sodomalle, joita Jumala on elävänä tulella polttanut
tuomiopäivänä? Jokos te tyytyisitte siihen tuomioon, jonka he saavat, jos te
sillä pääsisitte? Minä ajattelen, ettei yksikään vastaanseisojista luule heille
niin pahoin käyvän kuin Sodomalle. Mutta vielä kovempi vaiva tulee
kristillisyyden vastaanseisojille kuin Sodomalle.
Jollette paranna teitänne, niin te kaikki niin
hukkaan tulette, sanoo Vapahtaja. Ajatelkaa perään, te kristillisyyden vastaanseisojat,
älkääkä kieltäkö kristityitä saarnaamasta teille parannuksesta ja Jumalan
valtakunnan lähestymisestä. Se on vissi asia, ettei Jumalan valtakunta saata
tulla sinne, missä ei siitä edeltäkäsin ole saarnattu ja ilmoitettu. Niin kuin
Vapahtaja lähetti edellänsä ne 70 miestä joka paikkaan, mihinkä hän itse oli
tuleva, kaksin ja kaksin, niin tarvitsee se vieläkin saarnaajat olla
edeltäkäsin, ennen kuin Vapahtaja saattaa sinne tulla.
Mutta missä ei semmoista saarnaa oteta vastaan,
turhaan siellä Jeesusta odotetaan ja toivotaan, sillä Paavali sanoo: Niin tulee
siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanasta. Mutta missä Jumalan sana
ylenkatsotaan, siellä ei saata Jumala uskoa vaikuttaa. Mutta se on kuitenkin
kaikkien sokiain ja suruttomain ihmisten tapa, että ylenkatsoa Jumalan sanaa,
vaikka ei he itse sitä niin pidä. He sanovat: ”Kyllä me Jumalan sanan uskomme,
emme me sanaa katso ylen. Mutta eivät kristityt ole Jumalan sana. Sen tähden ei
ole se synti, jos me niitä katsomme ylen.”
Mutta se on vissi, joka sanan uskoo, se uskoo myös
kristityitä, sillä Vapahtaja sanoo: ”Joka teitä kuulee, se kuulee minua.”
Niinmuodoin on Jumala antanut sanansa ainoastans kristityille. Mutta mikä on
kristitty, muu kuin se, joka uskoo sydämellä, että Jeesus on Kristus Jumalan
Poika, ja hän vielä tunnustaa koko maailman ja perkeleitten edessä, vaikka ne
eivät tämmöistä tunnustusta kärsi, vaan kiroavat ja häväisevät, ja pilkkaavat
sitä pahimpana vääräuskoisuutena ja villityksenä, on se kuitenkin ainoa autuaaksitekeväinen
usko ja oppi, niin kuin Pyhä Paavali siitä sanoo: ”Sydämen uskolla me
vanhurskaaksi tulemme ja suun tunnustuksella me autuaaksi tulemme.” Ja toisessa
paikassa: ”Jos sinä suullas tunnustat Herran Jeesuksen ja vahvasti uskot
sydämessäs, että Jumala on hänet kuolluista herättänyt, niin sinä tulet
autuaaksi.
Ja antakoon Jumala, että ne, jotka näin ovat
alkaneet uskomaan, olisivat pysyväiset myös sen uskon tunnustuksessa, etteivät
he pahentuisi maailman sokian joukon vihasta ja vainosta, niin että Jumalan
Poika saattais heitä tunnustaa Isänsä edessä lapsiksi ja hänen
kanssaperillisiksi j.n.e.
_________________________________
Jäljennös / M. E. Miettisen kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /