N:o 132 Ingemar Lindstedtin autuaallisesta kuolemasta 1855

Davidin psalmissa 32: 5:

”Sentähden minä tunnustan sinun edessäs syntini, ja en peitä pahoja tekojani. Minä sanoin: minä tunnustan Herralle pahat tekoni; niin sinä annoit anteeksi syntini vääryyden, Sela!

Tämä Davidin koettelemus osoittaa, että synnintunnustus on ensimmäinen askel parannuksen tiellä, ehkä moni maailman orja sanoo: ”Ei tarvitse syntiänsä maailmalle huutaa.” Se sama tarkoitus oli myös Davidilla yhden aikaa, ettei tarvitse maailmalle huutaa, mutta koska Nathan tuli häntä soimaamaan synnistä, silloin aukenit oman tunnon vanhat haavat, jotka kiskottiin auki. Synti rupesi karvastelemaan hänen tunnossans, ja silloin hänen täytyi avata sydämensä, koska hän tuli omantunnon vaivaan. Ei auta enää peittää eikä salata niitä. Sen tähden kirjoittaa hän 32. psalmissa: ”Koska minä tahdoin peittää syntiäni, muserruit minun luuni.” Ja siinä samassa psalmissa kirjoittaa hän: ”Minä sanoin: minä tunnustan Herralle pahat tekoni; niin sinä annoit anteeksi syntini vääryyden, Sela!”

Niin kuin tämä synnin tunnustus on tapahtunut Davidille, niin se on tapahtunut monelle, joka on tahtonut kunnian tähden peittää syntiänsä, että kunnia on tahtonut pusertaa hänen luitansa ja kokonansa musertaa siihen asti, että hänen on täytynyt tunnustaa syntiänsä, ei ainoastansa Jumalan edessä, mutta myös maailman edessä. Niin kuin te tiedätte tapahtuneen sille miehelle, jonka ruumista me tänä päivänä saatamme hautaan. Meidän tarkoituksemme on, että meidän pitää niin saattaman kirkkoherran ruumista hautaan, että se tulis kaikille kuolevaisille ylösrakennukseksi, sillä me tiedämme vakaisesti, että emme ole kaukana haudasta yksikään, vaikka emme tiedä vielä, kenenkä vuoro nyt toiste tulee seurata häntä ijankaikkisuuteen.

Niin kuin te tiedätte, on kirkkoherra vainaja ollut suruttomuuden aikana ja hänen oman tunnustuksensa jälkeen on hän ollut monelle pahennukseksi ja pahuuden esimerkiksi, niin ettei ole saattanut kappa ja kraji¹ varjella häntä ehdollisista synneistä, vaikka hän on pyytänyt niitä pahempia paikkoja välttää. Mutta koska kuoleman enkeli tuli leikkaamaan valjennutta peltoa, täytyi hänen, niin kuin Davidin, avata sydämensä, ei ainoastans Jumalalle, vaan myös kristityille, joille hän on ilmoittanut koko hänen elämänsä, kuinka ruma ja kauhistavainen se on ollut, jonka kautta hän tuli tuntemaan itsensä suurimmaksi syntiseksi. Mutta sai myös armon tuntea syvyyden, leveyden, korkeuden ja pituuden Jumalan äärettömästä rakkaudesta, joka kaiken ymmärryksen ylitse käy.

Tämä kirkkoherran synnintunto ja tunnustus taitaa olla monelle tässä seurakunnassa suureksi ylösrakennukseksi, kuin hänen entinen elämänsä on ollut pahennukseksi, vaikka se olis ollut toivotettava, että yksi opettaja olis ensinnä alkanut itse vaeltaa parannuksen tiellä ja sitte johdattaa muita elämän tielle. Mutta Jumala on nähnyt viisaudessansa tarpeelliseksi, että heidän opettajansa piti ylistämän Jumalata kuoleman kilvoituksessa, että muut synnin orjat ottaisit hänestä yhden hyödyllisen ja ylösrakentavaisen esimerkin, kuinka voimallinen Jumala on tempaamaan kekäleitä valkeasta, koska omatunto herää.

Kirkkoherra on ennen kuolematansa, ei ainoastansa huutanut syntiänsä maailmalle, vaan myös tuntenut vapaan tykökäymisen Jumalan tykö, ja on päässyt armoistuimen tykö, ja on kuolemallansa enemmän vaikuttanut kristillisyyden ylösrakennukseksi, kuin elämällänsä. Kaikki kristityt ovat saattaneet sydämestänsä antaa hänelle kaikki entiset pahat esimerkit anteeksi, koska he ovat saaneet sen vakuutuksen, että hän on saanut Jumalalta anteeksi. Kaikki entiset kirkkoherran vihamiehet saavat nyt lukea siunauksen hänen hautansa päällä, jos heillä on semmoinen tunto, että he tahtovat itse siunatuksi tulla.

Emme me saata, niin kuin muutamilla tapa on, emme saata luetella sen kuolleen kirkkoherran hyviä töitä, jotka ei kelpaa autuuden perustukseksi, mutta sitä suurta armoa, joka on hänen kanssansa tapahtunut, pitää julistettaman kaikille, sekä suruttomille että heränneille, sekä epäileväisille että uskovaisille, armottomille ja armoitetuille, että Jumala tulis sen kautta kunnioitetuksi, sillä ei Jumalalle tule sen kautta kunnia, että vaivaiset Häntä kiittävät, mutta sen kautta tulee Jumalalle kunnia, että Hän on niin suurta syntistä armahtanut.

Me tiedämme, että suruttomat ottavat vielä siitäkin suruttomuuden ainetta itsellensä ja ajattelevat näin: ”Kyllä me toivomme tulevamme armoitetuiksi, jos ei ennen, niin kuolinvuoteella kuitenkin, koska David sai syntinsä anteeksi, joka oli huora ja murhaaja. Ja koska kristityille on jäänyt semmoinen toivo, että kirkkoherra-vainajalle on annettu kaikki synnit anteeksi kuolinvuoteella, emme metkään tarvitse epäillä Jumalan armosta. Kyllä Jumala on meillekin armollinen, niin hyvin kuin teille.” Näin ajattelevat muutamat suruttomat ja armonvarkaat, koska he näkevät, kuinka Jumala katuvaisia armahtaa.

Mutta älkää uskoko, armonvarkaat, että teille niin tapahtuu, kuin Daavidille, sillä te rakennatte autuutenne toivon sen katumuksen päälle, joka teille pitää kuolinvuoteella tapahtuman, ja senkaltaisella toivolla te pilkkaatte Jumalan pitkämielisyyttä. Te pilkkaatte Jumalan pitkämielisyyden rikkautta, joka tänä päivänä kutsuu teitä parannukseen. Ei ole tietoa, jos huomenna on autuuden päivä. Ei ole tietoa, jos huomenna olis jo katumuksen armo pois otettu.

Ei Jumala anna itseänsä pilkata, vaan niin kuin Noan aikana katumuksen armo loppui sinä päivänä, jona ovi pantiin kiinni Noan arkissa, niin on se yksi määrätty aika, jona taivaan ovi kiinni pannaan, etteivät pääse enää suruttomat eivätkä armonvarkaat sisälle, vaikka vielä kolkuttaisit, niin kuin tyhmät neitseet hääsalin oven päälle. Siellä he huutavat: ”Herra, Herra, avaa meille!” Mutta Hän on sanova: ”En minä teitä tunne.” Niin kolkuttakaat nyt armon oven päälle, kaikki ulkona olevaiset, kaikki epäuskon vangit, koska vielä aika on.

Ja koska te tänä päivänä saatatte teidän entistä opettajaanne hautaan, niin muistakaat, mitä vanhuuden viisas mies on kirjoittanut: ”Ajattele sinun Luojaas nuoruudessas, ennen kuin pahat päivät tulevat ja vuodet lähestyvät, joinas olet sanova, ei ne minulle kelpaa. David on ennen aikaa sanonut: ”Minä lyön paimenta, ja lampaat laumasta hajaantuvat.” Tämä on tosin puhuttu Israelin Suuresta Paimenesta, jonka lampaat hetkeksi hajaannuit, koska Jumala löi Paimenta. Mutta me saatamme muutamassa tarkoituksessa sanoa, että Jumala on lyönyt Paimenta, ja lampaat laumasta hajaantuisit, jos ei olisi meillä se toivo, että se suuri Israelin Paimen itse ruokkii lampaitansa, ja veis heitä parhaalle laitumelle.

Me tiedämme vakaisesti, että se suuri Israelin Paimen vaeltaa niitä verisiä ja vaivalloisia askeleita huutaen eksyneitä ja kadonneita lampaita Siinain vuorella, Punaisen meren rannalla ja Jordanin virran tykönä. Mutta ne eksyväiset lampaat ovat araksi tulleet, ettei he vastaa, koska Paimen huutaa: ”Missäs olette, te eksyväiset lampaat?” Se suuri Israelin Paimen huutaa korvessa. Hän huutaa Israelin vuorilla ja Saaronin laaksossa, mutta ei kuulu vastausta. Ainoastansa ne harvat sielut, jotka eivät tule ilman Paimenta aikaan, vastaavat: ”Me olemme raadolliset lampaat. Susi meitä kiskoo ja raataa. Vihollinen tahtoo meitä hävittää, mutta armahda meidän päällemme, sinä suuri Israelin Paimen, ja lähetä meille sen kaltainen sieluin Paimen, joka etsii eksyneitä ja ruokkii isoovaisia, ja johdattaa janoovaisia vetten tykö, ja sitoo haavoitettuja, ja kaitsee teuraslampaita raadollisten lammasten tähden.

Kuule sinä suuri Israelin Paimen, raadollisten lammasten surkia valitusääni, koska he tänä päivänä saattavat maallista paimenta ijankaikkiseen leposijaan sillä toivolla ja sillä uskalluksella Jumalaan, että se suuri Israelin Paimen on häntä armahtanut ja antanut hänelle ijankaikkisen elämän kruunun, jossa kaikki raadolliset lampaat, ja ne harvat sielut, jotka ovat Jumalan Karitsan verellä puhdistetut, saavat häntä kohdata ijankaikkisuuden ihanalla rannalla, kussa uskolliset sieluin paimenet kaitsevat Jeesuksen lampaita nyt ja ijankaikkisesti, sen suuren Israelin Paimenen, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, amen.

_________________________________________

Jäljennös SKHS Kollerin kokoelma C 174 n:o 74 / Kansallisarkisto Helsinki /

¹ kraji = krage ( ruotsia ) = kaulus