N:o 126 RIPPISAARNA (alku ja loppu kadonneet)

- - kiinni; mutta ne oksat, jotka ovat istutetut siihen totiseen viinapuuhun, eivät voi pysyä hänessä, koska ei ainoastans vihollinen tahdo niitä oksia pois hakata, niin kuin hän hakkais sen tuoreen puun, koska se oli tiellä, että hän pääsis paremmin vedättämään niitä kuivia puita. Niin tahtoo myös vihollinen hakata pois ne hedelmälliset oksat viinapuusta, että hän pääsis niitäkin polttamaan, kuin hän kuivia puita polttaa. Ja ilman epäilemättä hän myös polttaa niitä oksia, joita Jeesuksen Isä karsi pois. Net on semmoiset oksat, jotka ei kanna hedelmätä. Net ovat olevanansa puussa, mutta ei net ilmankaan ole nestettä ja märkyyttä imemässä viinapuusta, koska net ei kanna hedelmätä.

Semmoisia oksia on Isä karsiva pois, sillä net on tiellä. Ei pääse aurinko paistamaan niitten oksain päälle, jotka ovat hedelmälliset. Ne taitavat olla semmoiset oksat, jotka kantavat lehtiä ja kukkaisia, mutta ei kanna marjoja. Met olemma nähneet, ettei kaikki oksat ole hedelmälliset, vaikka he Johanneksen aikana kantavat lehtiä ja kukkaisia. Kaikki tuoreet oksat ovat tosin istutetut siihen totiseen viinapuuhun, mutta ei kaikki kanna hedelmätä. Ja mistäs se tulee, ettei kaikki kanna hedelmätä? Se tulee siitä, ettei (ne) ole niin kiinni viinapuussa, kuin heidän pitäis oleman. Maailman kylmä tuuli myös puhaltaa heidän päällensä. Viinapuun kukkaset varisevat, koska maailman kylmä tuuli puhaltaa heidän päällensä. Ei tule niin muodoin kaikista viinapuun oksista hedelmä, vaikka on Johanneksen aikana kauniit kukkaiset.

Kylmyys paljon pilaa puuta täällä pohjanmaalla. Mistäpä tulee niin paljon honkia mettässä muusta kuin kylmyydestä ja pakkaisesta? Ja mistä tulevat ne kuivat oksat viinapuussa, muusta kuin pakkaisesta? Niin myös kukkaiset viinapuussa, joita niin paljon on ollut Johanneksen aikana, ne varisevat pakkaisen tähden, ja maailman kylmä tuuli ja rajuilma niitä on pilannut, niin ettei ole niin paljon marjoja elokuussa, kuin on ollut kukkaisia keväällä ja Johanneksen aikana. Mutta ehkä viinamäen Isäntä ei saa niin paljon vaivansa edestä, kuin hänen pitäis saaman, on kuitenkin meillä se toivo, että hän saapi muutampia viinamarjoja viinapuusta, koska vieraat tulevat taivaasta.

Mutta katselkaamme nyt ensinnä, kuinka hän korjaa niitä hedelmällisiä oksia. Muutamat luulevat, että ne hedelmälliset (oksat) ei tarvitse yhtään korjausta. Mutta ei se ole niin. Hedelmälliset oksat tarvitsevat kyllä korjausta, sillä niin on se Taivaallinen viinamäen rakentaja sanonut: Jokaisen oksan minussa, joka hedelmän kantaa, hän korjaa, että se runsaamman hedelmän kantais.

Älä usko veikkoinen oksa, että sinä et tarvitse korjausta. Sinä tarvitset kyllä, ja kuka tiesi nyt tällä hetkellä hän on tullut korjaamaan sinua. Nyt tällä hetkellä on viinamäen Isäntä tullut korjaamaan sinua, että sinä tulisit oikein puhdistetuksi, että kantaisit runsaamman hedelmän. Nyt on viinamäen Isäntä tullut hakemaan hedelmätä viinapuun oksista. Nyt on Jeesuksella nälkä ja jano, koska hän on vaeltanut ne monet ja raskaat askeleet Israelin vuorilla, etsien ja huutaen niitä eksyneitä ja kadonneita lampaita sekä Israelin vuorilla, Jordanin virran tykönä ja Punaisen meren rannalla. Nyt on Jeesuksella nälkä ja jano, koska hän on kaivanut gravia¹ hedelmättömän puun ympäri ja sotkenut viinakuurnan yksinänsä.

Nyt on se Taivaallinen viinamäen rakentaja tullut fiikunapuun tykö ja hakee hänestä hedelmätä. Hän on tullut panemaan muutampia viinamarjoja viinakuurnaan. Hän on tullut niitä pusertamaan, että se makia viina, joka niissä on, rupeis ylitse vuotamaan. Ja siinä viinakuurnassa on yksikin viinamarja, joka puserretaan ennen kuin toinen, ja ei hänestä tule se makia viina, joka hänessä on, ennen kuin häntä puserretaan viinakuurnassa.

Kasvakaat ja kypsykäät, te punaiset viinamarjat. Pian tulee kuoleman enkeli leikkaamaan viinapuun oksat mäen päällä. Kasvakaat ja kypsykäät, te harvat marjat. Kukastiesi ketä hän ensinnä leikkaa. Tänäpänä yhden, huomenna toisen. Ja koska vieraat tulevat taivaasta, saapi se viinamäen rakentaja panna muutampia punaisia viinamarjoja pöydälle ja sanoa: Tässä on muutampia punaisia viinamarjoja, jotka pohjanmaalla kasvaneet ovat. Ja koska nyt se taivaallinen viinamäen rakentaja on tullut korjaamaan sinua, veikkoinen oksa, joka olet ennen istutettu siihen totiseen viinapuuhun, niin anna siis sinun rukoukses ja sisällinen huokaukses olla ainoastans sen suuren Ristinkantajan ja orjantappuroilla kruunatun Kuninkaan tykö, joka on sinun edestäs hikoillut verta, ja ei ole säästänyt yhtään ainoata verenpisaraa, jota hän ei ole antanut ulos vuotaa sinun sielus lunastukseksi.

Hän on se taivaallinen Vanhin, joka on sinua suurella vaivalla ja verenvuodatuksella synnyttänyt ja kantanut käsivarrellansa, ja on antanut sinun monta kertaa imeä armosta vuotavaisia rintojansa, vaikka sinä vaivainen lapsi olet monta kertaa purrut hänen rintojansa. Nyt hän on tullut kukaties korjaamaan sinun sielusi iankaikkisiin majoihin. Ota kiinni hänen jaloistansa ja painiskele, painiskele, ja sano niin kuin se vanha Israel: En minä päästä sinua ennen kuin sinä siunaat minua. Jos sinä uskot, niin sinä saat pian nähdä Ihmisen Pojan kirkastettuna istuvan Jumalan oikialla kädellä, ojetuilla käsillä, valmiina ottamaan sinua vastaan.

O, kuolevainen sielu! Sinä pääset nyt pian tästä maan tomusta. Sinä pääset pian tästä surun laaksosta. Sinä pääset pian iankaikkisiin majoihin. Pian tulevat vieraat taivaasta sinua noutamaan. Niin kumarra siis sinun sydämes armoistuimen puoleen ja huuda niin korkialla äänellä, että ääni kuuluu taivaaseen: Minä olen matkustavainen, minä olen maailmasta pois lähtevä, minä olen pian tuleva siihen oikiaan Isän maahan, minä olen . . . (loppu kateissa).

__________________________________

Alkuperäinen / SKHS Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /

¹ = ojaa