Puhtaat Saarnat 2, numero 134

 

Kirkkopostillan esipuhe 1876

 

Aikakaudessamme alkoi Provasti Laestadius vaikuttamaan ensin Tornion lapinmaassa samoten kuin Johannes Kastaja Judean korvessa, hän alkoi laki­saarnoilla herättämään suruttomia synti­siä, asettain kansan puheen parren jäl­keen heidän elämänsä heidän silmäinsä eteen; vieläpä osoittaa saarnoissansa, että semmoinen elämä viepi helvetin ka­dotukseen jos ei tapahdu sydämen ja mielen muutos, parannuksen, katumuk­sen ja elävän uskon kautta Herran Kris­tuksen päälle. Tämä oppi vaikutti ensin vihan suu­rimmassa osassa, Lapissa ja Pajalan seurakunnassa; vieläpä Suomen ja Tor­nion rannoilla saivat korvapistoksen Laestadiuksen äänestä. Eipä ihmet, että semmoinen kansa sai sappi vian, sillä kaikki huorat, varkaat, juomarit, viina­porvarit ja tappelus miehet olit luotta­massa Jumalan armon päälle ilman pa­rannusta: sentähdenpä eivät kärsi, eikä tahdo kuulla parannuksen saarnoja. Vii­na kauppamiehet sanoit ensin Karesuan­non seurakunnassa, että “jos niin saar­nataan, niin kirkko tulee tyhjäksi,” mut­ta kuin kaksi vuotta oli saarnattu, niin kansaa kokoontui muistaki pitäjistä, et­tei kansa mahtunut kirkkoon. Sillä kaik­ki, joita Jumala sanans ja hengens kaut­ta herätti, tunsit voiman ja tulit valais­tuksi Provasti Laestadiuksen opin ja saarnain kautta, vaikka ei ole kauniste­tuilla sanoilla saarnattu. Silläpä luon­nosta siveät ihmiset suuttuvat, sekä herrat että talonpojat, kuin heiltäki Pyhän Raamatun mukaan vaaditaan seuraavai­sissa saarnoissa uutta syntymistä “vaik­ka se olis jo pitänyt tapahtuman lapsena, kasteessa.” Vieläpä osoitetaan, ettei oma vanhurskaus kelpaa autuuden pe­rustukseksi: tätä ei kärsi sivistynyt maa­ilma, joka luottaa rehellisyytensä päälle. Sepä oli suurin syy että maailman herrat ja paloviina porvarit kannoit hänen päällensä, sentähdenpä sai Laestadius kiukkuisia vihamiehiä, kuin ei kiertänyt maailman herroja, eikä suruttomia pap­peja. — Huomaa tästä lukia, että hän on vainottu, niin kuin kaikki vanhurskau­den saarnaajat ovat vainotut: ja Herram­me Jeesus julistaa autuuden kaikille, jotka vanhurskauden tähden vainotaan. Tästä tiesi hän sanoa minulle silloin kuin ei vielä moni tiennyt seuraavaisesta muutoksesta, että vaino seuraa. Sillä väärä lahkokunta saattaa ilmestyä oi­kean rinnalle; niin kuin se tapahtuiki Koutokeinossa, josta Norjan Piispat suurella innolla tahdoit syyttää Laesta­diusta. Mutta ei se ollut Laestadiuksen syy, sillä ei hänellä ollut semmoisia miehiä siihen aikaan, joita hän olis lä­hettänyt Koutokeinoon oikealla ajalla kuin vielä olis saatettu ojentaa. Minun hän lähetti, ja asetti pitämään kouluja Jukkasjärven ja Gellivaaran seurakun­tiin, joissa lapin kansa oli siihen aikaan viina tulvassa ja kaikessa irstaisessa elä­mässä hukkumallansa ajalliseen ja ijan­kaikkiseen kadotukseen, niin kuin Kare­suannon seurakunnassaki.

Nyt on jo kulumassa seitsemästoista vuosi Provasti Laestadiuksen kuoleman jälkeen, ja vielä nytki kauniisti viheri­öitsee Jumalan pelto Tornion ja Luula­jan Lapinmaassa, Tornion rannoilla, Suomessa, Norjassa; ja Amerikkaan asti on Laestadiuksen aljettu työ ja hengelli­nen liike levennyt; ja suuri paljous on jo ilolla päivänsä päättänyt. Me sanoimme ylempänä, että vihan vaikutit ensin Laestadiuksen kirkko saarnat monen sydä­messä, mutta kuin heräisit, niin viha muuttui rakkaudeksi, ja he tunnustit syntiänsä ja anoit anteeksi, ja ovat vää­rintekojansa maksaneet. Seuranto siitä on, että vielä tänäki vuonna on paljon ta­kaisin maksettu väärintekoja kuin nuori kansa on herännyt Pohjan maan läänis­sä. Mutta ei ole vielä kaikki parannusta tehneet; ei ole kaikki hyvä maa, niin kuin Kristus sanoo; vielä löytyy huoria, varkaita, varasten kumppaneita ja palo­viinan kaupitsijoita. Vieläpä Laestadius saarnais parannusta kirkko saarnoillans siveille huorille, rehellisille varkaille ja kunniallisille viinaporvareille: näitä teu­ras lampaita sanoi hän kaitsevansa raa­dollisten tähden. Laki saarnoillans on hän myös valmistanut tietä Herralle Kristukselle ihmisten sydämiin samoten kuin Johannes kastaja. Hän on osottanut Jumalan Karitsaa heränneille; ja raivan­nut tietä yrttitarhasta Golgathaan. Vielä­pä vertavuotavaisen, orjantappuroilla kruunatun Kuninkaan on hän asettanut synniltä raskautettuin silmäin eteen, ja on johdattanut heitä elävän Herran Jee­suksen tuntemiseen. Hän on saarnannut heränneille, ettei synnit pidä estämän uskomasta Kristuksen kautta syntein an­teeksi saamisen, ei myös pois ottama­toin turmelus pidä vajottaman armoitet­tuja sieluja epäilyksiin. Ymmärrä sinä lukia! että suruttomia hän kutsuu armon varkaiksi, jotka luottavat Jumalan ar­mon päälle ilman sydämen ja mielen muutosta, vieläpä tekevät lihan töitä; ei myös siveitten omavanhurskaus kelpaa autuuden perustukseksi kuin elävä usko ja autuuden tunteminen puuttuu, vieläpä Pyhättä Hengettä makaavat hengellises­ti kuolleena. Provasti Laestadius on sa­nonut, että joille kristityt Jumalan puo­lesta Herran nimessä todistavat synnit anteeksi, ne ei ole armon varkaat; ja sen on myös Kristuksen oppi osottanut. Alku heräyksen aikana oli Karesuannon ja Pajalan seurakunnan kirkossa enim­mäksi osaksi aivan surutoin kansa, sen­tähden täytyi Laestadius saarnata enem­män lakia kuin nykyisellä ajalla. Nyt tu­lee kokous paikkoin ja seurahuoneisiin enin aivan uskovaisia ja lain kautta he­ränneitä; niille täytyy saarnaajat ja Juma­lan sanan selittäjät saarnata evankeliumia ja todistaa syntiä anteeksi Jeesuksen ni­men ja veren kautta, että kykenisivät us­kolla vastaan ottaa Jumalan armon.

Rakastetut lukiat ja vastatulevainen kansa, ottakaat vaari Provasti Laestadiuksen saarnoista! sillä hän on ensim­mäinen ja paras työn tekiä Jumalan pel­lossa Pohjan maan läänissä. Jumala on siunannut ja kasvannon antanut hänen ja hänen opetuslastensa työlle; sillä vainiot ovat valjenneet elon ajaksi; valmis on Jumalan pelto paikoittain: Kuitenki toi­vomme vieläki kastetta taivaasta, että ijankaikkisuuden kukkaiset kasvaisit peltomiesten hautain päälle.

Rakentajat, rakentakaat hengellistä huonetta Profeettain ja Apostolein pe­rustuksen päälle, jossa Jeesus Kristus paras kulma kivi on, jonka päälle kaikki rakennus nojaa. Saman perustuksen päälle on Laestadius rakentanut. Ol­kaamme vieläki siinä toivossa, että hän saarnoillansa herättelee väsyneitä ope­tuslapsians, jotka ovat olleet valvomas­sa ja kilvoittelemassa lähes kolmekym­mentä vuotta heidän kalliimmassa us­kossansa ja pyhästi vaeltaneet. Näille esikoisille on tuhansittain Jumalasta syn­tynyt veljiä ja sisaria näinäki vuosina.

Ole vapaa, vapaaksi ostettu lauma! pysy Siionin vuoren tykönä, elävän Ju­malan kaupungissa, se on: elävän Juma­lan seurakunnassa, jossa verisellä evan­keliumin saamalla priiskoitetut sielut ja sydämet uskon kautta Herran Jeesuksen päälle päästettynä pahasta omastatun­nosta ovat. Ahkeroitkaamme Kristuksen laissa, että me meitämme keskenämme rakastaisimme. Vielä on yksi lammas­huone ja yksi paimen, Herran sanan jäl­keen. Tehkäät sen päälle työtä, että seu­rakunta pysyis koossa! Kiittäkäämme Jumalata Jeesuksen Kristuksen kautta, että Herra on herättänyt pappis miehiäki jatkamaan Laestadiuksen työtä! — Ju­mala on aina hoitamassa asiansa. Vielä saarnataan parannusta ja syntein anteek­si antamusta Herran käskystä.

Vielä muistutamme lopuksi koska äänet ovat kuuluneet että Laestadiuksen seuraajat ovat muuttaneet oppia jälkeen Laestadiuksen kuoleman, ettei sekään ole tosi. Sillä kaikki mitä nykyjään on opetettu, on ollut sama oppi, kuin se, jota Laestadiuksen aikana on saarnattu. Ehkä Lutherus ja Laestadius ovat pan­neet Mooseksen lain kirkko saarnois­sans ojennusnuoraksi semmoisille kris­tillisille seurakunnille, jotka lihan jäl­keen elävät, että Jumalan vanhurskaus lain kautta kurittais Kristuksen tykö, us­kolla vastaanottamaan syntein anteeksi­saamisen Jeesuksen nimen ja veren täh­den, niin myös Kristuksen vanhurskau­den, joka on puhdas häävaate Jumalan kirkasten kasvoin edessä, vieläpä voi­mat hengen kautta kuolettaa lihan työt: Näille vanhurskautetuille ei ole laki pantu; sanoo Paavali. Mutta emmepä sentähden ilman laitta ole. Meillä on Kristuksen laki, joka sanoo, että me meitämme keskenämme rakastaisimme. Kristuksen rakkaus vaatii kaiken Juma­lattoman menon hylkäämään. Vieläpä uskon kautta Herran Kristuksen päälle pyhä elämä ylösraketaan. Niin siis on laki ollut meidän opettajamme Kristuk­sen tykö. Mutta kuin usko tuli, niin emme silleen ole sen opettajan alla.

Ei ole Provasti Laestadius heränneitä omiatuntoja sitonut lakiin, jos saarnat oikein ymmärretään; vaan hän opettaa uskomaan; ja nuhtelee epäuskon syn­nintekiöitä omanvanhurskauden nimel­lä, ettei meidän vanhurskautemme laista olis. Sillä kaikki jotka lain töissä riippu­vat, ovat kirouksen alla; sanoo Paavali: Vieläpä, jos vanhurskaus tulis laista, niin olis Kristus hukkaan kuollut.

Ole vapaa ostettu lauma! Kristus Jee­sus on meille Jumalalta pantu vii­saudeksi, vanhurskaudeksi, pyhityksek­si ja lunastukseksi. — Omistakaat kaik­ki rauhattomat omattunnot suuntunnus­tuksella ja sydämen uskolla autuus Jee­suksen nimen tähden.

Jumalalle Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle olkoon kunnia ijankaikkisesti! Amen Halleluoja!

Laestadiuksen kääntymisestä ja kris­tillisyydestä saatte laveammalta kuulla Elämäkerrassa. — Näitä olen kirjoitta­nut ja totuuden sanonut.

                     Provasti Laestadiukselta opetettu las­ten opettaja

                     Saivonmuotkassa heinäkuussa v. 1877.

 

Juhani Raattamaa

__________________________________________

Kirkkopostilla 1876