Puhtaat Saarnat 1, numero 31.

SEPTUAGESIMASUNNUNTAINA 1858.

Herra puhui Mosekselle sanoen: ” Käske Israelin lasten tuoda sinulle selkeätä öljypuun öljyä, puserrettua ulos, valaistukseksi, joka aina pitää lampuissa sytytettynä oleman.” 3. Moos. 24: 1, 2.

Jumala oli vanhassa Testamentissa asettanut sen kaltaisen jumalanpalveluksen Israelin lapsille, että heidän piti silmillänsä näkemän ja korvillansa kuuleman ja sormillansa koetteleman ja kielellänsä maistaman jotakin luonnollista välikappaletta, että he paremmin muistaisivat Jumalaa. Mutta huono oli muisto heillä, niin kuin nytkin näkyy olevan huono muisto suruttomalla kansalla siitä, mitä Jumalaa koskee.

Yksi luonnollinen välikappale oli lamppu, jonka piti palaman pimeyden aikana seurakunnan majassa eli kirkossa, joka siihen aikaan oli vain pikkuinen huone, jota kannettiin mukana joka paikassa, missä Israelin seurakunta vaelsi. Ja tämä palava lamppu Jumalan huoneessa eli luonnollinen ylösvalaistus eli valkeus kirkossa merkitsi, että Jumala on aina valkeudessa, ja seurakunnan eli Jumalan kansan, jonka majassa lamppu palaa, pitäisi niin valvomassa oleman, ettei uskon lamppu pääsisi sammumaan.

Mutta tämä surutoin kansa ei huoli nyt siitä uskon lampusta, vaan katsoo ainoastaan luonnollista lamppua. Niin nytkin suruttomat katselevat kynttilöitä, jotka kirkossa palavat, mutta eivät huoli siitä kynttilästä, joka pitäisi ylösvalaiseman heidän pimeän sielunsa. Heidän mielestänsä on kaunista nähdä, kun kynttilät palavat kirkossa. Mutta se hengellinen valkea on heidän mielestänsä niin kuin riettaan hengen tuohusvalkea. Sitä hengellistä valkeata he pelkäävät ja vihaavat ja tahtoisivat sammuttaa, jos vaan saattaisivat. Niin myös ovat Israelin lapset mielellänsä suoneet, että lamppu palaa kirkossa koko yön.

Mutta hengellinen valkea oli aina vihattavana, sillä sen kautta tulivat pahat ja häpeälliset työt ilmi. Mooses ja profeetat ilmoittivat heidän pahat työnsä ja niiden sielussa oli aina uskon lamppu palamassa, mutta se lamppu oli niin kuin riettaan hengen tuohusvalkea sokean ja pimitetyn kansan mielestä. Eivät he viitsineet sitä valkeaa nähdäkään, niin kuin nytkin surutoin kansa, joka luonnollisesti pimeydessä vaeltaa, vihaa valkeutta ja rakastaa pimeyttä, sillä heidän työnsä ovat pahat. Huorat ja varkaat vihaavat valkeutta ja rakastavat pimeyttä. Eivät he tohdi huorata ja varastaa siinä huoneessa, jossa kynttilät palavat. Jos joku tulee kynttilän kanssa siihen huoneeseen, jossa huorat ja varkaat ovat, niin he tahtovat heti sammuttaa kynttilän. Lamppu seurakunnan majassa Jumalan asetuksen jälkeen piti palaman koko yön. Sen piti oleman seurakunnassa todistukseksi, että uskon lamppu oli palamassa Mooseksen ja profeettain sydämessä, vaikka pimeys oli muutoin joka paikassa.

Tämän päivän evankeliumissa puhutaan lampusta, jolla morsiamen piiat vastaanottavat ylkää. Mutta muutaman lampussa ei ole öljyä ja sen tähden heidän lamppunsa sammuvat. Meidän pitää laveammalta puhuman niistä lampuista, mutta rukoilkaamme valkeuden Isää, että Hän antaisi meidän ymmärtää, mitä nämät lamput merkitsevät. Kuule, taivaallinen Ylkä, köyhän morsiamen huokaus! Isä meidän, joka olet taivaissa, jne.

Evankeliumi Math.20: 1-16.

Luetun evankeliumin johdosta pitää meidän perään ajatteleman, minkä tähden tyhmäin neitseitten lampuissa ei ole öljyä. Tyhmät neitseet ovat ilman epäilemättä semmoiset kristityt, jotka me armonvarkaiksi kutsumme, joiden omatunto on vähäisen liikkunut, mutta ei sinne asti, että pahat ja häpeälliset työt olisivat ilmi tulleet. Ne ovat semmoiset armonvarkaat, jotka sanovat: “Ei tarvitse kukaan syntiä maailmalle huutaa.” Niiden synnit ovat siis salatut pimeydessä ja kunnian takana, mutta he ovat kuitenkin omistaneet varkain Jumalan armolupauksia, ja niillä on siis usko luja niin kuin pahta. Mutta koska huuto tulee, se on, koska kuolema alkaa pusertamaan heidän sydäntänsä, näkevät he, että heidän lamppunsa sammuvat, eli he tuntevat, etteivät he jaksa uskoa. Silloin vahtaavat he kristittyin päälle toivoen, että he jaksaisivat heidän lamppunsa sytyttää palamaan. Mutta mistäs tulee niille se voima, koska viisaat ja tyhmät makaavat sekaisin? Ei jaksa kristityt sytyttää tyhmäin lamppuja, koska niillä viisailla ei ole enempi öljyä, kuin mitä he itse tarvitsevat.

Ei ole siis nämä tyhmät neitseet semmoiset umpi- ja törkisuruttomat, jotka seisovat kokonansa pimeydessä ulkona ja kurkistelevat glasireijistä, kuinka häitä pidetään, vaan ne tyhmät neitseet ovat semmoiset armonvarkaat, joilla on jotakin kristillisyyden varjoa. Ja on niillä muutamanlaisia koettelemuksiakin, mutta eivät ne kuitenkaan sovi kristittyin kanssa.

Katsokaat nyt perään, te tyhmät neitseet, kuinka teille käypi, koska huuto tulee! Teidän lamppunne sammuvat, vaikka teillä on usko niin kuin rauta, silloin kun ei ole mitään hätää. Mutta koska huuto tulee, niin silloin alkaa usko puuttumaan. Silloin sanovat he viisaille: “Antakaat meille teidän öljystänne, sillä meidän lamppumme sammuvat!” Semmoiset armonvarkaat hankkivat kristityitä tykönsä kuolinvuoteessa toivoen, että he saattaisivat niin puhutella heitä, että he pääsisivät uskomaan. Mutta ei niillä ole semmoinen sydän kuin suitseva kynttilän sydän, joka syttyy palamaan, kun joku voimallinen henki puhaltaa sen päälle. Semmoinen sydän on viisailla neitseillä, että se on niin kuin suitseva kynttilän sydän, jota Herra ei ole aikonut sammuttaa.

Mutta armonvarkaan sydän on kova alta, vaikka se on pehmeä päältäpäin; sillä ei ole lamppu sammunut. Mutta rietas on sytyttänyt heihin vihan kristityitä vastaan, kuten kaikille on tunnettua, että semmoiset armonvarkaat eivät sovi kristittyin kanssa. Eivät he tule kristittyin kokouksiin, ei he tahdo kanssakäymistä pitää kristittyin kanssa. Totisesti he kantavat rautanaulaa sydämessänsä, joka viimein ruostuu. Uskon he tunnustavat, mutta uskon voiman he kieltävät. He pitävät semmoista luuloa, että hekin ovat samassa huoneessa, ja he odottavat yljän tulemista. Mutta koska huuto tulee, havaitsevat he, ettei ole öljyä lampuissa. Ei se usko kestä kuolemassa, vaikka se oli ennen vahva kuin rauta. Mutta ne raukat eivät tiedä, että se on kuollut usko. Ei suruttomat tarvitse sen tähden iloita, että armonvarkaille käypi väärin, sillä paatuneet menevät rohki helvettiin ja sanovat: “Emme tahdo ulkokullatuiksi tulla. Emme sano itseämme paremmiksi kuin olemme.” Ja olkoon se heidän kerskauksensa. Maailman ruhtinas kiittäköön teitä sen totuuden edestä! Ja teidän pitää kerran näkemän, ketä te olette pistäneet! Mutta se suuri Ylkä on pian tuleva suurella kunnialla eroittamaan lampaat vuohista. Aamen.