Puhtaat Saarnat 1, numero 70.

3. SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDEN PÄIVÄSTÄ 1858.

Herra sanoo profeetan Hesekielin suun kautta, että lampaat ovat eksyneet siihen aikaan, koska sumu ja pimiä oli.

Mutta Herra on itse aikonut niitä kadonneita lampaita hakea, ja on aikonut itse paimentaa lampaitans ja viedä heitä parhaalle laitumelle, ja sitoa haavoitetuita ja korjata raadollisia. Muutamat raukat pelkäävät paimenta ja luulevat, että paimen ottaa heitä kiinni ja tappaa heitä. Sillä koska lampaat saavat olla enemmän aikaa mettässä ilman paimenta, vieraantuvat he ja tulevat araksi. Jos nyt paimen semmoisia kutsuu, niin seisovat he taampana ja katsovat isoilla silmillä paimenen päälle niin kuin pelkäisit he, että paimen heitä hävittää. Ei kuitenkaan ole se mieli paimenella, että hän tahtoo omia lampaitans hävittää, vaan se tarkoitus on paimenella, että hän sais heitä koota ja viedä lammashuoneeseen.

Herra sanoo sen saman profeetan Hesekielin suun kautta, että Hän tahtoo niitä lihavia lampaita hävittää. Mutta kutkas nyt ovat ne lihavat lampaat, joita Herra on aikonut hävittää? Hän sanoo, että lihavat lampaat polkevat laidunta ja pilaavat vesilähteitä. Lihavat ei kysy sen perään, mitä laihat lampaat saavat. Nyt luulevat suruttomat, että kristityt on lihavat lampaat ja suruttomat ovat muka laihat lampaat.

Suruttomat sanovat, että kristityt ovat ylpiät, koska he pitävät itsensä parempana muita ja tuomitsevat suruttomat. Suruttomat sanovat, että kristityt katsovat ylön suruttomia ja kerskaavat itsestänsä ja valehtelevat suruttomain päälle ja haukkuvat viattomia ja saattavat riitaa matkaan. Ja sen tähden päättävät suruttomat, että kristityt ovat ne lihavat lampaat, joita Herra on aikonut hävittää.

Mutta ei ole vielä Herra missään paikassa nimittänyt suruttomia lampaiksi, vaan aivan keituriksi Hän nimittää suruttomia. Ja keiturit myös puskevat lampaita. Sillä me kuulemme siinä samassa paikassa, nimittäin profeetan Hesekielin 34: 17 “Minä tahdon tuomita oinasten ja kauristen välillä.” Ja tuomiopäivänä panee hän vuohia vasemmalle puolelle. Ei tarvitse siis suruttomat ajatella, että het ovat lampaat. Ei ne ole koskaan lampaan nimellä nimitetyt Raamatussa, vaan aivan keiturin nimellä he kulkevat.

Ja kukas se on, jolla on suuri halu puskemaan? Minä olen nähnyt, että kauris, se on yksi keiturin pukki, alkaa aina puskemaan lampaita. Keiturin pukki miehustelee kahden jalan päällä, koska hän nousee puskemaan, ja silloin lammas perääntyy. Mutta sillä aikaa kuin kauris seisoo kahden jalan päällä, tulee oinas ja puskee kaurista rintaan. Siitä puskemisesta tulevat pukin rinnat kipiäksi.

On sen tähden muutampia aikaisia keiturin pukkeja, joiden rinnat ei ole koskaan kipiäksi tulleet sen tähden, että het on varustetut mustan raution rintaraudoilla. Ja on niitä semmoisiakin, joiden rinnat ovat kerran kipiäksi tulleet, ja puoskarit ovat jälkeen puoskineet.

Mistäs nyt suruttomat saavat puolta Raamatusta? Saavatkos suruttomat siitä sanasta lohdutuksen, että Herra on aikonut tuomita oinasten ja kauristen välillä? On hän kyllä aikonut tuomita oinasten ja kauristen välillä, koska se suuri Israelin Paimen eroittaa lampaat vuohista. Ja silloin saavat myös suruttomat nähdä, kutka net ovat, joita paimen panee vasemmalle puolelle.

Mutta Herra on myös aikonut tuomita lampaan ja lampaan välillä, jos ne alkavat puskemaan. Herra sanoo niille lihaville lampaille: “Te poljette jalvoillanne, ja puskette heikkoja sarvillanne siihen asti, kuin te heidän hajotatte ulos.” Sen tähden sanoo Herra heille: “Minä tahdon tuomita lihavain ja laihain lammasten välillä.” Kutkas siis ovat nämät lihavat lampaat, joita ei sovi panna ulos lammashuoneesta, eikä taas sovi laihain kanssa? Heidän tuntomerkkinsä on se, että he polkevat laidunta ja pilaavat vesilähteitä.

Minä ajattelen niitä olevan semmoisia kristityitä, joita ei sovi suoraa päätä lykätä eikä taas sovi suoraa päätä ottaa kristityksi, se on semmoiset, joista kristityt epäilevät, koska niillä on vika tunnossa. Jumalan sanaa he viljelevät ja kristityn uskoa he kantavat, mutta ei sovi kuitenkaan muiden kristittyin kanssa.

Mutta Herra on kuitenkin aikonut niitä lihavia lampaita hävittää, vaikka ruotsalaisessa Raamatussa seisoo, että Hän aikoo niitä korjata. Mutta niille sanoo Herra, jotka polkevat laidunta: “Eikö teille siinä kyllä ole, että teillä niin hyvä laidun on ja niin jalot lähteet juoda?” Mutta koska lampaat tulevat lihavaksi, ei kelpaa heille enää laidun, vaan he hakevat aina parempaa, ja siinä he polkevat laidunta.

Mutta jättäkäämme nyt ne lihavat lampaat, jotka potkivat jalvoillansa, koska he näkevät koiria, ja puskevat heikkoja, sillä Herra on aikonut niitä hävittää. Ja katselkaamme niitä, jotka eksyvät laumasta, eli niitä, jotka ei pysy laumassa. Niistä on Israelin paimenelle suuri vaiva, jotka ei pysy laumassa. Ja valitettavasti on monta semmoista näinä aikoina, jotka ei pysy laumassa. Ja minkä tähden het ei pysy laumassa? Sen tähden ilmanki, että he luulevat parempaa ruokaa löytävänsä yksinäisyydessä ja erinänsä laumasta.

Vai olettekos te eksyväiset lampaat niin lamassa, ettette jaksa seurata muita lampaita? Minä luulen, että laihat lampaat määkyvät niin pian kuin he jäävät laumasta, ja kaipaavat kumppania. Niille raadollisille lampaille tulee ikävä, koska he jäävät yksin. Mutta ei raadolliset tahdo mielellänsä jäädä toisista, jos he vaan jaksaisit seurata. Mutta ne ylisyrjäiset ja alasyrjäiset, net on pahimmat jäämään. Ja ei se ole muu kuin pahanilkinen luonto niissä.

Ja se on ihmeellinen, että semmoisia pitää löytymän, jotka vasiten jäävät laumasta, vaikka lammas on luonnostansa niin rakas kumppanille. Sillä keiturit ei ole koskaan niin koossa kuin lampaat. Emme ymmärrä muuta kuin että niillä lampailla on ylisyrjäisyyttä, jotka jäävät kumppanistansa. Ja semmoiset, jotka ei pysy laumassa, tulevat viimein pedoille ruuaksi.

Ja koska nyt lampaat ovat niin hajallansa, muutamat ylpeyden tähden ovat erkaantuneet, muutamat ovat niin raadolliset, ettei he jaksa seurata kumppaniansa ja muutamat ovat ylisyrjäisyyden tähden eksyneet ja muutamat ruuan vaanuuden tähden jääneet, niin pitää meidän rukoileman sitä suurta Israelin Paimenta, että Hän etsis niitä raukkoja, jos vielä mahdollinen olis, että ne löytyisit ennen kuin aurinko laskee. Monta raatoa on löydetty mettästä, joita hukka on tappanut. Muutamista ei ole jäänyt muuta kuin muutamat nahkakappaleet.

Kuule sinä Israelin Paimen, joka olet vaeltanut niitä raskaita ja vaivalloisia askeleita etseissäs niitä kadonneita lampaita Sinain vuorella, Punaisen meren rannalla ja Jordanin virran tykönä, etsein ja huutain joka paikassa! Kuuluukos enää missään paikassa määkyminen, vai pitääkö sinun vaivasti hukkaan menemän? Niin paljon vaivaa kuin sinä olet nähnyt näitten raukkain tähden, koska lampaat olit hajotetut kaikilla Israelin vuorilla, koska sumuinen aika oli!

Mutta ei nyt pitäis oleman sumu ja pimiä, koska valkeus on tullut mailmaan, ja kuitenkin eksyvät raukat. Se näyttää niin kuin kaikki Paimenen vaiva menis hukkaan. Älä väsy vielä, rakas Israelin Paimen, älä väsy vielä etsimästä ja huutamasta, niin kauvan kuin yksi syrjä auringosta ylhäällä on. Kuule, Israelin Paimen, raadollisten lammasten surkia määkyminen. Isä meidän, jne.

Ylös luetun pyhän evankeliumin johdatuksesta pitää meidän Jumalan armon kautta katseleman kadonneita lampaitans. Emme tiedä, mistä Hänen pitää niitä löytämän, sillä ne saattavat olla synkiässä mettässä. Ne saattavat olla jossakussa kuoleman luolassa. Ne saattavat olla niin kaukana Paimenesta, ettei silmä näe eikä korva kuule heitä. Ja mistäs Hänen pitää semmoisia löytämän, jotka ei vastaa, koska Paimen huutaa?

Me olemme jo äsken puhuneet siitä, kuinka muutamat lampaat jäävät ja eksyvät korpeen. Ei ne ole niin laihat, ettei ne jaksa seurata, vaan he ovat syrjäläiset ja pakkaavat mettään, ja siellä he juoksevat sienen perässä. Jos ne olisit semmoiset lampaat, että ne kuulisit Paimenen ääntä; pysyisit laumassa, ei olisi Paimenella niin suuri vaiva heitä paimentaa ja koossa pitää. Mutta ne ovat syrjäläiset ja pahankuriset, ja sen tähden ne jäävät laumasta ja eksyvät korpeen.

Mistä pitää nyt Paimenen löytämän semmoisia, jotka pahankurisuuden tähden jäävät laumasta? Emme tiedä, mistä Hänen pitää niitä löytämän. Minä pelkään, että muutamat ovat jo kuolleet mettässä. Muutamat makaavat jo raatona ja muutamista ovat ainoastans nahkakappaleet löytyneet.

Mutta mitkäs ovat ne 99, joita Hän jättää korpeen? Me kuulemme Hänen omasta suustansa, että net on semmoiset, jotka ei parannusta tarvitse. Ja net kutsutaan vielä hurskaaksi. Ovatkos siis totisesti hurskaat, vai ovatkos he fariseukset, jotka pitävät itsensä hurskaana ja jotka ei luule parannusta tarvitsevansa?

Minä luulen, että jos net on fariseukset, niin ei saata Paimen niille mitään tehdä, sillä ne pysyvät heidän omassa vanhurskaudessansa. Niillä on omavanhurskaus autuuden perustuksena. Ei ne tarvitse Paimenta, eikä semmoiset tottele Häntä, sillä niilläon autuuden järjestys pääkallossa. Ei niillä ole hätä Vapahtajan perään, ja ne tulevat niin muodoin aikaan paimenetta. Paimen jättää heitä mailman korpeen, koska Hän ei saata heitä ruokkia eli paimentaa.

Ja mitäs semmoiset tekevät paimenen kanssa? Jos Paimen rupeis heitä kaitsemaan, ei Hän joutais mennä etsimään sitä, kuin kadonnut oli. Vapahtajan täytyy siis jättää fariseuksia ilman kaitsematta, sillä Hänen puheensa ei vaikuta heissä mitään. He ovat niin hurskaat, ettei he parannusta tarvitse. Ja myös opetuslapset jätit 99. Ei net tinganneet paljon ylimmäisten pappein, fariseusten ja kirjanoppineitten kanssa, sillä ne tiesit, ettei se maksa vaivaa niiden kanssa tingata.

Ja mitkäs net on, jotka katsovat ylön Jumalan sanaa ja sakramenttiä? Jotka ei käy kirkossa eikä tule Herran Ehtoolliselle. Eikö net ole niitä 99 hurskasta, jotka ei parannusta tarvitse. Tarvitsevatkos semmoiset parannusta, jotka harvoin tulevat kirkkoon ja Jumalan palvelukseen, jotka ylönkatsovat armon välikappaleita? Niitä on vähimmässä laskussa 99 tässäkin seurakunnassa, jotka ovat alkaneet mettässä elämään ja armon välikappaleita ylönkatsomaan. Pääsevät kyllä sivuti kirkkoa viinaporvarin taloon.

Katso, net on hurskaat, jotka ei parannusta tarvitse. Ja korvessa net asuvat. Ne taitavat siis olla 99 hurskasta, jotka parannusta ei tarvitse. Jos Paimen niitä jättää, ei ne paimenta tarvitse. Ei ne eksy laumastansa. Ei ne laita laiduntansa niin kauvan kuin pirun paska on saapuvilla.

Mutta jos ne 99 ovat totisesti hurskaat, niin täytyy Paimenen välistä jättää niitäkin korpeen ja lähteä sen perään, joka kadonnut oli. Ei sovi Hänen olla niitten tykönä aina, jotka jo tallella ovat. Hänen täytyy välistä jättää niitä Jumalan haltuun, sillä Paimenella on suurempi muret niistä, jotka ovat kadonneet kuin niistä, jotka ovat kotona. Semmoinen on Paimenen luonto, että Hän kaipaa niitä, jotka kadonneet ovat, ja niitten perään Hän lähtee. Mutta ei Hän niitäkään unhota, jotka korvessa ovat.

Samaten vaimo, joka penningin kadottaa, sytyttää kynttilän ja etsii joka paikassa, siihen asti, että hän löytää. Ei hän silloin niistä rahoista huoli, jotka tallella ovat, vaan sitä hän hakee, joka kadonnut on. Niin muodoin jättää Paimen 99 korpeen ja lähtee hakemaan sitä, kuin kadonnut on. Koska Hän sanoo: “Kuka teistä on se ihminen, jolla on sata lammasta”, niin olis mahdollinen ajatella, että net on lampaat, joita Hän niin jättää. Jos net on lampaat, niin täytyy heidän olla tytyväiset sillä aikaa kuin Hän on hakemassa kadonnutta.

Mutta mistä pitää Hänen nyt löytämän sitä kuin kadonnut oli? Me tiedämme, että yksi kadonnut lammas, joka on yksin mettässä, on ensiksi niin arka, ettei voi Paimen saada sen kiinni millään tavalla. Jos Paimen tulee näkyville, niin eksynyt lammas pakenee, eikä semmoinen lammas tule Paimenen tykö kutsumisella. Toiseksi, jos kadonnut lammas kohtaa keituria mettässä, niin se on vaara, että hän menee niitten seuraan. On se myös sangen vaarallinen, jos kadonnut lammas ei tule pian takaisin, koska Paimen häntä huutaa, että hän joutuu kaikille pedoille ruuaksi.

Voi sinua, eksynyt lammas! Minkä tähden sinun piti erkaantuman muista lampaista ja jäämän yksin mettään, kussa on niin paljon petoja, jotka sinua kiskovat ja raatavat? Eikös mahtanut olla sinulla hauskempi, jos sinä olisit pysynyt laumassa muitten lammasten kanssa? Nyt sinä olet saattanut Paimenelle niin suuren vaivan. Nyt Hän vaeltaa ja on murheellinen, koska Hän ei tiedä, mistä Hänen pitää sinua löytämän.

Hän astuu välistä ylös Sinain vuorelle niin kuin Moses ja huutaa. Mutta siinä ei kuulu eikä näy mitään. Välistä Hän astuu alas nöyryyden laaksoon ja kuuntelee, jos joku lampaan ääni kuuluu siellä. Mutta hukkaan Hän etsii kadonnutta lammasta nöyryyden laaksossa, koska Sinain vuorella ei kuulu mitään. Ei taida eksynyt lammas olla Punaisen meren rannalla eikä Jordanin virran tykönä, koska hän ei näy Kedarin majoissa.

Voi sinuas, sinä eksynyt lammas, minkä kaltaisen vaivan sinun piti tekemän Paimenelle, joka nyt vaeltaa niitä raskaita ja vaivalloisia askeleita sinun tähtes! Ja kuka tiesi, mistä Hän sinun viimein löytää. Sinä taidat olla niin synkiässä mettässä eli jossakussa Kalevan luolassa, ettei Paimen löydä sinua enää. Jos sinä vastaisitkaan, koska Hän sinua huutaa, niin se olis mahdollinen, että Hän tulis sinun tykös ja ottais sinun kiinni ja panis olallensa ja kantais sinun laumansa tykö.

Mutta nyt olet sinä niin arka, ettei Paimen saavuta sinua. Sinä olet vieraantunut Hänestä ja nyt sinä pelkäät, että Paimen sinua tappaa, jos Hän saapi sinua kiinni. Et sinä pelkää hukkia, jotka mettässä juoksevat. Mutta Paimenta sinä pelkäät, joka sinua saattaa varjella hukan hampaista, jos sinä tulisit Hänen tykönsä, eli vastaisit määkymisellä, että Hän sais kuulla, missä sinä olet.

Valitettavasti on monta lammasta eksynyt tänä vuonna, ja muutamat ovat jo kaikille pedoille ruuaksi tulleet. Hengellinen susi on kiskonut ja raatanut niitä kadonneita lampaita, joita Paimen ei ole löytänyt. Muutamista on tyhjä nahkakappaleet löytyneet. He makaavat nyt raatona siellä ja täällä Sinain vuorella ja Punaisen meren rannalla turhuuden korvessa, kussa Davidi paimenteli lampaitansa. Jos taivaan enkeleille tulee ilo yhdestä syntisestä, joka itsensä kääntää ja parantaa, kyllä nyt riettaan enkelit myös iloitsevat kristityn lankeemisesta, niin kuin he ovat jo monesta saaneet ilon siinä toivossa, että kaikki tulevat semmoisiksi.

Älkäät sen tähden ylön varhain iloitko, te riettaan enkelit. Kukas tiesi, jos teille itselle tulis suurempi vaiva helvetissä niitten sieluin tähden, joita te olette saattaneet onnettomuuteen.

Ei kaikki kadonneet lampaat tule Paimenen tykö, vaikka Hän niitä hakee. Muutamat ei tule ollenkaan sen suuren Paimenen tykö, ja muutamat juoksevat ensinnä niin kuin villilampaat mettään, ja taas pysäintyvät vähän aikaa kuuntelemaan, ja katsovat isoilla silmillä Paimenen päälle, ja taas lähtevät juoksemaan niin kuin vihollinen olis ajamassa heitä takaa. Ja niin saapi Paimen juosta heidän perässäns siihen asti, että Hän väsyy heitä hakemasta, ja silloin saavat sekä kadonneet että eksyneet lampaat olla yötä mettässä. Ja siellä tulee susi heitä kiskomaan ja raatamaan.

Voi teitä, te onnettomat lampaat, jotka niin oletta kadonneet pois! Kuinka suuren vaivan te teette Paimenelle ja kuinka monta raskasta ja vaivalloista askelta Hän on saanut astua teidän tähtenne! Ja kuitenkin täytyy Hänen usein valittaa, ettei Hän ole löytänyt yhtään. Murheella ja raskaalla mielellä täytyy Hänen pyörtää takaisin tyhjänä ja valittaa taivaan enkeleille. Lampaat ovat hajotetut kaikilla Israelin vuorilla ja kukkuloilla. He ovat eksyneet pois laumastansa ja kaikille pedoille ruuaksi tulleet.

Voi teitä, eksyneet lampaat! Kuinka suuren vaivan te teitte Israelin Paimenelle, joka etsii teitä ja huutaa Sinain vuorella ja Saaronin laaksossa ja Punaisen meren rannalla ja Jordanin virran tykönä. Mutta ei kuulu kadonneista lampaista ääni missään. Ei vuotu jälkikään, missä he ovat käyneet. Ilmanki susi on niitä raatanut ja raiskannut.

Mutta Paimenella on vielä muutampia lampaita ja Jesuksen karitsoita koossa. Ja Golgatan mäellä, kussa Paimen on antanut henkensä lammasten edestä siinä suuressa sodassa ja kilvoituksessa sen hirmuisen suden kanssa, siellä ovat ne harvat lampaat makaamassa, joita Hän on omalla verellänsä ostanut. Mutta Sionin vuorella hyppäävät Jesuksen karitsat niin kuin peurat. Ja Pietarille Hän on sanonut: “Ruoki minun lampaitani.” Hänen täytyy nyt paimentaa Jesuksen lampaita niin kauvan kuin ne ovat täällä murheen laaksossa, siihen asti, että he pääsevät siirtymään Kedarin majoihin, kussa se suuri Israelin Paimen rupeaa itse ruokkimaan lampaitans. Hän viepi heitä parhaalle laitumelle ja elävän veden tykö ijankaikkisuuden ihanalle rannalle, kussa heidän villansa tulevat lumivalkiaksi. Siellä se suuri Israelin Paimen kutsuu heitä suloisella äänelläns ja he seuraavat Jumalan karitsata, kuhunka Hän ikänä menee Aamen.