Puhtaat Saarnat 1, numero 84.

21. SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDEN PÄIVÄSTÄ 1853. (OSA KATEISSA)

Koska ihmisen poika on tuleva, löytäneekö hän uskoa maan päällä. Luuk. 18: 8.

Näistä sanoista kuuluu niin kuin olis Vapahtaja epäilemässä, löytääkö hän uskoa maan päällä, koska hän tulee. Ja kaikki kristityt epäilevät myös, löytyykö uskoa maan päällä, koska Vapahtaja tulee. Sillä kaikki ajan merkit todistavat, ettei mailman ihmiset enää usko Jumalan päälle, mutta itse päällensä muutamat uskovat ja muutamat uskovat perkeleen ja mailman päälle. Muutamat luottavat oman voimansa päälle, muutamat uskaltavat tavaransa päälle. Muutamat luottavat viisautensa päälle ja muutamat voimansa päälle uskaltavat, mutta Jumalan päälle ei tahdo moni uskoa.

Vaikka yksi surutoin ihminen myös ajattelee, että hän uskoo Jumalan päälle, mutta ei se ole muu kuin perkele, jonka päälle yksi surutoin ihminen uskoo. Sillä varas ja huora uskoo sen jumalan päälle, joka on heidän omassa lihassansa. Koska nimittäin varkaan varastaminen menestyy, uskoo hän, että Jumala on häntä auttanut ja varjellut siitä onnettomuudesta, että hän saattoi välttää ihmisten silmät, ettei ole kukaan häntä nähnyt varastamassa. Ja tämän uskon päälle tulee varkaalle levollinen tunto. Varas kiittää vielä Jumalata sen edestä, että Hän on varjellut häntä ihmisten silmistä. Mutta mikäs Jumala se on, jota hän kiittää? Taitaa se olla se Jumala, joka asuu alimmaisessa taivaassa.

Huoralla on myös usko Jumalan päälle, että Hän varjelee hänen kohtunsa siitä vahingollisesta siemenestä, ettei tule lapsia huorivuoteesta, ja jos vielä tulis lapsi, niin hän tekee kuitenkin huorin, sillä hänellä on hyvä uskallus Jumalaan, että Jumala hänen huorasikiätäns ruokkii. Ei huora ajattele, että hän tekee ison haavan vanhimman sydämeen, koska hän tekee vanhimman kunniattomaksi ja saattaa häntä murheelliseksi.

Viinaporvarilla on vahva usko Jumalan päälle, että Jumala siunaa hänen kauppansa ja antaa kahdenkertaisen voiton. Mutta missä on se jumala, joka siunaa hänen kauppansa? Onkos se jumala taivaassa, joka viinaporvarin kaupan on siunannut? Se jumala taitaa olla alimmaisessa taivaassa. Mutta missäs juomarin Jumala asuu? Juomari on aina iloinen, koska höyry pirun paskasta nousee päähän. Ja silloin on hänen uskonsa Jumalan päälle niin vahva, ettei hän epäile ollenkaan autuudestansa.

Juomarilla on myös niin vahva uskallus Jumalaan, ettei hän pidä enää muretta huomisesta päivästä. Kaikki mailman muret katoopi pois hänen mielestänsä ja hän uskoo sekä ruumiinsa että sielunsa Jumalan haltuun. Muutampi tulee jumaliseksi viinahöyryssä ja itkee. Mutta missäs paikassa mahtaa se jumala asua, jonka päälle juomari uskoo? Onkos juomarin jumala taivaassa eli helvetissä? Minä luulen, että juomarin jumala taitaa olla siinä alimmaisessa taivaassa. Ja siinä taitaa olla viinaporvarin jumala, kussa murhaajanki jumala on. Mutta se oikia Jumala, jonka päälle kaikkein ihmisten pitäis uskoman, on hänestä niin kaukana, ettei hän näy eikä kuulu missään.

Mailman jumala on sovaisnut uskottomitten taidot, että heidän pitää valheita uskoman. Se sisällinen tunto, jonka mailman jumala antaa orjillensa, on yksi väärä tunto, joka maalaa heidän silmäinsä eteen yhden väärän jumalan, jonka päälle he uskovat. Ja tämä väärä jumala se on, joka vahvistaa heidän väärän uskonsa. Se on viinahimo ja lihallinen huvitus, joka antaa juomarille sen väärän uskon, että pirun paska on hänelle tarpeellinen ja terveellinen, koska selvä luonnollinen järkikin näyttää, että juomarin omaisuus menee hukkaan, ja terveys pilataan juopumuksen kautta. Ja jokapäiväinen koettelemus myös todistaa, että juomarit tulevat pian traasuperkeleeksi.

Mutta ei juomari usko, mitä luonnollinen järki ja jokapäiväinen koettelemus todistaa, vaan sitä hän uskoo, mitä lihan himo hänen sokiassa mielessäns vaikuttaa. Ja viinaperkele vahvistaa hänen uskonsa, että ruumiin voimat kestävät kyllä höyryssä olla. Ja ahneuden perkele vahvistaa viinaporvarin uskon, että viinakauppa on hänelle hyödyllinen, ja että se on kunniallinen kauppa, vaikka kaikki kunnialliset ihmiset mailmassa pitävät sitä viinakauppaa huonoimpana elatuskeinona, mikä jo mailmassa on. Eikä viinaporvari usko, että hän tekee itsellensä suuren vahingon.

Kuinka siis semmoiset uskoisit Jumalan sanaa, jotka ei usko, mitä selvä luonnollinen järki viisaa todeksi? Ja mitäs yksi varas uskoo Jumalan sanasta? Ei mitään. Hän luulee, että hän varkauden kautta rikastuu, vaikka koettelemus todistaa, että varkaat usein köyhtyvät. Mutta varkaalla on se usko, että hän rikastuu.

Ja kukas on antanut huoralle semmoisen vahvan uskon, ettei tule sikiää huorivuoteesta? Eikös ole huoruuden perkele semmoisen uskon hänelle antanut? On vielä muutamilla huorilla semmoinen usko, että Jumala on velkapää ruokkimaan heidän äpäränsä, jonka he tekevät Jumalan vastuulla. Eikös ole huoruuden perkele siinäkin vaikuttanut uskon voimaa? Näitä he kyllä uskovat mielellänsä, mutta jos Jumalan sanasta näytetään heille, mitä semmoinen elämä myötänsä tuopi, niin he pilkkaavat vaan neuvon antajaansa ja sanovat: “Katso perseeseen! Et sinä ole ruokkimassa minun äpäröitäni!” Semmoinen nyt on suruttoman ihmisen usko, jonka rietas joka lailla vahvistaa, ettei tule epäilystä koskaan, ei maallisesta autuudesta, eikä taivaallisesta.

Mutta koska nyt Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päällä? Taitaa olla Ihmisen Pojalla syytä epäillä siitä, koska ei entisetkään suruttomat ole uskoneet, että tuomio tulee. Juudalaisilla oli muutoin vahva usko Jumalan päälle, koska he sanoit Vapahtajalle: “Meillä on Isä, Jumala.” Mutta ei he sitä uskoneet, että Ihmisen Poika tulee niin pian tuomitsemaan, koska kaikki ajan merkit rupeisit osottamaan, että koko valtakunnalle tulee pian loppu. Ei he sitä uskoneet, että Jumala oli antanut heitä saatanan haltuun, koska het etsikon aikaansa ei ole tunteneet.

Juudalaisilla oli semmoinen usko, että Messias eli Kristus tulee nyt heitä auttamaan vihollisen kynsistä, koska he ylpeytensä ja irstaisuutensa kautta olit yllyttäneet pakanoita päällensä. Niin on myös muilla ja erinomattain tämän aikaisilla juudalaisilla semmoinen vahva usko, että Kristus tulee heitä auttamaan, koska hätä tulee ruumiin puolesta, juuri oman huolimattomuuden kautta. Ei he sitä usko, että Jumala on antanut heitä sen saatanan haltuun, jota he mielellänsä palvelevat. Mutta se usko on heillä, että Messias tulee auttamaan varkaita puolasta, ja juomaria oksennuksesta, ja huoria lapsen vaivasta, ja viinaporvaria viinasakosta. Se usko on heillä, että Messias tulee taivaasta Vapahtamaan heitä kaikesta siitä maallisesta rangaistuksesta ja ruumiin vaivasta, joka siitä jumalattomasta elämästä seuraa, niin kuin köyhyys ja tauti ja maailman häpiä ja sakko.

Ei he usko, että Jumala ei anna itsiänsä pilkata. Ei he usko, että Ihmisen Poika tulee silläkin lailla tuomitsemaan, että hän antaa heitä sen pirun haltuun, jonka he ovat ilolla ja huvituksella palvelleet, vaan heillä on semmoinen usko, että heidän pitää välttämän synnin rangaistusta, niin kuin köyhyyttä ja ruumiin kivullisuutta, vaikka he ovat niin eläneet, että köyhyys ja ruumiin kivulloisuus pitää seuraaman. Kuinka he sitte uskoisit, että Jumalan Poika tuomitsee heitä helvettiin, koska se aika tulee? Sitä ei usko suruttomat pakanat ollenkaan, vaan he uskovat, että Jumalan pitää kiittämän heitä sen edestä, että he ovat niin siviästi eläneet. Heidän uskonsa on se, että Jumalan pitää kiittämän heitä sen edestä, että he ovat paljon vaivaisia auttaneet, usein käyneet kolme eli neljä kertaa vuodessa kirkossa, että he ovat kaksi kertaa vuodessa käyneet Herran ehtoollisella.

Mutta niitä juopumuksia ja kirouksia ei taida Jumala muistaa; niitä pieniä varkauksia on Jumala ilmanki unhottanut. Huoruuden syntiä ei ole Jumala nähnyt; ahneus on ollut luvallinen. Ja jos vielä olis mitä kutakin vääryyttä tehty, ei Jumala niitten tähden saata tuomita. Semmoinen usko on suruttomilla, että Jumala tuomitsee niitä syvimpään helvettiin, jotka ei anna kunniallisille ihmisille omantunnon rauhaa, jotka tekevät suruttomille rauhattomuutta, jotka marssivat kylästä kylään ja saarnaavat ja tuomitsevat siviöitä ihmisiä, ja kehoittavat kunniallisia ihmisiä vihaan. Semmoisia fariseuksia vihaavat mailman siviät ihmiset ja sanovat: “Älkäät tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.”

Jos nyt tapahtuis suruttomain tuomion jälkeen, niin pitäisit kaikki kristityt rukoileman suruttomilta anteeksi, että he ovat viattomia ihmisiä haukkuneet ja syyttömästi soimanneet. Mutta ehkä muutamat kunnialliset ihmiset ovat jo sitä julkista anteeksianomista vaatineet kristityiltä, ja mailman lain kautta ahdistaneet isoon sakkoon, saamme viimein nähdä, kumpiko on oikein puhunut, kristityt eli suruttomat. Sillä Jesus sanoi: “Jos minä oikein olen puhunut, miksis minua löit?” Mutta Hannas ja Kaifas ei huoli siitä, että heidän palvelijansa lyövät Kristusta korvalle, vaan heillä on semmoinen sappi, että Kristus pitää kuoleman, sillä hän teki itsensä Jumalan pojaksi. Ei Hannas eikä Kaifas nuhtele palvelijoitansa, jotka lyövät Kristusta korvalle, vaan he katsovat sen asian oikiaksi, että Kristus, se kansan häiritsijä, on sen hyvin ansainnut.

Mutta he saavat kerran nähdä, ketä he pistäneet ovat. Koska nyt kuuluu olevan suuri pelko ja ahdistus kansalla odottamisen tähden niitä, kuin maan piirin päälle tulevat, koska Jumala on laskenut kuoleman enkelin irti ja antanut hänelle vallan leikkaamaan peltoa, joka on valjennut elon ajaksi. Toinen enkeli läksi temppelistä huutain suurella äänellä sen pilven päällä istuvaisen tykö: “Sivalla sirpillä ja leikkaa, sillä sinulla tuli hetki leikatakses, ja elo on maan päällä kuivaksi tullut!”

Mitäs nyt luulette, te kuivetut pellot, joissa ei taida mitään ruokaa olla? Mitäs luulette, te kuivetut pellot, jos enkeli, jolla on se terävä sirppi, tulee tänne leikkaamaan teitä, niin kuin hän nyt on leikkaamassa kuivetuita peltoja mailmassa, oliskohan teissä ruokaa? Jos nyt Jumalan poika tulis etsiskelemään maata taudilla, niin kuin hän kuuluu tulevan likemmäksi ja likemmäksi, löytäisköhän nyt uskoa maan päällä? Minä olen kuullut, että pelko ja ahdistus tulee kansalle niin pian kuin tämä musta vieras tulee kaupunkiin. Ihmiset pakenevat kuolemata, ja kuitenkin tulee kuolema heidän päällensä.

Kuka tiesi jos Jumala olis päättänyt, että kuoleman enkeli pitää tuleman myös tänne katsomahan kuivetuita peltoja, jossa on niin paljon orjantappuroita ja ohdakkeita seurassa, löytäneekö Jesus täällä uskoa maan päällä? Taitavat täällä suruttomat ottaa kuoleman enkelin ilolla vastaan? Taitavat he tulla iloliikutuksiin, koska ensimmäinen sanoma tulee: “Jo tuli yksi vieras seurakuntaan. Jo tuli kuoleman enkeli seurakuntaan.” Jokohan suruttomat ensimmäiseksi rupeevat toimittamaan talonsa ja valmistamaan itsensä kuolemaan?

Minä olen kuullut, että he pakenevat ja luulevat sillä pääsevänsä pois kuoleman kahleista. Mutta minä pelkään, ettei Ihmisen Poika löydä monta sielua näissä, joka olis valmis kuolemaan. Ja sen tähden olis nyt aika jo ruveta odottamaan kuoleman enkeliä, joka nyt etsiskelee maata ja leikkaa kuivetuita peltoja sirpillänsä. Se olis paras, että te rupeisitte nyt ajalla ajattelemaan, mitä teidän rauhaanne sopii. Langetkaat polvillenne ja rukoilkaat, että Herra avais teidän sokiat silmänne, että te tällä ajalla tulisitte havaitsemaan, mitä teidän rauhaanne sopii. Kuule, taivaan Kuningas, niitten huokaus, jotka nöyrällä ja katuvaisella sydämellä huokaavat Isä meidän, jne.

Me kuulimme meidän pyhästä evankeliumista, kuinka Jesus soimais kuninkaan miestä epäuskosta ja sanoi hänelle: “Ellette näe ihmeitä ja tunnustähtiä, niin ette usko.” Näitä Jesuksen sanoja pitää meidän Jumalan armon kautta tutkisteleman ja katseleman, minkä kaltaisia ihmisiä Jesus soimaa epäuskosta. Me tiedämme nimittäin, että Jesus ei ole soimannut kaikkia ihmisiä ylipäin epäuskosta. Mutta muutampia ihmisiä hän on soimannut epäuskon tähden, ja niiden seassa oli myös tämä kuninkaan mies, joka tuli pyytämään apua Vapahtajalta. Jokohan sitte tämä kuninkaan mies oli suuremmassa epäuskossa kuin muut ihmiset, vai olikos hän niin mahdotoin, ettei hän saattanut uskoa, että Jesus auttaa hänen poikaansa kuoleman hädässä.

Ensimmäinen tutkistelemus: olikohan kuninkaan miehellä semmoinen epäusko, ettei hän uskonut Jesuksen saattavan auttaa?

Toinen tutkistelemus: olikohan kuninkaan miehellä semmoinen mahdottomuus, ettei hän jaksanut uskoa, että Jesus auttaa hänen poikaansa?

Molempain epäusko on vaarallinen, ja löytyy nytkin näissä, sekä niiden epäusko, jotka katsovat Jesusta ylön, eikä niin muodoin usko, että hänellä on voima auttamaan; ja myös niiden epäileväisten epäusko, jotka mahdottomuuden tähden ei jaksa uskoa, että Jesus auttaa hädästä. Niiden joukkoon, jotka ei tahdo uskoa, että Jesuksella on se voima, että hän saattaa auttaa, niiden joukkoon kuului vissimmästi tämä kuninkaan mies, joka ilman epäilemättä oli korkiasta säädystä, ja oli ilman epäilemättä harjaantunut ylönkatsomaan semmoisia ympäri vaeltavaisia puoskaria, jotka käyvät ympäri maakuntaa ja parantavat sairaita.

Että tämä kuninkaan mies ei ole uskonut, että Vapahtajalla oli Jumalan voima auttamaan niitä, jotka ovat kuoleman hädässä, se ymmärretään siitä, ettei hän ole uskonut ennen kuin hän näki, että hänen poikansa pääsi kuoleman kahleista. Siitä nähdään, ettei ole tämä kuninkaan mies ennen uskonut, että Vapahtajalla oli yksi Jumalan voima auttamaan kuoleman kahleista. Tämä epäusko tahtoo seurata monta, ei ainoastans kuninkaan miestä, vaan myös talonpojan miestä. Ei ole hyvä uskoa, että tuommoinen ympäri vaeltavainen puoskari, jonka mailman herrat, ylimmäiset papit ja kirjanoppineet ja fariseukset pitävät vääränä opettajana ja kansan häiritsijänä, työläs on kuninkaan miehille ja vielä talon miehille uskoa, että tuolla olis Jumalan voimaa. Vaikka kuninkaan mies ei taida niin paljon tutkia, kenenkä voimalla Nazarenus niitä sairaita parantanut on, jos se tapahtuu perkeleen voimalla eli Jumalan voimalla, mutta siitä ainoastans on kuninkaan miehellä epäilys, saattaako Nazarenus auttaa hänen poikansa kuolemasta. Ja sen tähden sanoi Jesus hänelle: “Ellette näe ihmeitä ja tunnustähtiä, niin ette usko.”

Tämä epäusko vaivaa vielä nytkin monta kuninkaan miestä, ettei taida se Nazarenus olla oikia opettaja. Ja sama epäusko vaivaa vielä monta talon miestä, ettei taida semmoinen olla oikia opettaja, joka niin suuren pahennuksen on matkaan saattanut kahdessa valtakunnassa, sekä Galileassa että Judeassa. Moni kuninkaan mies epäilee vielä nytkin, onko tämä kristillisyys oikia, koska niin moni ihminen on sen kautta tullut onnettomaksi. Moni on vaivattu pahoilta hengiltä, moni hyvä kristitty on sen kautta suuttunut, moni on sen kautta tullut sokiaksi.

Paljon ihmisiä on kristillisyyden tähden surmattu. Vielä Lutheruksen aikana on suuri sota noussut kristillisyyden tähden. Onkos se oikia oppi, joka niin paljon rauhattomuutta on matkaan saattanut mailmassa? Mailman viisaat sanovat, että mailma olis ollut onnellinen, jos se villitys ei olis tullut mailmaan. Ja niin arvelevat myös muutamat talonpojat, että se sama villitys on saattanut paljon pahaa matkaan ja tehnyt monta ihmistä hulluksi. Vielä muutamat on sen kristillisyyden tähden hirttäneet itsensä. Onkos semmoinen villitys oikia oppi? Eli onkos semmoinen oppi Jumalasta, joka semmoisen rauhattomuuden on matkaan saattanut mailmassa? Niin päättävät mailman viisaat, niin päättävät fariseukset, niin päättävät vielä muutamat talonpojat, ettei semmoinen oppi ole Jumalasta, mutta juuri riettaasta on semmoinen villitys tullut. Ja se Nazarenus, joka semmoisen villityksen on alkanut, pitää ristiinnaulittaman; - - - aukko käsikirjoituksessa, vähintään 1 lehti puuttuu)- - - ei tule paremmaksi. Ja niin arvelevat vielä fariseukset keskenänsä: “Onkos yksikään ylimmäisistä uskonut hänen päällensä? Mutta tämä kansa, joka ei tunne lakia, on kirottu.” Se hullu kansa, joka ei tunne lakia, on kirottu, joka nyt uskoo, mitä Nazarenus saarnaa. Se on niin ilkiä fariseuksille nähdä ja kuulla, että tämä hullu kansa, joka ei tunne lakia, uskoo sen Nazarenuksen päälle ja pitää häntä oikiana opettajana. Ja se on tosin ihmeteltävä asia, että kansa rupeis hänen oppiansa seuraamaan. Niin muodoin on monella kuninkaan miehellä vielä nytkin semmoinen epäusko, lieneekö tämä ympäri maakuntaa kulkeva mies Jumalasta? Ja saattaako hän auttaa ketään? Eli tuleeko yksikään hänen kauttansa autetuksi kuoleman kahleista? Sen vuoksi täytyi hänen kuulla tämän soimauksen: “Ellette näe ihmeitä ja tunnustähtiä, niin ette usko.”

Vaikka nyt suuri ihmet on tapahtunut, koska semmoinen muutos on tullut mailmaan sen hullun opin kautta, ei kuitenkaan vielä kuninkaan mies usko, ennen kuin hän näkee jonkun suuren ihmeen tapahtuvan. Esimerkiksi, jos nyt hänen poikansa paranee. Mutta jos hänen poikansa ei parane, niin jääpi kuninkaan mies epäilykseen, ettei taida olla Nazarenus oikia opettaja. Vaikka sokiat saavat näkönsä, ontuvat käyvät, spitaaliset puhdistetaan, kuolluita herätetään ylös ja köyhille saarnataan evankeliumi, ei kuninkaan mies vielä usko, että tämä oppi on Jumalalta. Eikä muutkaan suruttomat ihmiset, esimerkiksi fariseukset, kirjanoppineet ja kansan vanhemmat, ei ne saata uskoa, että Jesus Nazarenus on oikia opettaja, vaan heillä on semmoinen usko, että hän on kansan häiritsijä ja että kristillisyyden varjon alla hän tahtoo kansan sydämet varastaa, että hän pääsis heitä hallitsemaan ja heidän omaisuutensa omistamaan. Semmoinen usko on fariseuksilla, että viimeinen villitys on pahempi kuin ensimmäinen, jos Nazarenuksen oppi pääsis levenemään mailmassa.

Toinen tutkistelemus. Onkos kuninkaan miehellä semmoinen epäilys, ettei hän tohdi uskoa, että Jesus auttaa häntä? Onkos kuninkaan miehellä semmoinen mahdottomuus, ettei hän jaksa uskoa? Emme tiedä, oliskohan kuninkaan miehelle tullut mahdottomuus, ettei hän mahdottomuuden tähden jaksa uskoa. Kyllä niitä on monta tällä ajalla, jotka mahdottomuuden tähden ei tohdi tulla Jesuksen tykö. Ja on niitäkin, jotka sanovat itsensä mahdottomaksi, vaikka ylpeyden ja omanvanhurskauden sanat tulevat ulos suusta, koska heitä puhutellaan. Emme voi uskoa, että kuninkaan mies mahdottomuuden (tähden) ei ole jaksanut uskoa, sillä meillä on toinen esimerkki sen kaltaisesta mahdottomuudesta, joka bruukaa olla niillä, joilla on oikia mahdottomuuden tunto.

Semmoinen oli sadanpäämies, joka sanoi: “En ole mahdollinen, ettäs tulet minun kattoni alle.” Tämä sadanpäämies tunsi, ettei hän ole mahdollinen saamaan Jesusta vieraaksi. Mutta uskoi kuitenkin, että Jesus saattaa yhdellä sanalla parantaa hänen palvelijansa. Mutta kuninkaan mies, josta tämän päivän evankeliumissa on puhuttu, ei suinkaan ollut sen kaltaisessa mahdottomuudessa, vaan hän oli yksi niistä, jotka ylpeyden tähden ja omanvanhurskauden tähden ei saata uskoa ennen, kuin hän näkis ihmeitä ja tunnustähtiä. Tämä väärä mahdottomuus on näinä aikoina alkanut vaivaamaan, ei ainoastans kuninkaan miehiä, mutta myös talon miehiä, sillä he sanovat niin, ettei het ole mahdolliset tulemaan Jesuksen tykö.

Ei het ole mahdolliset menemään Herran ehtoolliselle, vaikka tämän väärän mahdottomuuden alla makaa yksi hirmuinen ylpeys. He tuntevat tykönänsä, ettei kannata käydä Herran ehtoollisella sen kaltaisella elämällä. Jos he kävisit Herran ehtoollisella, häätyis heidän siellä tehdä parannuksen lupauksia, ja ne parannuksen lupaukset tulisit vanhalle aadamille vaivaksi. Ne tulisit niin kuin solmu omantunnon päälle. Ja sen tähden ovat he ylpeyden tähden alkaneet ylönkatsomaan armon välikappaleita, että he saisit olla niin kuin peurat mettässä. He luulevat ilmanki, että edesvastaus on keviämpi, koska he mieliehtoisesti katsovat ylön armon välikappaleita, ja juoksevat niin kuin peurat mettässä. Ei ne tahdokaan tulla Herran pöydälle vannomaan ja lupauksia tekemään. Luulevat ilmanki, että entiset uskollisuuden valat ovat unhotetut, ei Jumala enää muista, mitä ennen on luvattu.

Mutta kuka tiesi, kummalle viimein tulee raskaampi edesvastaus, niille, jotka katsovat armon välikappaleita ylön, eli niille, jotka ei katso ylön. Minä ajattelen, että omatunto alkaa viimein polttamaan hirmuisesti niitä, jotka ovat täällä armon ajassa ylönkatsoneet armon välikappaleita. Tunto alkaa viimein soimaamaan ja sanomaan: “Sinä olet elänyt niin kuin luontokappale. Et ole armon välikappaleitakaan nauttinut, ettäs olisit tullut jotakin havaitsemaan.” Ja toisaalta taas tunto soimaa niitä, jotka käyvät niin kuin luontokappaleet Herran pöydällä, ilman katumuksetta, ilman hartautta, ilman aikomusta parempaan elämään. Niin muodoin on kuninkaan mies ollut siinä väärässä mahdottomuudessa, ei hän ole uskonut, että Jesuksella on se voima, että hän saattaa auttaa. Mutta sadanpäämiehellä oli usko, vaikka hän tunsi itsensä mahdottomaksi vastaan ottamaan Jesusta kattonsa alle. Mutta kuninkaan mies uskoi viimein, koska hän näki.

Kuka tiesi, uskovatko sen tähden kaikki kuninkaan miehet? Ja ei taida kaikki talon miehetkään uskoa, vaikka he näkevät. Ei he taida uskoa ennen kuin nahka kuumenee. Silloin he vasta uskovat, että oikein on, mitä Nazarenus on sanonut ja tehnyt ja opettanut. Mutta silloin on hiljan, koska jo armon ovi kiinni pantu on. Silloin kyllä alkavat huutamaan ja kolkuttamaan, mutta ei taida enää se ylönkatsottu Jesus olla kuulemassa. Aamen.