Puhtaat Saarnat 1, numero 141.

KINKERISAARNA 1849.

Kuka teistä on, joka tahtoo tornia rakentaa, eikö hän ennen istu ja laske kulutusta, etteivät, koska hän perustuksensa laskenut on, ja ei voi sitä täyttää, kaikki, jotka sen näkevät, rupea pilkkaamaan häntä sanoen: ”Tämä ihminen rupesi rakentamaan, ja ei voinut täyttää. Luukas. 14: 28 - 38.

Vapahtaja puhuu tässä paikassa kristillisyyden rakennuksesta, ja kuinka kristityn, joka on alkanut hengessä rakentamaan sen perustuksen päälle, joka pantu on, pitää myös päättämän, ettei häntä pilkattaisi ja sanottaisi: “Tämä ihminen rupesi rakentamaan, eikä voinut sitä päättää.” Kristillisyyden rakennus on suuri ja korkea torni, jonka pää koskee taivaaseen, jos se tulee valmiiksi. Mutta jos tämä suuri rakennus ei tule valmiiksi, niin jäävät tornin rakentajat rieppaamaan taivaan ja maan välille.

Me olemme kuulleet Raamatusta, kuinka ne ihmiset, jotka l rupeisit rakentamaan sitä suurta Babelin tornia, ei saaneet tämän rakennuksen valmiiksi, koska Jumala otti ja sekoitti kielet, ettei tornin rakentajat enää ymmärtäneet toinen toisensa puheen. Mutta sen aikaiset ihmiset olit alkaneet rakentamaan yhtä tornia, jonka pää pitäis koskeman taivaaseen, ja he olit alkaneet tämän suuren rakennuksen [siinä] tarkoituksessa, että he pääsisit kiikkumaan ylös taivaaseen, jos vedenpaisumus tulis vielä toisen kerran maan päälle. Mutta het olit alkaneet tämän rakennuksen omalla voimalla ja omalla tahdolla, ja sen tähden Jumala ei sallinut heidän rakentaa enää, koska se oli Jumalan tahtoa vastaan sotivainen.

Mutta se ihminen, joka on alkanut Jumalan tahdon jälkeen rakentamaan kristillisyyden tornia, pitäis myös päättämän sen, jos hän ensinnä istuu ja laskee kulutusta, eli ajattelee perään, kuinka paljon ainetta siihen rakennukseen tarvitaan, ja kuinka suuri vara hänellä on. Sillä jos hän ei istu ja laske kulutusta, vaan alkaa summia kristillisyyden tornia rakentamaan, tulee hän viimein pilkatuksi, koska hän varattomuuden tähden täytyy heittää pois koko sen rakennuksen ennen kuin se tulee valmiiksi. Ja sitte sanotaan: “Tämä ihminen rupeis rakentamaan, eikä voinut sen päättää.”

Se torni, josta Vapahtaja edellä mainitussa paikassa puhuu, on totisesti yksi suuri ja ihmeellinen rakennus, jonka pää koskee taivaaseen, jos se tulee valmiiksi. Ja tätä tornia myöten pääsevät ihmiset kiikkumaan ylös taivaaseen, koska synnin tulva, jota meidän aina pitäis pelkäämän, nousee ylemmäksi ja ylemmäksi. Ja Vapahtaja, joka on tämän rakennuksen perustus on myös laittanut meille sen kaltaisia aineita, joilla raketaan, joita myös pyhä Paavali luettelee 1. Kor. 3: 12 “Jos joku rakentaa tämän perustuksen päälle kultaa, hopiata, kalliita kiviä, puita, heiniä, olkia.” Mutta hän panee myös sen tykö, että kaikki rakennusainet, joka ei kestä valkiata, on kelvotoin ainet. Ja me tiedämme hyvin, että heinät ja oljet palavat valkiassa, eikä niin muodoin kelpaa rakennukseksi. Sen tähden ei tullut valmiiksi se rakennus, jota ihmiset rupeisit rakentamaan synnin tulvan jälkeen, koska he sanoit: “Käykäämme rakentamaan meillemme kaupunki ja torni, joka taivaaseen ulottuis, tehdäksemme meillemme nimeä.”

Tässä rakennuksessa oli mailman kunnia päämaalina, sen tähden otti Jumala ja sekoitti kielen. Mutta siinä tornissa, josta Vapahtaja puhuu, ei ole mailman kunnia päämaalina, vaan tarkoitus on tämän rakennuksen kanssa, että rakentajat pääsisit ylös taivaaseen, koska synnin tulva rupeaa nousemaan. Mutta niistä rakennusaineista, joita pyhä Paavali luettelee, ei kelpaa muu kuin kulta, hopia ja kalliit kivet, jotka kestävät valkiata, sillä puu, heinät ja oljet, joita muutamat rakentajat ottavat rakennusaineeksi, ne palavat valkiassa.

Koska siis tämä suuri rakennus pitää tehtämän niin kalliista aineista, nimittäin kullasta, hopiasta ja kalliista kivistä, että se kestäis koettelemuksen valkiassa, sen tähden sanoo Vapahtaja, että se ihminen, joka sen kaltaisen tornin aikoo rakentaa, istuu ensinnä ja laskee kulutusta. Hän istuu ja ajattelee, jos hänellä on vara kustantamaan niin suurta rakennusta. Muutoin, sanoo Vapahtaja, tulee hän pilkatuksi, jos hän rupee rakentamaan, eikä jaksa sen päättää. Kaikki, jotka sen näkevät, rupeevat pilkkaamaan häntä sanoen: “Tämä ihminen rupeis rakentamaan ja ei voinut täyttää.”

Ja kyllä löytyvät aina pilkkaajat, jotka ovat valmiit pilkkaamaan, jos ne harvat sielut, jotka ovat alkaneet rakentaa tätä tornia, ei voi sen täyttää. Riettaan enkelit, jotka iloitsevat kristityn lankeemisesta, vartioitsevat niitä, jotka ovat rakentamassa, että jos tämä suuri rakennus ei tulis valmiiksi, he pääsisit pilkkaamaan ja sanomaan: “Tämä ihminen rupeis rakentamaan, eikä voinut täyttää.” Sitä odottavat riettaan enkelit, että tämä tornin rakennus jäis kesken. Sitä odottavat vihansuopat, että kristillisyyden rakennus putois maahan. Se tulee nyt sen päälle, jos rakentajat ovat istuneet ja laskeneet kulutusta. Ne, jotka rakentavat tornia puista, heinistä, ja oljista, ne ei istu ja laske kulutusta, sillä ne löytävät rakennusainetta mailmasta, ja niiden rakennus tulee pian valmiiksi, ja pian se myös palaa.

Mutta ne rakentajat, jotka rakentavat tornia kullasta, hopiasta ja kalliista kivistä, heidän täytyy istua ja laskea kulutusta, ettei rakennus jäis kesken, sillä nämät rakennusaineet ovat tyyriit ja kalliit, eikä löydy monessa paikassa. Sen tähden on tarpeellinen, että ne rakentajat, jotka ovat alkaneet rakentamaan tornin sen perustuksen päälle, joka jo pantu on, että [he] istuvat ja laskevat kulutusta. Heidän täytyy ajatella, mistä heidän pitää saaman niin paljon rakennusainetta, että torni tulis valmiiksi. Jos he nimittäin rupeevat rakentamaan ennen kuin he ovat laskeneet, kuinka paljon semmoiseen rakennukseen tarvitaan ainetta, niin jääpi se rakennus kesken, ja vihollinen pääsee pilkkaamaan rakennusmiehiä ja sanomaan: “Tämä ihminen rupeis rakentamaan, mutta ei voinut sen täyttää. “

Koska yksi ihminen pitää rakentaman yhden tornin, joka on niin korkia, että pää koskee taivaaseen, jota myöden hän pääsee ylös taivaaseen, koska synnin tulva rupeaa paisumaan maan päällä, niin hän ei saa olla laiska ja huolimatoin toimituksissans, vaan hänen täytyy työtä tehdä yötä ja päivää, sillä ehkä taivaan suuri Luoja on laittanut rakennusainetta valmiiksi, nimittäin kultaa, hopiata ja kalliit kivet, joita ei suinkaan rakentaja itse saata tehdä, niin täytyy kuitenkin itse hakea näitä aineita, eli ostaa niiltä, jotka ovat maan povesta kaivaneet kultaa, hopiata ja kalliit kivet. Vapahtaja sanoo Ilmestyskirjassa: “Osta minulta kultaa, ettäs rikastuisit.” Ja koska pyhä Paavali mainitsee niitä aineita, joista tämä suuri rakennus tehdään, vissimmästi hän tarkoittaa, että rakentajat pitää niitä hakeman. Mutta joka on laiska hakemaan, sen rakennus ei tule koskaan valmiiksi.

Katsokaat siis perään, te rakentajat, kuinka teidän rakennuksenne tulis valmiiksi. Te oletta alkaneet rakentamaan yhden tornin, jonka pää koskee taivaaseen, jos se tulee valmiiksi. Te oletta alkaneet rakentamaan sen perustuksen päälle, joka jo pantu on, nimittäin Jesus Kristus. Te oletta alkaneet rakentamaan yhden tornin, jota myöden te pääsisitte kiikkumaan ylös taivaaseen, koska synnin tulva nousee maan päällä. Mutta olettekos te istuneet ja laskeneet, kuinka paljon tähän rakennukseen kuluu ainetta; kuinka paljon siihen menee kultaa ja hopiata ja kalliita kiviä. Jos ette ole viriät hakemaan näitä rakennusaineita, niin menee teidän rakennuksenne hukkaan. Ja jokainen, joka sen näkee, pääsee teitä pilkkaamaan ja sanomaan: “Tämä ihminen rupeis rakentamaan, mutta ei voinut sen täyttää.”

Me tiedämme, että tämän tornin kanssa ymmärretään kristillisyyden rakennus, johon Vapahtaja on laittanut kaikki rakennuksen aineet valmiiksi. Mutta jos nyt yksi ihminen alkaa näistä aineista rakentamaan kristillisyyden, eikä ajattele perään, mitkä asiat kuuluvat totiseen kristillisyyteen, niin loppuu hänen kristillisyytensä kesken, ja ihmiset, jotka sen näkevät, pääsevät häntä pilkkaamaan sanoen: “Tämä ihminen vuovais kyllä kristityksi tulla, mutta ei käynyt laihin. Ei hän voinut sen täyttää. Hän oli ensinnä suuressa hartaudessa, mutta mailman rakkaus voitti.”

Tämä tuli siitä, ettei hän ensinnä istunut ja laskenut kulutusta, koska hän rupeis rakentamaan tornia. Ei hän oikein ajatellut perään, mitkä asiat kuuluvat oikiaan kristillisyyteen. Että tämä istuminen ja kulutuksen laskeminen ei ole alusta tapahtunut, että moni on rukattanut rakentamaan tornia ja laskemaan kristillisyyden perustusta ennen kuin hän on laskenut kulutusta, se on valitettavasti summattu monelta, ja ei ole siis ihmet, jos moni keskeytyy kristillisyyden rakennuksessa.

Meidän pitää nyt istuman ja laskeman kulutusta, ettei meidän rakennuksemme keskeytyis, ja ettei vihansuopa pääsis meitä pilkkaamaan ja sanomaan: “Tämä ihminen rupeis rakentamaan, mutta ei voinut sen täyttää.” Isä meidän, jne.

Luuk. 14: 28-30.

Me otamme äskeiset sanat tutkinnon alle, jotka löytyvät kirjoitettuna Luukkaan evankeliumissa 14. luvussa, siitä tornin rakennuksesta, ja sovitamme siihen, mitä Paavali kirjoittaa rakennusaineista 1. Kor. 14: 3, koska me istumma laskemaan kulutusta eli ajattelemma, mitkä asiat aina tarvitaan oikiaan kristillisyyteen, ettei kävis meille niin kuin mailman lapsille, jotka rakentavat kristillisyyden tornia heinistä ja oljesta, eli luonnollisesta siveydestä ja kuolleesta uskosta, ja panevat vielä ruumenet siteeksi.

Että moni, joka on suurella hartaudella alkanut kristillisyyden tornia rakentamaan, keskeytyy siinä rakennuksessa ja tulee muutaman ajan perästä pensiäksi, se tulee vissimmästi siitä, ettei hän ole istunut ja laskenut kulutusta. Ei ole silloin ajatellut perään, että net ensimmäiset väkevät liikutukset ei ole aina pysyväiset. Jos ihminen ei ole alusta jo ajatellut perään, että nämät voimalliset liikutukset eli se ensimmäinen kiivaus, loppuu muutaman ajan perästä, ja silloin tulee hengellinen köyhyys ja salainen epäilys väsyneelle matkamiehelle, ettei hän taida enää olla oikialla tiellä. Koska sydän tulee kylmäksi ja pensiäksi; koska ensimmäinen hartaus loppuu, tulee muutamille epäilys. He rupeevat pelkäämään, että kaikki kristillisyys on loppunut, ja muutamat menevät takaisin mailmaan, eikä puhu enää kristillisyydestä mitään, niin kuin se ensimmäinen hartaus olis kokonansa unhotettu.

Ja muutamat taas, jotka katumuksen alussa näppäisit armoa, menevät takaisin suruttomuuteen, eikä ole enää tietävänänsä, että het olit kerran laskeneet hyvän perustuksen, vaikka vihollinen tuli ja hajotti sen oikian perustuksen ja rupeis heille kantamaan puita, heiniä ja olkia ja käski heidän rakentaa kristillisyytensä sen kaltaisista aineista, jotka ovat hyvin halvat, mutta palavat varsin koettelemuksen tulessa. Net, jotka ovat alkaneet rakentamaan tornia kullasta, hopiasta ja kalliista kivistä, niille vihollinen ensinnä suuttuu, mutta koska nämät kalliit rakennusaineet rupeevat loppumaan, eikä tiedä enää rakentaja, kusta hänen pitää saaman lisää, niitä pääsee vihollinen pilkkaamaan sanoen: “Tämä ihminen rupeis rakentamaan, eikä voinut sen täyttää.”

Mutta se tulee siitä, että tornin rakentaja ei ole alusta laskenut kulutusta. Hän luuli ilmanki, että hän saapi aina leikata kultaa puukolla. Ei hän ajatellut perään, kuinka suuren vaivan kautta kulta, hopia ja kalliit kivet kaivetaan kalliosta. Koska siis rakennuksen ainet puuttuu, koska ensimmäinen hartaus loppuu, silloin lankee muutampi epäilykseen ja ajattelee, että kaikki on hukassa. Muutampi menee takaisin mailmaan, eikä vihti enää hakea lisää. Muutampi ottaa heiniä ja olkia ja rakentaa niistä tornin. Mutta kaikki tämä huikentelevaisuus tulee siitä, ettei ole rakentaja istunut ja laskenut kulutusta. Ei hän ole ymmärtänyt ajatella, kuinka paljon ainetta tarvitaan ja kuinka suuren vaivan kautta hänen pitää hakeman kultaa, hopiata ja kalliita kiviä, ennen kuin torni tulee niin korkiaksi, että pää koskee taivaaseen.

Se on joka paikassa nähty, että koska ensimmäinen hartaus loppuu, koska sydän tulee kylmäksi ja pensiäksi, silloin tulee ihminen peräti köyhäksi ja luulee olevansa jo aikaa poissa koko autuuden tuntemisesta. Mutta ei se ole paha merkki, että ihminen vähäisen epäilee tilaisuudestansa, koska hän tulee hengessä köyhäksi, sillä se, joka epäilee, täytyy ainaski jotakin vuovaaman. Pyhä Henki myös johdattaa häntä skoulussans niin, että hänen pitää joskus tuleman niin köyhäksi, ettei hänellä ole mitään, ettei hän rupeis autuutensa rakentamaan niitten voimallisten liikutusten päälle, eikä kyyneleitten päälle, eikä sydämen tuntemisen päälle, eikä katumuksen päälle, eikä ilon päälle, eikä parannuksen päälle; sillä ehkä nämät korkiat liikutukset ovat itsestänsä hyvät ja tarpeelliset sielun vahvistukseksi ja kristillisyyden ylösrakennukseksi, ei net ole sen tähden se autuuden perustus, josta apostoli puhuu, koska hän sanoo: “Toista perustusta ei taida kenkään laskea, kuin se, joka jo pantu on, joka on Jesus Kristus.”

Sen tähden katsoo myös Pyhä Henki tarpeelliseksi, että ihmisen pitää tuleman joskus niin köyhäksi ja niin tyhjäksi, ettei ole mitään; ei ole hartautta, ei ole katumusta, ei ole huokauksia, ei ole kyyneleitä, ei ole uskoa, ei ole rukouksen voimaa. Ja että tään kaltainen sielun tilaisuus piti myös tuleman kerran, sitä ei ole ihminen saattanut ajatella, koska hän rupeis kristillisyyden tornia rakentamaan. Sillä ihminen on niin huikentelevainen ja niin häälyväinen siinä kristillisyyden rakennuksessa, ettei hän tahdo tyytyä siihen, mitä Pyhä Henki katsoo hänelle parhaaksi. Koska hänellä on yksi kova muret, niin hän tahtoo pian siitä pois päästä. Koska hänellä on ilo, niin hän tahtois siinä ilossa olla lakkaamatta. Koska hänellä ei ole ilo eikä muret, kaipaa hän molempia. Yksi vissi merkki siihen, että ihminen tahtois kernaasti rakentaa autuutensa jonkun muun perustuksen päälle, joka ei olekaan autuuden perustus.

Jos nyt ilo loppuu, ja muret loppuu, ja usko loppuu, ja rukoukset loppuvat, silloin ajattelee moni: “Jo nyt on kaikki hukassa. Ei Vapahtaja enää huoli minusta. Minä olen kadottanut kaikki.” Mistäs sen tiedät, ettei Vapahtaja huoli sinusta? Taidat sinä ajatella, ettei Vapahtaja huoli sinusta niin tyhjänä kuin sinä nyt olet, vaan silloin ainoastans ottaa Vapahtaja sinua vastaan, koska sinä olet rikas, koska sinä tulet niestan ja lahjain kanssa hänen tykönsä. Koska sydän on täynnä uskoa ja rakkautta ja hyviä töitä, silloin sinä luulet Vapahtajan ottavan sinua vastaan paremmin kuin nyt, koska sinä olet köyhäksi tullut.

Mutta älä anna omalle vanhurskaudelle niin paljon sijaa, että hän pääsis sinua ahdistamaan pois Vapahtajan helmasta. Sillä omavanhurskaus se on, joka lykkää sen kaltaiset ajatukset mieleen, ettei Vapahtaja huoli semmoisista, jotka ovat hengessä köyhät. Ei omavanhurskaus tahtois tulla juuri tyhjänä Vapahtajan tykö. Omalla vanhurskaudella pitäis olla joku lahja kädessä, eli niesta, jota hän tarjoo Vapahtajalle, ennen kuin hän tohtii tulla hänen silmiensä eteen. Niin hän on harjaintunut täällä elämään mailman herrain kanssa, ettei ilman ansiota [saa] mitään. Jos hänellä on asia tuomarin eli mailman herrain tykö, niin hänellä pitää oleman niesta kädessä, eli kunnia. Ja niin hän tahtoo elää myös Vapahtajan kanssa. Niesta pitää oleman kädessä, ennen kuin hän vihtii tulla hänen silmäinsä eteen. Mutta Vapahtaja on sanonut niille, joilta on loppunut uuden Jerusalemin rakennukseen kulta: “Osta minulta kultaa, ettäs rikastuisit.”

Me sanoimme äsken, ettei se ole pahinta merkkiä, koska epäilys tulee sillä, joka on tullut niin hengessä köyhäksi, ettei enää ole ainetta kristillisyyden rakennukseksi. Sillä aina sen täytyy jotakin hakea ja vuovata, joka kaipaa niitä entisiä kristillisyyden aineita eli tuntomerkkiä. Mutta se on pahempi, jos yksi kristillisyyden rakentaja rupee hakemaan puita, eli heiniä ja olkia lisäksi, koska kulta ja kalliit kivet ovat loppuneet. Se tapahtuu niille, jotka ensinnä ovat suuressa hartaudessa alkaneet kristillisyyden tornia rakentamaan, mutta koska ensimmäinen hartaus loppuu ja sydän tulee pensiäksi, rupeevat he tuntemaan itsensä hyväksi. He rupeevat tuntemaan omassa tunnossans, että he ovat aina edeskäsin kulkemassa, vaikka he ovat takaperin tyyräämässä.

Sillä yksi oikia kristitty tuntee aina, koska ensimmäinen hartaus loppuu, että hän on suuressa köyhyydessä, ja sen tähden pelkää hän, että hän on takaperin mennyt; niin se asia tuntuu hänen tunnossans, että hän on kadottanut kaikki, ja että vihollinen ainaski viepi hänen sielunsa, jos se entinen hartaus ei tule takaisin. Mutta se, joka on pääsnyt varastamaan armoa ensimmäisen heräyksen jälkeen, koska se ensimmäinen hartaus loppuu, ei hän moiti ollenkaan sielunsa tilaisuutta, eikä hänellä ole se pelko, että hän on menemässä takaperin, vaan hän tuntee ja sanoo myös, että hän on edeskäsin kulkemassa, vaikka kaikki ulkonaiset tuntomerkit. osottavat, että hän on menemässä suruttomuuteen.

Ensimmäinen tuntomerkki on se, että semmoinen ihminen tulee mykäksi. Ei hän enää hauku ketään, eikä arvele paljon mitään kristillisyydestä. Ja toinen tuntomerkki on se, että vanha aadami rupee nousemaan, koska joku kristitty tahtoo hänen sielunsa tilaisuutta koetella. Se ei ole hyvä merkki, jos yksi kristitty tulee mykäksi, ja jos vanha aadami nousee, koska muut kristityt tahtovat sydänsuonia koetella. Semmoiselle tulee myös mailma rakkaaksi, joka ymmärretään siitä, että hän puhuu mielellänsä mailmasta, mutta harvoin kristillisyydestä. Sen kaltaiset kristillisyyden rakentajat ovat ne, jotka ovat alkaneet hengessä ja päättävät lihassa.

Katsokaat nyt perään, hyvät ystävät, kuinka tämä mailma kääntyy! Jos te oletta alkaneet rakentamaan tornia, jota myöden te pääsisitte taivaaseen, jos synnin tulva rupee paisumaan, ja ette ole laskeneet kulutusta, ette ole ajatelleet, mistä teidän pitää saaman kultaa, hopiata ja kalliita kiviä, koska nämät rakennuksen aineet loppuvat, niin taitaa teille käydä niin kuin entisille tornin rakentajille, että Jumala sekoittaa kielet, ja se suuri rakennus jääpi kesken. Ja jokainen, joka sen näkee, rupee teitä pilkkaamaan ja sanomaan: “Tämä ihminen rupeis rakentamaan, mutta ei voinut sen täyttää.”

Että ensimmäinen hartaus loppuu, se on jo vanhasta koeteltu; ja että yksi taivaaseen pyrkivä sielu joskus tulee niin köyhäksi, että hän kadottaa kaikki. Mutta jos ihminen rupee itse tytymään tähän tilaisuuteen ja tuntemaan itsensä hyväksi, silloin on vihollinen tehnyt häntä hyväksi, eikä enää vaivaa häntä niin suuresti kiusausten kanssa. Kyllä se ihminen saapi rauhan vihollisen puolesta, joka on itsestänsä eli itse mielestänsä hyvä. Sillä rietas on myös itse mielestänsä hyvä, eikä niin muodoin tahdo tunnustaa, että hän on ilkeä rietas.

Mutta se ihminen, joka ei ole vihollisen ystävä, sitä hän kiusaa yötä ja päivää. Välistä hän kiusaa elatuksen murheella. Välistä hän nostaa ylpeyden templin harjalle; ja välistä kunnian pyynnön korkialle vuorelle, jossa hän näyttää koko mailman. Me näemme Vapahtajan kiusauksista, että vihollinen alkaa ensinnä peräsuolesta eli murheesta vattan ympäri. Jos hän siitä paikasta ei pääse voiton päälle, niin viepi templin harjalle ja yllyttää ihmistä näyttämään voimansa, panee ylpeyden luvalliseksi, ottaa vielä viisiä Raamatusta, että hän sais ihmistä miehustelemaan. Viimein näyttää hän ihmiselle mailman kunnian ja lupaa hänelle koko mailman, jos ihminen palvelee mailman ruhtinasta. Ja näistä kiusauksista ovat kaikki kristityt saaneet osansa.

Koska nyt perkele käypi ympäri niin kuin kiljuva jalopeura etsein, ketä hän sais niellä, milliset meidän tulee olla valvomisessa, rukouksissa, kilvoittelemisessa, varustetut kaikilla hengellisillä sota-aseilla, että me voisimme vastustaa kaikki sen ruman tuliset nuolet. Sillä nyt on vihollinen julmistunut kaikille niille, jotka pitävät Jesuksen uskoa. Nyt hän freistaa opetuslasten sielut seuloa ja jauhoksi tehdä. Nyt hän lykkää yhtä ja toista mieleen, että hän sais heitä nuokkumaan ja nuokkumisen kautta kieltämään Vapahtajan. Jos ne harvat sielut, jotka Jumalan armon kautta ovat heränneet synnin unesta, rupeevat taas nuokkumaan, niin pääsee vihollinen iloitsemaan kristittyin lankeemuksesta ja sanomaan: “Tämä ihminen rupeis rakentamaan, ja ei voinut sen täyttää.”

Minun rakkaani! Kaikkein hukkain silmät vartioitsevat teidän päällenne, ja tahtovat raataa teidän tuntoanne. Jos yksi lammas vaipuu tien päälle ja eksyy mailman korpeen, varsin on hukka valmis kiskomaan ja raatamaan sitä eksynyttä lammasta. Jos yksi karitsa jääpi tien päälle, varsin on hukka valmis sitä nielemään. Jos yksi tiainen lentää ulos pesästäns, varsin on haukka valmis sitä näppäämään. Kuinkas meidän pitää elämän pelvolla ja vapistuksella näitten vihollisten keskellä, ettei vihollinen sais iloita meidän lankeemuksestamme ja pääsis sanomaan: “Katso, semmoiset ovat kristityt!” Jos vielä vihollinen kiskois ja raatais meidän ruumiimme kappaleiksi, saati hän ei sais meidän kalliisti lunastetulle sielullemme tehdä vahinkoa nuokkumisen kautta, laiskuuden kautta, huolimattomuuden kautta, mailman rakkauden kautta.

Me rukoilemme sitä suurta Ristinkantajata ja sitä orjantappuroilla kruunattua Kuningasta, että hän antais meille voimaa ja kärsivällisyyttä vielä vähän aikaa kantamaan hänen ristiänsä ja seuraamaan hänen verisiä askeleitansa, ja suuta antamaan hänen jalvoillensa ja kastelemaan hänen haavojansa katumuksen ja rakkauden kyyneleillä, ja alinomaisella rukouksella kolkuttamaan taivaan oven päälle, ja huokaamaan niin raskaasti, että huokaukset kuuluvat syvyydestä taivaaseen asti. Meillä on se toivo ja uskallus Jumalaan, että hän kuulee kaikkein hätääntyneitten, heikkomielisten, murheellisten ja alaspainettuin huokaukset, että hän varjelee heitä siltä kavalalta kiusaajalta, ettei hän sais niitä heikkoja alas painaa helvetin syvyyteen ja ijankaikkiseen pimeyteen, vaan että se armollinen Herra Jesus vahvistais nääntyneet polvet, ja nostais väsyneet kädet, että he jaksaisit sotia ja kilvoitella ja ristinsä kantaa siihen asti, että silmät kiinni pannaan, niin kuin hän luvannut on auttaa niitä, jotka hänen tykönsä huutavat. Aamen.